Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Timo Kanerva suosittelee muun muassa kitaristi Antero Jakoilan elämäkertaa ja Haiharan taidekeskusta.
1
Jo kolmena vuosikymmenenä on kesäinen retki kulkenut Iittalaan. Naivistit Iittalassa -näyttelystä on tullut perinne. Autolla Iittalaan ajaa 40 minuutissa, mutta juna on myös mainio vaihtoehto. VR vie monipuolisella naivistisella taiteella koristetulle asemalle. Sieltä on vain kymmenen minuutin kävely Lasimäelle, jonka vanhassa puukoulussa näyttely järjestetään joka kesä. Eikä edestakainen matka maksa kymppiäkään.
Taiteen kentässähän naivismi on vähän kuin se perheen punatukkainen ottopoika. Kyllähän sille paikkansa on, mutta arvostusta se ei aina saa. Itse pidän naivismista kovasti. Rakastan sen leikkisyyttä, iloa ja taiteilijoiden rohkeutta tehdä juuri sitä, mitä he itse haluavat ja juuri niin kuin he haluavat.
Tämän vuoden näyttelyssä ihastuttivat erityisesti Petra Heikkilän sympaattiset eläinpotretit, Esa Leppäsen kierrätysmetallista rakennetut patsaat, Kati Mikolan vanhojen satujen eläinhahmoja hyödyntävät työt, Margit Hakasen väriä hehkuvat ikkunat, Minna Isolähteenmäen pieteetillä maalatut luontokuvat, Reijo Kivijärven ronskin kansanomaiset taulut sekä Maija Kanervan Pispalaa kuvaavat linopiirrokset (kuvassa).
Näyttely on avoinna joka päivä klo 10–19 elokuun 25. päivään saakka. Lasimäeltä löytyy myös Designmuseo, Iittala Outlet, ravintola ja monta mukavaa pikkuputiikkia.
2
Yhdeksän vuotta sitten Jaakko Riihimaa ja John Fagerholm kirjoittivat Albert Järvisen elämäkerran. Nyt sama parivaljakko on ottanut kohteekseen toisen erinomaisen kitaristin: Antero Jakoilan. Kirjan nimeksi on annettu lakonisesti: Antero Jakoila kitaristi.
Albert-teoksen julkaisi Johnny Kniga. Nyt kustantajana toimii Reuna. Kirja kuitenkin muistuttaa kovasti edeltäjäänsä. Se on kovakantinen, kiintoisasti kuvitettu ja reilusti yli 400-sivuinen. Tuttua on myös teoksen sujuva tekstiasu ja joka sivulta huokuva syvä asiantuntemus. Erityisesti opusta voi suositella kitaristeille. Niin kattavasti siinä käsitellään soittimia, vahvistimia ja soittotekniikoita.
Antero Jakoila taitaa olla suurelle yleisölle merkittävästi Albertia tuntemattomampi muusikko, mutta hän on ollut monessa mukana. Jakoila on soittanut muiden muassa Hectorin, Jussi Raittisen, M.A. Nummisen, Tuomari Nurmion, Rauli ”Badding” Somerjoen, Reijo Taipaleen, Fredin, Dave Lindholmin, Topi Sorsakosken ja monen muun levyillä ja keikoilla.
Kirja piirtää tarkan kuvan suomalaisesta musiikkiteollisuudesta ja sen muutoksesta kuuden vuosikymmenen ajalta.
3
”Kukaan ei osta nykyään cd-levyjä!”
Itse asiassa minä ostan. Ja kenties enemmän kuin koskaan ennen. Hyvä ystäväni myi jokunen vuosi sitten kaikki vinyylinsä. Nyt ovat vuorossa cd:t.
Viikoittain Matkahuolto toimittaa paketteja Helsingistä Tampereelle. Toistaiseksi paras hankintani on 16-osainen Capitol Blues Collection. Kaikkien albumien kansia komistavat Joe Ciardellon, New Yorker -aikakauslehden sivuilta tutun kuvittajan, piirrokset. Levyt on toimitettu huolella, eikä klassinen musta musiikki tästä parane. Sen takaavat sellaiset nimet, kuten T-Bone Walker, Son House, Lightnin’ Hopkins, Sonny Terry, Z.Z. Hill…
4
Viime marraskuussa järjestetyn Tampere Jazz Happeningin tärkein esiintyjä oli minulle The Art Ensemble of Chicago. 50-vuotisjuhliensa kunniaksi on saksalainen ECM-levy-yhtiö julkaissut nyt 21 cd:n boksin The Art Ensemble of Chicago and Associated Ensembles. Nimensä mukaisesti se sisältää kaiken, minkä nämä kokeneet jazz-pioneerit ovat yhtiölle levyttäneet.
Aarreaitta!
5
Haiharan taidekeskus Kaukajärvellä on kauniina kesäpäivänä rauhaisa keidas. Joskus tuntuu siltä kuin se olisi Tampereen varjelluin salaisuus. Niin vähän väkeä tässä upeassa kartano- ja puistoympäristössä käy. Haiharalla on kuitenkin tarjota hieno kesäkahvila 200 vuotta vanhassa väentuvassa ja sen suojaisassa pihamiljöössä. Alueella toimii kolme näyttelytilaa.
Runebergin mökissä Tampereen taideteollinen yhdistys pitää kivaa puotia ja sen rinnalla pientä näyttelytilaa. Päärakennus on hieno, iso ja valoisa, mutta valitettavasti sen tarjoaman taiteen taso yltää harvoin korkealle tasolle.
Juuri nyt siitä kolmannesta näyttelytilasta, tallirakennuksesta, löytyy ensiluokkainen Etsijät-näyttely. Jukka Tuomisen maalaukset on ladattu täyteen arvoituksellista tunnelmaa. Keramiikkataiteen grand old manin Teemu Luodon kasvotutkielmat vievät katsojan mukaansa johonkin omaan, outoon ja mystiseen maailmaansa. Sunnuntaina 2. kesäkuuta on näyttelyn viimeinen päivä.
