Yhdysvaltalainen soulveteraani ei ole koskaan sortunut tyhjään kikkailuun. Hän keskittyy aina tekstiin, laulun tarinaan ja sen välittämiin tuntoihin, Timo Kanerva kirjoittaa.
Joskus levyn kansi kiteyttää musiikin tunnelman täydellisesti. Näin käy Mavis Staplesin We Get By -albumilla. Kuvassa kuusi mustaa lasta katsoo korkean teräsverkkoaidan takaa hienoa leikkipuistoa, jossa vain valkoiset saavat leikkiä. Rotuerottelun kylmän arjen on vuonna 1956 otokseensa vanginnut Gordon Parks, kansalaisoikeusliikkeen ylivoimaisesti merkittävin dokumentoija.
Heinäkuussa 80-vuotispäiviään viettävä Mavis Staples on antanut äänensä ja elämänsä mustan väestönosan vapaustaistelulle. Ensin hän lauloi vuosikymmeniä isänsä Roebuck ”Pops” Staplen vetämässä The Staple Singersissä (ensimmäinen hitti Uncloudy Day ilmestyi jo vuonna 1956). Sittemmin hän on tehnyt lukuisia hienoja soololevyjä. Niistä henkilökohtaiseksi suosikikseni on noussut Ry Cooderin tuottama We’ll Never Turn Back (2007).
Erinomaiseksi osoittautuu myös tuore We Get By. Sen kaikki laulut on Mavisia varten säveltänyt levyn tuottaja Ben Harper. Kitaristi Rick Holmstromin soundi tuo väkevästi mieleen Pops Staplesin, basisti Jeff Turmes ja rumpali Stephen Hodges rakentavat svengaavan pohjan, ja kaiken keskiöön nousee Mavisin lämmin, matala, vain aavistuksen käheä lauluääni. Toisin kuin monet soulin ja gospelin veteraanit Mavis keskittyy aina tekstiin, laulun tarinaan ja sen välittämiin tuntoihin. Hän ei kertaakaan sorru tyhjään kikkailuun.
Pitkän elämänsä aikana on Mavis Staples saanut nähdä, kuinka kansalaisoikeusliike on edennyt voitosta voittoon. Pahimman rotuerottelun vuodet ovat jääneet kauaksi taakse, mutta taistelu jatkuu. Me toki tiedämme, kenestä Mavis laulaa säkeessä:
”Trouble in the land, we can’t trust that man!”
Timo Kanerva
Mavis Staples: We Get By
Anti, 2019.
Tuottaja: Ben Harper.
Julkaistu: 24.5.2019.
Kuuntele levy tästä.
