Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa, ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterissa 15.2.2020.

Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä nähdään pohjoismaisena kantaesityksenä Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa.

Näytelmän on käsikirjoittanut englantilainen Laura Wade, tartuttuaan Jane Austenin (1775–1817) kesken jättämään, postuumisti monin eri versioin loppuunsaatettuun The Watsons –romaaniin. Ohjauksesta vastaa vieraileva ohjaaja Johanna Freundlich.

Puvustaja-skenografi Mark Väisäsen suunnittelema skenografia tukee hyvin kohtausten tunnelmia ja etenemistä.

Waden käsikirjoituksessa eri aikakausien tavat ja toiveet asettuvat nokkelaan dialogiin. Mitä tapahtuu, kun 1800-luvun herrasväen käytöskoodit törmäävät nykyajan ajattelutapoihin?

Yhdistelmä synnyttää ajasta irrallisen, omalakisen maailmansa, jossa tyylit, puheenparret, eleet, ajatukset ja mahdollisuudet sekoittuvat raikkaasti. Totunnaisuuksiin kangistuneet hahmot, heidän tapansa ja toiveensa saavat hyväntahtoisen ironista kyytiä.

Saga Elglandin luomissa koreografioissa vaihtelee historiallisten tanssien säännönmukaisuus ja eri tyylisuuntia sekoittava liikekieli.

Näytelmässä seurataan austenilaisittain avioliittojuonta, Watsonin perheen yhden tyttären, Emman (Maija Andersson), naimakauppoja. Aihe oli 1800-luvulla tärkeä, sillä hyvä avio takasi sosiaalisen menestyksen. Ihmissuhdekiemurat joutuvat kuitenkin tuplapyöritykseen, kun Laura (Anna Ackerman) nykyajasta ilmestyy kuvioihin.

Juoni vilisee hauskoja yllätyksiä ja terävää ajattelua. Vaihtoehtoisia tarinasuuntia tuntuu tarjoutuvan loputtomasti. Vaikka käänteet liippaavat paikoin absurdia, tarinan maailmaa kannattelee kuitenkin vahva sisäinen logiikka, jota tukee fyysisesti tarkka näyttelijäntyö ja tietysti taidokas ohjaus.

Laura sekoittaa 1800-lukulaisten pakkaa.

Näyttelijöiden suurennetut eleet sekä niillä leikittely synnyttää kiinnostavia, vahvasti ilmaisevia, särmikkäitä ja koomisia hahmoja. Ackerman loistaa Lauran roolissa ilmeikkyydellään ja tuo samalla kontrastia asemiaan tiukemmin edustaville 1800-lukulaisille hahmoille. Yhteistyö näyttämöllä toimii kaiken kaikkiaan upeasti: ajoitusten ja reaktioiden tarkkuus on nautinnollista katsottavaa.

Kaikesta näkyy, että ohjaus on tehty tarkasti ja taidolla. Kohtausten dynamiikat vaihtelevat hienosti ajoitusten, muun muassa eleiden kestojen, toistojen, nopeutusten ja pysäytysten myötä. Samalla syntyy kiinnostavia kuvallisia asetelmia. Harkitussa kokonaisuudessa löysiä kohtia ei ole.

Päivi Röppänen