Kohtauksia eräästä avioliitosta, ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterissa 6.2.2020.

Jyväskylän kaupunginteatterin pienen näyttämön intiimi tila on lavastettu pelkistetyksi huoneeksi, joka täyttyy mielikuvista.

Kohtauksia eräästä avioliitosta on Ingmar Bergmanin vuonna 1973 kirjoittama moderni draama, jossa seurataan mitä tapahtuu ulkoisesti täydellisen avioparin intohimoiselle rakkaudelle vuosien saatossa. Ohjauksesta vastaa vieraileva ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen.

Iivanaisen ohjauksessa korostuu nykypäivän itsensä toteuttamisen ideaali sekä monenlaisten uhkakuvien ja paineiden keskellä hallinnan tarve. Voimme yhä helpommin muokata elämää ja kuvaa itsestämme sellaisiksi kuin haluamme. Mutta onko se hyvää elämää?

Tätä pohtivat myös näytelmän päähenkilöt Johan (Henri Halkola) ja Marianne (Hegy Tuusvuori). He kuvaavat älypuhelimillaan hetkiä, jotka haluavat muistaa ja koota kuin todisteeksi suhteelleen. Se mikä rajautuu kuvien ulkopuolelle, on kuitenkin karua katseltavaa.

Erilaisten roolien paineessa Marianne ja Johan luovat toisistaan vääristyneet kuvat, jotka estävät pariskuntaa kohtaamasta fyysisestä läheisyydestä huolimatta. Huoneen seinille projisoidut videot korostavat kohtauksissa sitä, kuinka yksin ihminen voi olla kaikenlaisten mielikuviensa keskellä.

Henri Halkola ja Hegy Tuusvuori onnistuvat luomaan näyttämölle kohtaamattoman pariskunnan riipaisevan uskottavasti.

Marianne ja Johan yrittävät löytää reittejä toistensa luo, mutta mitä kovemmin he yrittävät, sitä pahemmin he eksyvät. Intohimoinen rakkaus näyttää varjopuolensa, mustasukkaisen vihan. Kohtauksesta toiseen kasvava, uuvuttava vihan lataus kypsyy pinnan alla, vaikka näennäisesti asioista sovitaankin. Lopulta myös ulkoiset ripustukset ratkeavat ja pari ajautuu rumaan eroon.

Johan ja Marianne lähentyvät vasta erottuaan, kun ulkoisten muottien puristus lakkaa ja otteet toisista liudentuvat. Yksin ollessaan he löytävät suhteessa puuttuneet palaset itsestään – toinen löytää vahvuutensa, toinen heikkoutensa, eikä kumpikaan pyri enää hallitsemaan toista.

Periaatteessa jotain suhteesta korjaantuu, mutta pakkomielteenomainen tottumus ohjaa Mariannen ja Johanin jatkamaan uusien puolisoidensa pettämistä, nyt keskenään. Näytelmä ei päästä helpolla, vaan haastaa katsojaa loppuun asti pohtimaan käsityksiään rakkaudesta, parisuhteesta ja hyvästä elämästä. Valmiita vastauksia ei esityksessä tarjoilla, lisäkysymyksiä vain.

Loppukohtauksessakin Johan ja Marianne miettivät yhä, onko suhteessa oleminen vain ihmisen perimmäisen yksinäisyyden peittämistä? Onko rakkaudesta kadonnut matkan aikana jotain olennaista?

Päivi Röppänen