Kari Häkkinen. Kuva: Docendo / Sabrina Bqain
KIRJAT | Kari Häkkisen Mä en ole sellainen poika kertoo näyttelijästä, joka on myös paljon muuta. Elämäkerraksi se on harvinaisen avoin ja uskottava.
”Kirja kertoo eläväisestä miehestä, rakentajasta ja taiteilijasta, jolle tärkeitä ovat ihmiset lähellä ja kaukana.”
ARVOSTELU
Kari Häkkinen: Kai Lehtinen – Mä en ole sellainen poika
- Docendo, 2026.
- 230 sivua.
Kai Lehtinen on Jouko Turkan koulun käynyt näyttelijä, joka on oppinut paitsi näyttelijäksi myös isäksi, puolisoksi ja rakentajaksi sekä empaattiseksi ihmiseksi ja ajattelijaksi.
Lehtisen viimeinen ohjaustyö oli Kuusamon kesäteatterin esitys Kauppa-auto (2020–2021), joka on Markku Pölösen käsikirjoittama. Koillismaa-lehden arvostelija kirjoitti, että on vaikea kirjoittaa arvostelevasti esityksestä, koska kaikki meni täydellisesti.
Samoin voi kommentoida Kari Häkkisen Kai Lehtisestä kirjoittamaa kirjaa. Mä en ole sellainen poika -elämäkerrassa (Docendo, 2026) ei ole mitään vikaa, ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Lehtisen tämänastinen elämäntarina kerrotaan uskottavasti iloineen ja suruineen.
Kai Antero Lehtinen syntyi Keravalla 31.7.1958. Hänen vanhempansa olivat Orvo Kalevi ja Airi Kyllikki. Hänellä oli kaksi vanhempaa veljeä, Ari ja Esa. Aikuisena löytyy myös yksi veli lisää Rauno. Asia paljastui siitä, että laatikosta löytyi todisteita isän maksamista elatusmaksuusta. Pojat ehtivät aikuisena tavata Raunon ennen tämän kuolemaa.
Isä oli muurari, joka piti Lohjalla myös retkeily- ja kalastusliikettä. Suhde isän kanssa oli välillä hankala, koska tällä oli alkoholiongelma. Kai kertookin olevansa enemmän äidin poika. Äidin, joka huolehti aina kaikista ja kaikesta.
Kirja alkaa siitä kuinka Kai Lahtinen saa parkkisakon vappuaatonaattona vuonna 1997 Lohjalla. Se harmitti häntä itseään ja siitä seurasi vahinko, josta jäi hänelle ikuinen vamma. Tästä ja kaikesta muusta taiteilija Lehtinen kertoo elämäkerrassaan.
* *
Näyttelijäksi Kai Lehtinen kouluttautui Teatterikorkeakoulussa Jouko Turkan aikaan vuosina 1983–1987. Turkan Ylelle tekemässä Seitsemän veljestä -versiossa (1987) esiintyneistä opiskelukavereista tuli Lehtiselle ”veljiä” – ja hänen vanhimman poikansa Eemun kummisetiä. Lehtinen selvisi Turkan opeista hyvin, ei ollut liian kriittinen vaan otti opiksensa ja sopeutui.
Kai Lehtinen on tehnyt paljon rooleja niin teattereissa, televisiosarjoissa kuin elokuvissa. Hyvin muistetaan palkitut Raid (2000) ja Mosku – Lajinsa viimeinen (2003). Myöhemmin hän on myös ohjannut; esikoisohjaus oli Umur (2002).
Suuren rakkautensa Pirjon Lehtinen kohtasi kuppilassa Karjalohjalla. Myöhemmin pari tapasi Helsingissä, jossa Pirjo opiskeli sairaanhoitajaksi, silloin elettiin vuotta 1984. Naimisiin mentiin muutama kymmenen vuotta myöhemmin. Heillä on kuusi lasta.
Kirjan antia ovat myös kalaretket pohjoiseen yksin, isän, lasten ja kavereiden kanssa. Pohjoinen Suomi ja myös Norja ovat aina olleet Lehtiselle tärkeitä ja retkiltä hän saanut kalojen lisäksi mielenrauhaa.
Lehtinen & Häkkinen. Kuva: Petri Mast
* *
Kirja kertoo eläväisestä miehestä, rakentajasta ja taiteilijasta, jolle tärkeitä ovat ihmiset lähellä ja kaukana. Mä en ole sellainen poika ei ole seikkailukertomus vaan uskottava kokoelma monenlaisia kokemuksia ja tekemisiä, suuria suruja ja onnellisia tapahtumia. Elämäkerraksi teos on harvinaisen avoin ja uskottava.
Kirjailija Kari Häkkinen on yhtä monipuolinen kuin kohteensa Kai Lehtinen kulttuurin kentällä. Häkkinen on entinen hoitoalan konkari, joka on kirjoittanut dekkareita, tietokirjoja ja aikaisemmin elämäkertateoksen Hannu Lauerma – Psykiatrin päänavaus (2018).
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Julmimmat teot ovat aina laillisia – arvioitavana Elli Valtosen Vieraslaji
KIRJAT | Maailmassa, josta pandemia on vienyt tuotantoeläimet, löydetään tieteelle tuntematon ihmiskasvoinen eläinlaji. Mitä sen kanssa tehdään – ja voiko sitä syödä?
Kun isä poistuu, on oltava itse isä – arviossa Jyrki Kiiskisen Kolme päivää, kolme yötä
KIRJAT | Jyrki Kiiskisen sanavalinnat soivat kuin instrumentit orkesterikudoksessa Finlandia-palkinnosta kilpailevassa teoksessa.
Tuoreet tekijät taklaavat esseehäpeänsä – arviossa Ville Hännisen toimittama Lentoratoja ja tienristeyksiä
KIRJAT | Ville Hänninen on toimittanut kokoelman opiskelijoiden essee-etydejä, joista kaikki eivät suinkaan jää sormiharjoituksiksi.
Kylvö on kiehtova kirja mullasta, vallasta ja huomispäivän ruoasta
KIRJAT | Finlandia-ehdokas onnistuu siinä, missä keskustapuolue ja imagomarkkinoijat ovat epäonnistuneet: ruoantuotanto ja maatalous muuttuvat kiehtovaksi maailmaksi.