Parasta juuri nyt (21.9.2020): Tricky, Edu Kettunen, Lau Nau, Rosita Luu, Matilda Hugo & the Magical Fever

21.09.2020
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Lau Nau. Kuva: Katri Naukkarinen

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Juhani Koivisto on nauttinut uudesta suomalaisesta musiikista ja Bristolin triphop-veteraanin painostavista tunnelmista.

1

Tricky tuli tutuksi Massive Attackin täydellisellä Blue Lines -albumilla vuonna 1991. Myöhemmin hän teki huikeat soololevyt Maxinquaye (1995) ja Pre-Millennium Tension (1996), jotka kuulostavat upealta edelleen. Painostavaa groovea.

Näiden levyjen jälkeen Tricky on julkaissut levyjä tasaiseen tahtiin parin vuoden välein. Levyjä on tullut reilu kymmenen. Olen kuunnellut kaikki levyt vähintään läpi, mutta mistään levystä en muista oikein mitään Aika erikoisia ne ovat olleet. En tarkoita tätä pahalla, enkä kyllä hyvälläkään. Tavallaan Tricky-levyt vuosilta 1998–2017 eivät ole yhtään mitään, jos niitä vertaa Maxinquayeen ja Pre-Millennium Tensioniin. Silti diggailen niitä kaikkia, vaikka en niistä mitään muistakaan.

Pari viikkoa sitten oli uuden Tricky-albumin julkaisun aika. Fall to Pieces onkin aivan loistava teos. Levy on paikoitellen, ehkä meitä kuuntelijoita huijatakseen, kevyttä poppia. Levy on lyhyt ja biisit lyhyitä. Trickyn kanssa levyllä laulaa puolalainen Marta Zlakowska. Kaikki tutut Tricky-elementit, kuten painostava tunnelma, bassot taustalla ja kuiskaavan eteeriset laulutyylit, ovat mukana. Levy on tehty Trickyn tyttären kuoleman jälkeen. Keskeisimmäksi lauluksi nousee Hate This Pain.

”I miss my baby while I fly
In my head, I want to die

What a fucking game
I hate this fucking pain”

Sanattomaksi vetää.

Tricky Helsingin Ääniwallissa 23.3.2021.

2

Edu Kettunen on ollut minulle aina osastoa hyvä. En ole kuitenkaan sen enempää hänen musiikkiinsa syttynyt. Muutamia vuosia sitten kuitenkin huomasin, että aina kun kuulen Edu Kettusen laulun, tykkään siitä älyttömästi. Jokainen laulu tuntuu sekä pieneltä tarinalta että isolta nuijaukselta, että näin tämä maailma pyörii.

Vuonna 2019 Kettunen julkaisi levyn Kaivo aavikolla, ja rakastuin siihen. Olen taas tässä viime viikkoina pyöritellyt levyä ahkerasti. En osaa tai halua levyä sen enempää ruotia, mutta kuunnelkaa biisi Livornon miehet. Laulu pysäyttää ajan.

”Ja mä tiedän että asiat
ovat lopulta kaikki vain abstraktioita

kuvia joita voit katsella
niin kovin yhdeltä kantilta

ja huomata varjojen liikkuvan silti”

Edu Kettunen Tampereen G Livelabissä 24.9.2020.

3

Lau Naulta ilmestyy muutaman viikon päästä albumi Själö – Original Soundtrack with Sound Environments by Janne Laine. Levy on soundtrack dokumenttielokuvalle Själö – Islands of Souls. Elokuvan on ohjannut Lotta Petronella. Tulevasta albumikokonaisuudesta on nyt julkaistu single Ixodida. Kauniisti soljuva kappale kietoo minut täysin pauloihinsa, kuten niin monet Lau Naun teokset tekevät.

Olen nähnyt Lau Naun viitisen kertaa livenä. Esimerkiksi Sideways-festivaalin keikka yöllä maan alla Helsingin jäähallin harjoitushallissa sekä meillä Metson musiikkiosastolla järjestetty Metso LIVE olivat huikeita elämyksiä. Hyvä musiikki sopii moneen paikkaan.

Lau Naun mainioilla verkkosivuilla on tiedot kolmesta tulevasta keikasta. Ikävä kyllä kaikki konsertit ovat Helsingissä. Pitäisiköhän lähteä pääkaupunkiseudulle vai voisiko joku järkätä Tampereellekin keikan vielä tälle vuodelle…

4

Rosita Luun toinen levy Samettisuu julkaistiin muutama viikko sitten. Laitoin levyn soimaan ensimmäistä kertaa nyt viikonloppuna ja kuuntelin sen saman tien monta kertaa peräkkäin.

Samettisuu on ainakin näennäisesti kevyttä poppia. Tämän kevyen popin takaa tai seasta löytyy kuitenkin paljon hienoja sovituksellisia yksityiskohtia. Laulujen tarinat ovat aika hurjia, mutta silti musiikki on hyvin leikkisää ja toiveikasta.

Kävelin lähimarketissani kuulokkeet korvilla, ja aina kun Kuollut monta kertaa -laulun kertosäe lävähti korviini, laitoin käteni nyrkkiin ja tuuletin kevyesti hyllyjen välissä ja jatkoin matkaani.

”Mä olen kuollut monta kertaa
koonnut aina palaseni paikoilleen

Mutta oppinut en senkään vertaa
ettei se vois tapahtua uudelleen”

Samettisuu on varmasti yksi vuoden 2020 parhaita levyjä. Keväällä korona peruutti Rosita Luun Metso LIVE -tapahtuman. Toivottavasti pystymme järjestämään sen joskus myöhemmin.

5

Päädyin kuukausi sitten Vastavirta-klubille tietämättä millaisia bändejä siellä on esiintymässä. Kun astuin sisään, lavalle nousi juuri samalla hetkellä Matilda Hugo & the Magical Fever. Täysin outo nimi minulle.

Olin kuin nuijalla päähän lyöty. Yhtyeen jokainen jäsen oli mielenkiintoinen persoona ja musiikki oli yhtä juhlaa. Rock’n’roll, viihde ja saarnaaminen sekoittuivat upeaksi sopaksi. Yhtyeen G Livelab -keikka muutama viikko ensitapaamisemme jälkeen oli jopa vielä parempi.

Käykää katsomassa Matilda Hugo & the Magical Feveriä jos kohdalle osuu. Spotifystä löytyy yhtyeeltä muutama laulu. Kannattaa tsekata vaikkapa Stories. Maaginen biisi!

Juhani Koivisto

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua