50+ erinomaista albumia koronan aikana kuunneltavaksi – Kulttuuritoimituksen vinkit

Kulttuuritoimitus

KUUNTELE: 50 ERINOMAISTA – Kulttuuritoimitus suosittelee -soittolistalle on poimittu yksi kappale kultakin jutussa suositellulta albumilta.

* *

070 Shake: Modus Vivendi (2020)

KUUNTELE TÄSTÄ Vaikka levyn kohokohta, täydellisyyttä hipova retrofuturistinen popballadi Guilty Conscience poikkeaa hieman levyn muusta tuotannosta, on Modus Vivendi silti kiinnostava ja yhtenäinen kokonaisuus, joka avautuu enemmän jokaisella kuuntelukerralla. Se on elektroninen popalbumi, jossa r&b, hiphop ja psykedelia sulautuvat yhtenäiseksi, säihkyväksi massaksi luoden oivalliset puitteet kappaleiden teemoille, jotka liikkuvat nuoren aikuisen melankolisen ihmissuhdekipuilun ja avaruusrakettien välillä. 070 Shaken ainutlaatuinen lauluääni yhdistettynä moderniin ja kerrokselliseen tuotantoon tarjoaa kuulijalle unenomaisen kolmen vartin mittaisen eskapismihetken. Eeva Tuomi

ABC: The Lexicon of Love (1982)

KUUNTELE TÄSTÄ Tällaisina aikoina voi hyvinkin käydä niin, että rämisevän rockin ystävä ei enää pärjääkään ilman päivittäistä kasaripoppiannostaan. ABC:n The Lexicon of Love soi huolettomien aikojen klassikoista kaikkein komeimmin, ja Martin Fryn hurmioituneet huudot The Look of Loven lopussa ovat täyttä asiaa: ”Hip hip hooray! Yippee ai yippee aiay!” Kaarina Lehtisalo

Autechre: NTS Sessions 1–4 (2018)

KUUNTELE TÄSTÄ Eristyksissä on viimeinkin aikaa kuunnella eeppisen mittaisia levyjä, kuten Autechren massiivista, neliosaista ja yli kahdeksantuntista NTS Sessionsia. Se kuulostaa musiikilta, jota tekoälyt soittavat toisilleen sen jälkeen, kun ovat poistaneet ihmispopulaation kuvioista elonkehän yhteisen edun nimissä. Sosiaalisen vetäytymisen aikoihin sopivasti kokeellisen tanssimusiikin pioneerit myös työskentelevät lähettelemällä koodinpätkiä toisilleen, ilman minkäänlaista tarvetta fyysiselle läheisyydelle. Samuli Huttunen

Bonnie ”Prince” Billy: I See a Darkness (1999)

KUUNTELE TÄSTÄ Eri nimillä ja kokoonpanoilla musiikkia tehtaillut Will Oldham ryhtyi vuonna 1999 Bonnie ”Prince” Billyksi ja teki Nick Cave -henkisen synkistelyn mestariteoksen. Haurasta laulua ja harrasta tunnelmaa koristaa enkelikuoron kuiskinta jostain kaukaisuudesta. Nimikappaletta American-sarjan kolmosalbumilla versioinut Johnny Cash nosti albumin ja artistin marginaalista laajempaan tietoisuuteen. Tommi Liljedahl

Phoebe Bridgers: Stranger in the Alps (2017)

KUUNTELE TÄSTÄ Vasta 25-vuotias Phoebe Bridgers on ehtinyt perustaa superyhtyeeksi nimetyn Boygeniusin, tehdä erinomaisen yhteislevyn Bright Eyesin Conor Oberstin kanssa ja hurmata sosiaalisessa mediassa epäsovinnaisella imagollaan. Mikä tärkeintä, Bridgers on tehnyt myös yhden tämän vuosikymmenen parhaista esikoislevyistä, jolta myös löytyy yksi tämän vuosituhannen parhaista indiepoplauluista. Moni muu levy kalpenisi kokonaisuutena Motion Sicknessin tasoisen singlehelmen loisteessa, mutta Stranger in the Alps kantaa upeasti koko kestonsa. Ville Aalto

Cheek: Kuka muu muka? (2013)

KUUNTELE TÄSTÄ Ajan Itä-Suomeen Kerimäelle kymmenen kertaa vuodessa. Mökkireissu taittuu tehokkaimmin Heinola–Mikkeli-moottoritiellä räppärin parhaimpien tahtiin, isän menetyksen surusta omnipotenttiin kiihkoon. Studiosoundi on suomalaisen miksauksen huippua. Carpool-karaokeani ei yleensä tarvitse kuulla kenenkään. Anne Välinoro

Cluster: Zuckerzeit (1974)

KUUNTELE TÄSTÄ Saksalainen Cluster-duo teki 1970-luvulla joukon uraauurtavia elektronisia levyjä, jotka ovat olleet vaarassa jäädä vakavien krautrock-harrastajien toteemiesineiksi. Onneksi etenkin loistava Zuckerzeit on myöhemmin saanut ansaitsemaansa huomiota. Maailman parhaiden instrumentaalilevyjen joukkoon kuuluva kokonaisuus on vuoroin dramaattinen, vuoroin leikkisä ja koko ajan täysin ajattoman kuuloinen. Ville Aalto

Cocteau Twins: Heaven Or Las Vegas (1990)

KUUNTELE TÄSTÄ Vaikka usein musiikista niin väitetäänkin, harvoin se kuitenkaan ihan oikeasti vie toiseen todellisuuteen tai edes ympäröivien seinien ulkopuolelle. Cocteau Twinsin musiikissa ei kuitenkaan ole mitään arkista, minkä brittiyhtyeen uran kristallikruunaava albumikin nimessän antamissa vaihtoehdoissa paljastaa. Heaven Or Las Vegas soi kymmenen laulun verran musiikillisia timantteja, smaragdeja, stalagmiitteja, vesiputouksia ja hiilihappojäässä kylpeviä goottilaiskatedraaleja – maailman ainutlaatuisimman laulajan Elizabeth Fraserin selittämättömästi siansaksaisella ”englannillaan” jodlaamana. Antti Lähde

Current 93: Soft Black Stars (1998)

KUUNTELE TÄSTÄ Nyt kannattaa tutustua artisteihin, joiden tuotanto on pelottavan laaja, kuten Current 93:een, joka on julkaissut apokalyptista folkiaan Discogs-palvelun mukaan mukaan yli 100 julkaisun verran. David Tibetin vuodesta 1982 vaihtuvilla kokoonpanoilla luotsaaman yhtyeen musiikki liikkuu ensimmäisten levyjen Aleister Crowleysta inspiroituneesta melusta kohti seesteisiä folk- ja pianoalbumeita, joiden sanoitukset nojaavat gnostilaisiin ja apokryfisiin Raamatun teksteihin. Helposti lähestyttävinä portteina Current 93:n maailmaan toimivat yhtyeen maailmanlopun folk-soundin kiteyttävä Thunder Perfect Mind (1992) sekä herkkä, pianovoittoinen Soft Black Stars (1998). Samuli Huttunen

The Divine Comedy: Office Politics (2019)

KUUNTELE TÄSTÄ Neil Hannonin ympärille rakentuneen pohjoisirlantilaisen yhtyeen kahdestoista albumi kuljettaa kuulijaa tyylilajista ja tarinasta toiseen. Parhaimmillaan kappaleet ovat kuin pienoisnäytelmiä, kuten Norman and Norma. Terhi Skaniakos

Domovoyd: s/t (2015)

KUUNTELE TÄSTÄ Domovoyd saattoi olla bändinä vain välähdys suomalaisen underground-metelin hämmentävässä maisemassa, mutta poikkeuksellisen vivahteikas välähdys se oli. Orkesterin toistaiseksi viimeinen levy Domovoyd kätkee sisäänsä huomattavan laajan vaikutekirjon, jota todennetaan ronskeilla riffeillä, lennokkailla sovituksilla ja mehevän juurevalla soundipaletilla. Sen toismaailmallisuus on yhtäläisesti viiltävää ja lohdullista, mutta katharsis on käsin kosketeltavissa. Aleksi Leskinen

Eric Dolphy with Booker Little Quintet: At The 5 Spot (1961)

KUUNTELE TÄSTÄ Klassikko. Legendaarinen. Sekä saksofonisti-huilisti Eric Dolphy että trumpetisti Booker Little kuolivat melko lyhyen ajan sisällä levytyksestä – suhteellisen nuorina. Arto Murtovaara

Electric Light Orchestra: A New World Record (1976)

KUUNTELE TÄSTÄ ELO esittäytyy A New World Record -albumilla terävämpänä, uljaampana ja kunnianhimoisempana kuin koskaan ennen tai jälkeen. Albumi on Jeff Lynnen nerouden ehdoton huippu. Se on myös levy, johon kaikkia muita sinfoniarock-tuotoksia verrataan. Juha Kurkikangas

Eppu Normaali: Akun tehdas (1980)

KUUNTELE TÄSTÄ Akun tehdas ei ole Eppujen paras aikaansaannos (Maximum Jee & Jee), mutta kaukonäköisin se on. Mikko Saarelan (1958–2019) vahva sanallinen anti kantaa etenkin Suomi-ilmiön puolesta tähän päivään asti, ja bändikin on parhaimmillaan: liikahtamassa alakulttuurista kohti valtavirtaa, muttei vielä perillä. Viinankatkuisten mollisävelmien sijaan rallatuksia kannattelee ilkikurisuus Bob Dylanille kettuilua myöten, joka sekin lienee kääntäen ajankohtaista. Aleksi Leskinen

Finnforest: Lähtö matkalle (1976)

KUUNTELE TÄSTÄ Suomen luultavasti parhaan instrumentaaliprogebändin toinen levy on nimensä mukaisesti täynnä kihelmöivää tunnetta, joka enteilee muutosta ja matkaa kohti tuntematonta positiivisin odotuksin. Kun poikkeustilasta selvitään, maailmalla on jälleen mahdollisuus olla aiempaa parempi paikka. Arttu Rantakärkkä

Genesis: The Lamb Lies Down on Broadway (1974)

KUUNTELE TÄSTÄ Yhtyeeltä olisi voinut valita listalle monta muutakin albumia, mutta koska televisiossa juuri kerrottiin jälleen masentavia uutisia Manhattanilta, niin poimitaan legendaarinen ”Karitsa”, koska se on Genesikselle epätyypillinen konseptitupla. Levyllä on päähenkilö: puertoricolainen Rael, joka kulkee surrealistisen matkan New Yorkin painajaismaisilla kaduilla. Matti Mörttinen

Françoise Hardy: La Question (1971)

KUUNTELE TÄSTÄ Françoise Hardyn erolevy on tyylikkään ahdistunut, välillä rauhoittavasti hengittävä klassikko. Suosittelen tätä etenkin ranskaa osaamattomille, jolloin sanojen sijaan voi vain keskittyä (brasilialaisen Tucan tekemiin) hienostuneisiin biiseihin ja muutamaan Lau Nausta muistuttavaan kauniinkokeelliseen hetkeen. Hardyn arvokkuus ja tyylikkyys vievät toivottavasti ajatukset pois nykyhetkestä. Gaius Turunen

Jaakko & Jay: Rauha (2013)

KUUNTELE TÄSTÄ Tampereen oman folkpunk-duon kaahaus on parhaimmillaan tällä levyllä. Jos koronakaranteenissa alkaa keikkoja odotellessa ahdistaa, tämä levy puhdistaa ja tuo rauhan. ”We keep on laughing ’cause there ain’t any other way for us to survive.” Markku Saarela

Joose Keskitalo: Ylösnousemus (2014)

KUUNTELE TÄSTÄ Viimeistään Ylösnousemuksella Joose Keskitalo taisi vakiinnuttaa mestarilauluntekijän asemansa. Hän laulaa ilmastonmuutoksesta tai vaikka koronaan liittyvästä ”piilosilla olosta” niin maltillisesti, että Pet Shop Boyskin saattaisi sitä kadehtia. Ihailtavan rauhoittavaa toimintaa näinä aikoina, jolloin lievä paniikki houkuttaa niin kansalaisia kuin muusikoitakin. Gaius Turunen

Killing Joke: Pylon (2015)

KUUNTELE TÄSTÄ Killing Joke sopii niille, jotka saavat voimaa ja lohtua kaikenlaisesta synkistelystä ja vihaisesta musiikin mäiskeestä. Punkinjälkeisen goottimeiningin ja industrial-metallin tärkeä vaikuttaja näytti viidennellätoista albumillaan, että näillä eväillä kelpaa jatkaa. Vaikka levyn hurjin biisi I Am the Virus ei nykyisestä kurimuksesta kerrokaan, sen tahdissa voi hyvinkin heittäytyä villiin rituaalitanssiin – ja tampata ikävät ajatukset maan rakoon. Kaarina Lehtisalo

Kirka: Surun pyyhit silmistäni (1988)

KUUNTELE TÄSTÄ Kirka (1950–2007) on kuolematon, ainutlaatuinen ja ikuinen nuoruus. Eero Koivistoisen ja Pertti Reposen ihon alle menevä Saat kaiken ylitti popparin tulkintana Saarisen elokuvaperheen sukupolvitörmäykset ja jäi eloon Takiaispallo-elokuvasta (1970). Surun pyyhit silmistäni teki puolestaan suomalaisen popin historiaa 214 000 myydyllä albumilla. Levyn nimikappale menestyi myös Kreikassa, Kiinassa ja Hong Kongissa. Anne Välinoro

Lac Belot: Abracadabra! (2018)

KUUNTELE TÄSTÄ Jarmo Takkumäen vuosia kypsytelty debyytti on kamaripoppia, jollaista Suomessa oli ennen tehnyt lähinnä Mikko Joensuu. Lac Belot’n pehmeässä ja kuulaassa äänimaisemassa jokainen kitarankielen ja rumpukalvon pidätelty kosketus on huolellisesti kohdallaan. Sykähdyttävän kaunista ja keinahtelevaa barokkirockia värittävät maltillisesti jouset ja puhaltimet. Tommi Liljedahl

Led Zeppelin: II (1969)

KUUNTELE TÄSTÄ Hanikat kaakkoon ja hevit soimaan! Whole Lotta Love, Heartbreaker, Living Loving Maid ja Moby Dick. Eiköhän näillä ahdistus parane. Petri Hänninen

Vesku Loiri & Rag Paananen: Merirosvokapteeni Ynjevi Lavankopoksahdus (1974)

KUUNTELE TÄSTÄ Ynjevi lähtee seikkailemaan funk-jatsin tahdissa ja kohtaa matkallaan muun muassa seuraavia koettelemuksia, jotka kertovat älppärin juonen: ”Hirmunoita, Myrsky, Sinappikäärmeiden sota, Jättiläishyttynen, Luurankosaari, Naulakotkien valtakunta, Sukelluskalavene ja Aarre.” Huippumuusikoiden satu kertoo, että vaikeuksien kautta voittoon tai loppu hyvin, kaikki hyvin. Lasten lisäksi myös aikuinen viihtyy. Ilkka Vänttinen

Lord Huron: Vide Noir (2018)

KUUNTELE TÄSTÄ Kalifornialainen Lord Huron on indierockia, folkia ja americanaa yhdistelevistä yhtyeistä mielenkiintoisin. Bändi yhdistelee sointiinsa nostalgisia kaikuja elokuvamusiikista ja siksi sen biisejä kuuleekin useissa sarjoissa. Kolmannelle levylleen Lord Huron pestasi tuottajaksi muun muassa Tame Impalaa tuottaneen Dave Fridmannin, minkä johdosta bändin sointi nousee havumetsistä tähtitaivaalle. Aksu Piippo

Lyyti: Meitä ei ole kutsuttu (2020)

KUUNTELE TÄSTÄ Joensuulaislähtöisen Lyytin lähes holtittomana helisevä ääni jakaa varmasti mielipiteitä, mutta jotain ihastuttavaa vaaran tuntua siinä on. Debyyttilevyn iskelmällinen taidepop on sanoituksiltaan kekseliästä ja haikeuden täyttämää. Sitten kun ”tämä kaikki” on ohi, Lyytin keikalle on päästävä. Aino Louhi

M: Näytän missä asun (2019)

KUUNTELE TÄSTÄ Minja Kosken sanoitukset, joissa on yhtä lailla tilaa niin epäluotettavalle kerronnalle kuin silmää maailman kauneudelle, tarkalla vakavuuden ja keveyden sekoituksella, ovat virkistäneet suomalaista biisinkirjoittamista suuresti. Teosto-ehdokkaana olevalla albumilla vähäeleinen nurkkastudion elektroniikka vie kuulijan mielen taidokkaasti vinksahtaneelle yöpuolelle. Olisiko Puolipilvistä säätä -kappaleen sanoitukseen kätketty kenties maltillisin suomalainen lyyrinen viittaus ilmastonmuutokseen: ”Seison tässä / siinä on jotain hauskaa kun ihmiset rimpuilee vastaan / kaiken loppua joka oottaa nurkan takana”? Ihailtavaa tämäkin. Gaius Turunen

Ilham al-Madfai: Khuttar (1999)

KUUNTELE TÄSTÄ Hellä portti meikäläisille korville kuuntelemaan irakilaista musiikkia. Vanhoja bagdadilaislauluja sovitettuna nykyaikaan. Tunteikasta yhteislaulumateriaalia arabimaissa. Leena Reikko

Magenta Skycode: IIIII (2006)

KUUNTELE TÄSTÄ Jos Jori Sjöroos loisti PMMP:n tuottajana ja biisintekijänä, Magenta Skycoden ”viispalkkisen” materiaalissa Sjöroosin työ oli kerta kaikkiaan loisteliasta, toisesta maailmasta. Musiikillisesti Magenta Skycode sointi toistaa post-punkin ja 1980-lukulaisen vaihtoehtorockin kaikuja. Itselleni albumin jokainen kuuntelukerta on maadoittava, miltei hengellinen kokemus. Aksu Piippo

Pablo Matisse: Rise (2018)

KUUNTELE TÄSTÄ Tuore göteborgilainen punkbändi koostuu kokeneista soittajista. Meininki on kohtuullisen räyhäkästä mutta melodista, satunnaiset covervalinnat ilahduttavia. Energiaa! Pekka Kytömäki

Laura Moisio: Laulaa kun ei voi muutakaan (2020)

KUUNTELE TÄSTÄ Korona iski Suomeen juuri tämän levyn julkaisuajankohtana, ja vaikka levyn julkaisukeikat siirtyi syksyyn, ei levyn ilmestyminen onneksi peruuntunut. Laulaa kun ei voi muutakaan on tyylikäs, herkkä, kaunis, surumielinen ja silti jotenkin lohdullinen. Laura Moision ääni tunkeutuu syvälle sieluun ja pysäyttää kuuntelemaan. Markku Saarela

Moonsorrow: Jumalten aika (2016)

KUUNTELE TÄSTÄ Folk-metallissa on aina tietty osuus tahatonta komiikkaa ja larppaamista, mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, se myös antaa tekijöilleen mahdollisuuden vain tehdä miettimättä liikaa oikeaoppisuuksia. Jumalten aika -levyllään Moonsorrow hyödyntää tämän synkästi, aggressiivisesti ja täysimääräisesti. Loistava levy, jossa biisien pituudestaan huolimatta soisi vielä hetken jatkuvan. Pasi Huttunen

Nine Inch Nails: The Downward Spiral (1994)

KUUNTELE TÄSTÄ Trent Reznorin bändin iskevä, teiniangstinen, nykykatsannossa hellyttävän pseudonihilistinen, suriseva ja pörisevä, mutta silti riittävän populaari mestariteos kuulosti tavattoman vaikuttavalta ja modernilta vuonna 1994. Se hiveli teinin sielua. Nyt siihen umpiotunnelmaan on hyvä palata kotona istuessa. Ei kuulosta enää modernilta vaan ysäriltä, mutta edelleen mestariteos. Pasi Huttunen

Nosound: Scintilla (2016)

KUUNTELE TÄSTÄ Italialaisenglantilainen kevytproge risteyttää Pink Floydin ja Radioheadin parhaita puolia jylhäksi Sigur Ros -henkiseksi tunnelmoinniksi. Toimii keskittymistä vaativien puuhien taustalla ja illan viimeisenä rauhoittajana. Jos haluaa keskittyä sanoituksiin, on hyvä tietää, että mukana on myös italiankielisiä tekstejä. Tommi Liljedahl

Orffit: Haloo Kalevala (2014)

KUUNTELE TÄSTÄ Orffien Kalevala-levy on muutenkin hienon bändin tuotannon kruunu minun kirjoissani. Uuteen asuun muotoillut, kaikille meille melko syvällisellä tavalla tutut tarinat ilahduttavat ikään katsomatta ja tuovat kulttuuriperintöä vähän lähemmäs. Tämä levy kestää todistettavasti lähes loputtomat kuuntelukerrat unibiiseinä lapsia nukuttaessa. Pasi Huttunen

Charlie Parker: With Strings (1950)

KUUNTELE TÄSTÄ Nämä jousiorkesterin kanssa tehdyt levytykset eivät kuulu Charlie Parkerin historiallisesti tärkeimpiin, ja sovitukset ovat paikoin turhan imeliä. Palaan silti näiden pariin suhteellisen säännöllisesti, koska musiikki on parhaimmillaan järjettömän kaunista. Koska sävellykset ovat standardeja, Parkerin vaivatonta improvisointia suhteessa melodiaan on helppo seurata. Esimerkiksi April In Parisin rakastettava soolo on minun päässäni jo olennainen osa sävellystä. Erik Ahonen

Pink Floyd: The Dark Side of the Moon (1973)

KUUNTELE TÄSTÄ Yksinkertaisesti maailmanhistorian paras levy, kansia myöten. Teemat liittyvät terveyteen ja talouteen siinä missä viruskriisikin. Ja vaikka bändin jäsenet vuorollaan yltävät kukin jopa teknisessä mielessä uransa parhaisiin saavutuksiin, nousee kaiken päälle sivuosaan palkatun laulaja Clare Torryn huumaava pariminuuttinen soolokiekaisu The Great Gig in the Sky. Liki 50 miljoonaa ostajaa ei voi olla väärässä. Matti Mörttinen

Popol Vuh: Hosianna Mantra (1972)

KUUNTELE TÄSTÄ Florian Fricken kuulas ja meditatiivinen mestariteos pökerryttää kauneudellaan, jota todella tarvitaan, ettei koko oleminen menisi pelkäksi uutisvirran huolestuneeksi selaamiseksi. Melko todennäköisesti maailman ainoa äänite, jolla jok’ikinen sävel on juuri oikealla paikallaan eikä missään ole mitään ylimääräistä. Arttu Rantakärkkä

Iiro Rantala: Lost Heroes (2011)

KUUNTELE TÄSTÄ Jos jazz ei musiikinlajina muuten nappaa, niin maanmainion ja inhimillisesti ottaen liiankin hauskan Iiro Rantalan ensimmäinen (!) soololevy on hyvä paikka kokeilla mahdollisuutta mielenmuutokseen. Poikkeusajan tunnelmiin tässä viittaa ehkä se, että kaikki kappaleet on omistettu joukostamme jo poistuneille sävelten sankareille. Kokemuksesta voin sanoa myös, että Tears for Esbjörn -kappale kannusti tutustumaan Esbjörn Svenssonin tuotantoon, josta aukesi taas aivan uusi musiikin maailma. Matti Mörttinen

Ronderlin: Wave Another Day Goodbye (2003)

KUUNTELE TÄSTÄ Ruotsalaisen Ronderlinin debyytti on virheetön levyllinen haikeaa kaunopoppia. Tällaista musiikkia voivat tehdä vain ihmiset, jotka ovat kokeneet pohjoisen vuodenkierron. Sopivan itkettävää, äärettömän lohduttavaa. Pekka Kytömäki

Spoon: Everything Hits at Once – The Best of Spoon (2019)

KUUNTELE TÄSTÄ Soittamisella ja soittelulla on vissi eronsa – jälkimmäistä kavahdan. Niin todennäköisesti myös sydämeenkäyvästi kähisevä Britt Daniel, jonka johtama teksasilainen Spoon on ollut omissa kirjoissani 2000-luvun takuukiinnostavin indierockyhtye. Spoonin kappaleiden sovituksissa kaikki on kyseenalaistettu; tuloksena on kubistisiksi ja kitukasvuisiksi sabotoituja popkappaleita, joissa kunkin instrumentin rooli tuntuu nerokkaan lottokoneen arpomalta. Antti Lähde

Bruce Springsteen & The E-Street Band: Live 1975–85 (1986)

KUUNTELE TÄSTÄ Ei yksi levy, vaan viisi mustaa kiekkoa pahvilaatikossa, mukana kuvakirja. Neljäkymmentä yleisön edessä nauhoitettua vetoa alkuaikojen klubeilta stadioneille. Hienoja biisejä, upeita tarinoita ja varsinkin yhdessä soittamisen riemujuhlaa. Kimmo Ylönen

St. Vincent: Strange Mercy (2011)

KUUNTELE TÄSTÄ Annie Clark siirtyi läpimurtolevyllään kuvaamaan yhä henkilökohtaisempia teemoja: kipua, masennusta, vieraantuneisuutta naisena. St. Vincentin ilmaisussa on kuitenkin myös aina ollut huumoria ja itseironista otetta, mikä tekee jo valmiiksi hurmaavista biiseistä entistäkin viehättävämpiä. Taiderockia tämä kaiketi on, ei siitä mihinkään pääse, mutta populaarilla twistillä, funkahtavalla soundimaailmalla ja särökitaralla maustettu kokonaisuus onnistuu olemaan myös leikkisän anarkistinen. Aksu Piippo

Subaqwa: Chalk Circle (1999)

KUUNTELE TÄSTÄ Amerikkalaisen kuuloinen englantilaisyhtye julkaisi vain yhden albumin, jonka kaikilla kappaleilla on Spotifyssä alle tuhat kuuntelukertaa – maailma ei tiedä mitä menettää. Itse en ole koskaan käynyt Amerikassa, mutta jos joskus ajelisin pitkin preeriaa, laittaisin tämän soimaan. Vuoroin kohottavaa, vuoroin kaihoisaa, karheanherkkää laulua, upeaa pedal steel -kitarointia ja vaikka mitä. Pekka Kytömäki

Donna Summer: Bad Girls (1979)

KUUNTELE TÄSTÄ Diskofanin märkä uni – enkä nyt puhu pelkästään levyn kannessa katsojaa vamppaavasta Donnasta. Legendaarinen tuplalevy sisältää tunnettujen hittien lisäksi kosolti muutakin laadukasta kuultavaa. Kokonaisuus on hyvä osoitus, ei pelkästään Giorgio Moroderin tuottajan taidoista, vaan koko hänen tiiminsä kyvystä säveltää jyhkeällä potkulla ryyditettyjä koukuttavia melodioita. Juha Kurkikangas

Superposition: s/t (2020)

KUUNTELE TÄSTÄ Saksofonistia soittavien Adele Sauroksen ja Linda Fredrikssonin, basisti Mikael Saastamoisen ja rumpali Olavi Louhivuoren tuore kvartetti ilahduttaa energisellä free-tulkinnallaan, jossa myös melodisuus on kunniassa. Etupäässä Louhivuoren säveltämät teokset vaihtelevat kiihkeistä vuodatuksista rauhallisiin, balladimaisiin tunnelmointeihin ja saavat väriä Saastamoisen rytmikkäästä, minimalistisin sävelkuluin alkavasta ja vapaaseen improvisaatioon päätyvästä Antiplace-avausraidasta ja Fredrikssonin säveltämästä rauhallisesta, seesteisen melodisesta Wasteland-teoksesta. Marita Nyrhinen

Sur-rur: Ajan paksu lakana (2013)

KUUNTELE TÄSTÄ Sur-rur ei ehkä ole maailman paras bändi, kuten on väitetty, mutta maailman vähiten kyynisten yhtyeiden kilpailussa sillä olisi hyvät saumat kultamitaliin. Ajan paksu lakana on Sur-rurin magnum opus, kahdenkymmenenkuuden laulun jättiläinen, jolla yhtye seikkailee niin naivistisen punkpopin kuin eeppisesti maalailevan vaihtoehtorockinkin maisemissa. Albumi on todiste siitä, kuinka pitkälle taiteessa voi päästä vilpittömällä innolla ja uteliaalla, leikkimielisellä asenteella. Ville Aalto

Antti Tolvi: Church Organ (2017)

KUUNTELE TÄSTÄ Noin kaksi ja puoli tuntia kellottava ja suurin piirtein yhtä monesta soinnusta koostuva kemiönsaarelaisen Antti Tolvin Church Organ on yhtä aikaa äärimmäisen minimalistinen ja valtava. Kemiön 1400-luvulla rakennetun kirkon uruilla soitettu levy on harmonista ja hiljalleen muuntuvaa orgaanista dronea, puhdasta ääntä. Tämä on musiikkia, jonka voisi yrittää analysoida puhki, mutta jota lienee paras lähestyä kuin tyhjää taulua, maisemaa tai valtamerta. Samuli Huttunen

Alexi Tuomarila Trio: Sphere (2019)

KUUNTELE TÄSTÄ Alexi Tuomarila, Mats Eilertsen ja Olavi Louhivuori muodostavat hienostuneen pianotrion. Bonuksena sen neljännellä albumilla vierailee trumpetisti Verneri Pohjola. Upeaa soittoa. Arto Murtovaara

Tähtiportti: Superdepressio (2017)

KUUNTELE TÄSTÄ Tähtiportti on ällöttävää musiikkia. Onneksi S.A. Hynninen, Stiletti-Ana ja Vilunki 3000 ovat jatkaneet saagaa Perttu Häkkisen (1979–2018) poismenon jälkeenkin, mutta Superdepressiolla (2017) bändin aikaansaamat puistatuksen tunteet ovat vertaansa vailla. Se soi osatekijöitään suurempana voimana, joka vyöryy ympäriinsä vimmaisesti huudellen herjoja, levitellen eritteitä ja nauraen rähjäisesti kaiken päälle, silti näyttäytyen jollain tapaa runollisen kauniina – miltei maalauksellisena. Aleksi Leskinen

Uhrijuhla: Jokainen on vapaa lintu (2015)

KUUNTELE TÄSTÄ Tämä on levy runouden ja melodioiden ystäville. 500 kg lihaa -orkesterin perintöä jatkavan Uhrijuhlan musiikki soljuu hienosti ja vie toisiin, utuisiinkin maailmoihin. Laulaja Olga Välimaan ääni sopii tyylilajiin hienosti, ja tosiaan, onhan bändissä mukana myös hänen puolisonsa Kauko Röyhkä. Terhi Skaniakos

Lassi Valtonen: Kasvottomat päivät (2016)

KUUNTELE TÄSTÄ Lassi Valtosen kakkoslevy on jäänyt aivan liian vähäiselle huomiolle. Debyytistä poiketen albumi koostuu ainoastaan Lassin omista biiseistä, jotka rokkaavat ja folkkaavat ajattomasti ja sopivan rosoisesti. Levy johdattaa Taikametsään, jossa Piru istuu olkapäällä. Markku Saarela

Weather Report: Mysterious Traveller (1974)

KUUNTELE TÄSTÄ Osa fuusiojazzin merkkiteoksista kuulostaa tätä nykyä hieman vanhentuneilta, mutta Mysterious Traveller ei. Weather Reportin neljännellä albumilla teemat ovat iskeviä, mutta soittoa leimaa silti yhä ihastuttava vapaus. Kosmista ja mieltä ylentävää menoa. Erik Ahonen

Yes: Fragile (1971)

KUUNTELE TÄSTÄ Levyn nimi ja Roger Deanin upea kansikuvitus herättävät jo olennaisen ajatuksen: maapallomme on hauras, mistä meneillään oleva poikkeustila on kouriintuntuva muistutus. Levyn sisältämä musiikki on paikoin yhtä haurasta, paikoin taas niin väkevää, että ajatukset nousevat väkisinkin korkeuksiin ja silmäkulmiin ilmestyy kosteutta. Hankalat ajat vaativat fantastisia ja edistyksellisiä säveliä. Arttu Rantakärkkä

Kuuntele juttuun liittyvä soittolista täältä.