Pekka Töpöhäntä seikkailee uudessa animaatiossa, mutta alkuperäiskirjojen viehätys on jäänyt matkalle

K.A.L.A.-klubilla kaikki ovat kavereita. Kuva: SF Studios

Radiotoimittaja ja kirjailija Gösta Knuttsonin vuosina 1939–1951 kirjoittamat Pekka Töpöhäntä -tarinat ovat viihdyttäneet jo useaa lapsipolvea. Viehättävät tarinat uppsalalaisesta töpöhäntäisestä kissasta kantavat opetuksen niin erilaisuuden suvaitsemisesta, siitä että hyljeksittykin voi pärjätä ja saada kavereita ja että kiltteys kannattaa.

Pekka Töpöhäntä on animoitu aiemminkin. Vuonna 1981 tuli ensimmäinen elokuva ja vuonna 1985 sille jatko Pekka Töpöhäntä Amerikassa. Ja nyt on tullut uusi animaatio. Tai oikeastaan animoitu musikaali.

Animaation visuaalinen tyyli etenkin hahmosuunnittelun osalta perustuu Knuttsonin kirjojen alkuperäiskuvituksiin, jotka teki Jan Gissberg. Gissberg myös ohjasi 1980-luvun animaatioversiot, mutta nyt on puikoissa kansainvälisesti eri maissa animaatioalan töitä tehnyt Christian Ryltenius.

Taustasuunnittelussa on luotu alun maaseutu, hurja joki ja kaupungin kujat ja roskapöntöt sekä kissojen klubitalo. Siihen on myös upotettu osio, joka on kuin Uppsalan matkailumainos. Maija Maitoparran esitellessä Pekalle kaupunkia näytetään niin tuomiokirkko, Uppsalan linna kuin von Linnén kasvitieteellisen puutarha. Ovathan nämä paikat toki olleet jo Uppsalassa pitkään järjestettyjen, opastettujen Pekka Töpöhäntä -kävelyretkien varrella.

Pekka Töpöhäntä ja Maija Maitoparta ystävystyvät Upsalassa. Kuva: SF Studios

Näin lyhyessä elokuvassa luonnollisesti oiotaan alkuperäisteosten tarinoita. Kun kirjoissa Pekka saapuu Birgittan (kirjojen suomennoksissa Pirkon) kotiin, tapahtuu tämä kohta Uppsalassa. Myöhemmin kesälomalla maalla ollessa Pekka eksyy väärään junaan ja päätyy toiseen kaupunkiin, kunnes hänet löydetään. Elokuvassa Pekka otetaan maalta Birgitan perheen kesähuvilalle, mistä hän joutuu joen vietäväksi ja hurjan laskettelun jälkeen Uppsalaan. Siellä hän kohtaa Maija Maitoparran, joka vie hänet K.A.L.A.-klubille. Sitä isännöi ilkeä Monni-kissa Pilli ja Pulla -vasalleineen. Monnilla on suunnitteilla klubi-ilta, johon on saatava ohjelmaa. Ja se ohjelma tarjoaa sopivan tilaisuuden nöyryyttää hännätöntä Pekkaa. Lopuksi on vielä selvitettävä naapurin pelottava koiralauma.

Vauhtia siis riittää vähän yli tunnin animaatioon: jokiseikkailua, klubinumeroita ja koiratarhaan uskaltautumista. Lopussa kaikki tietysti kääntyy parhain päin. Tämä vauhti kuitenkin hukkaa alkuperäisteosten humoristiset kohtaukset Pekan totutellessa ihmisperheen ja Uppsalan kissayhteisön jokapäiväiseen elämään.

Kissahahmoista nousevat esille Pekka, Maija Maitoparta, Monni, Pilli ja Pulla. Persoonalliset kirjojen hahmot, Tuomiokirkon Vanha-Maija, Arkadian Ulla, Tähtitorninmäen Laaban, Metsäkulman Murre ja pariskunta Risto ja Rauha korkeintaan vilahtavat klubilla, mutta hahmojen persoonallisuuksille ei anneta tilaa.

Uudessa animaatiossa on tavoiteltu kansainvälistä, menevämpää nykyanimaatiotyyliä. Vauhdin lisäksi musikaalimuoto antaa sille näyttävyyttä. Musiikkinumeroita on luonnollisesti viety nykypäivään ja yksi kissojen esitysnumero onkin kissa-rap.

Uusi animaatioversio ei kuitenkaan aivan tavoita alkuperäisteosten tai vanhempien animaatioiden henkeä. Menoon ei mahdu tilaa sen enempää tarinoiden pääteemoille, suvaitsevaisuuden ja kiltteyden kehittelyyn, eikä alkuperäistarinoiden mainioille hahmoille tai mukaville leppoisille kohtauksille. Onhan yksi Pekka Töpöhännistä periytynyt slogan ”Våga vara snäll! – Uskalla olla kiltti!”.

Gösta Knuttson itse aloitti radiotarinansa omasta töpöhäntäisestä kissastaan, jonka hän oli ostanut lapsena yhdellä kruunulla. Niistä syntyi kirjasarja. Sitä samaa tarinointihenkeä olisi toivonut animaatioonkin.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua