Ars Fennica 2027 -palkintoehdokkaat on valittu – Suomesta mukana Joel Slotte ja Anna Estarriola

Camner (vas.), Mujinga, Estarriola ja Slotte. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Seppo Metso, teksti

Yksi heistä saa Suomen suurimman kuvataidepalkinnon eli 50 000 euron arvoisen Ars Fennican: Anna Camner Ruotsista, Anna Estarriola Suomesta, Joel Slotte Suomesta tai Sandra Mujinga Norjasta. Tavatessaan ennen ehdokkuuksien virallista julkistusta nelikko puheli, että jo ehdokkaaksi nimetyksi tuleminen on palkinto.

– Tuli aikamoiset täpinät päälle, kun puhelimeen tuli viesti Ars Fennica -ehdokkuudesta, Joel Slotte kertoi Kulttuuritoimitukselle.

Ehdokkaiden yhteisnäyttely avautuu Kiasmassa Helsingissä lokakuussa 2027, minkä jälkeen se nähdään Kunstsilo-museossa Norjassa.

Joka toinen vuosi jaettava palkinto on merkittävin kuvataiteilijalle Suomessa myönnettävä.

Ehdokkaat nimesi Niemistön Kuvataidesäätiö Ars Fennica sr. Voittaja julkistetaan näyttelyn loppupuolella helmikuussa 2028. Sen valitsee kuraattori, kirjoittaja ja kulttuuristrategi Fatoş Üstek Lontoosta.

* *

Ehdokkaat lyhyesti

Palkintolautakunnan mukaan Anna Camnerin maalauksissa surrealistiset vaikutteet yhdistyvät luonnontieteellisiin havaintoihin. Hänen työskentelynsä on teknisesti tarkkaa ja hidasta, ja hän toteuttaa teoksensa usein pienille paneeleille tai akryylilasille. Läheistä tarkastelua vaativissa teoksissa voi nähdä pikkuruisia yksityiskohtia jostakin laajemmasta, tuntemattomaksi jäävästä kokonaisuudesta.

Anna Camner (s. 1977, Ruotsi) asuu ja työskentelee Tukholmassa. Hän valmistui Tukholman Kuninkaallisesta taidekorkeakoulusta vuonna 2003, minkä jälkeen hän on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä ja hänen teoksiaan on esitetty kansainvälisissä ryhmänäyttelyissä muun muassa Cartagenan kansainvälisessä nykytaiteen biennaalissa (BIACI).

Anna Camner: The Witness, 2025. Kuva: Jean Baptiste Béranger

Anna Estarriola puolestaan yhdistää veistoksellisiin installaatioihinsa liikkuvaa kuvaa, ääntä ja teknologiaa. Hänen taiteensa lähtökohtana on usein ruumiillisuus, jonka valossa hän tarkastelee havainnointia ja kommunikointia.

Estarriola (s. 1980, Katalonia) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on valmistunut kandidaatiksi Barcelonan yliopistosta vuonna 2004 ja maisteriksi Taideyliopistosta Helsingissä vuonna 2009, minkä lisäksi hän on opiskellut nykytanssia. Häneltä oli laaja yksityisnäyttely Amos Rexissä vuonna 2025 (lue arvio).

Anna Estarriola: Moment, 2023. Kuva: Sampo Linkoneva

Sandra Mujinga on norjalais-kongolainen taiteilija ja muusikko. Hän työskentelee installaation, veistoksen, performanssin, tekstin ja digitaalisen median parissa. Taiteessaan hän tarkastelee näkymistä ja valvontaa ja on kiinnostunut siitä, miten kehot muistetaan. Kolonialismin historia, scifi, afrofuturismi ja posthumanistinen teoria ovat keskeisiä lähtökohtia Mujingan työskentelyssä.

Sandra Mujinga (s. 1989, Goma, Kongon demokraattinen tasavalta) asuu ja työskentelee Oslossa. Hän on valmistunut Malmön taideakatemiasta. Hänen töitään on ollut esillä kansainvälisesti muun muassa MoMAssa ja Guggenheim-museossa New Yorkissa, Venetsian Biennaalissa ja Stedelijk Museumissa Amsterdamissa.

Sandra Mujinga: And My Body Carried All of You, 2024. Kuva: Malle Madsen

Neljännen ehdokkaan Joel Slotten (s. 1987, Kokkola) maalauksissa arkinen elämä saa myyttisiä ja unenomaisia sävyjä. Hän kuvaa suurissa, esittävissä öljyvärimaalauksissaan sekä piirustuksissaan ja veistoksissaan henkilökohtaisia kokemuksia ja läheisiä ystäviään.

Joel Slotte asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 2016. Hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi vuonna 2021 (lue haastattelu). Slotten teoksia on merkittävissä suomalaisissa kokoelmissa.

Joel Slotte: Asetelmamaalari, 2026. Kuva: Joel Slotte (kopio)

* *

Slotten malleina ystäviä

Joel Slotten maalausten outo tunnelma jäi itselleni mieleen yhteisögalleria Huudon näyttelyssä vuonna 2019. Se oli hänen ensimmäinen oma näyttelynsä. Jo kaksi vuotta myöhemmin hän täytti teoksillaan Tampereen taidemuseota, kun hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi.

– Se titteli toi paljon huomiota ja julkisuutta ja se on poikinut paljon töitäkin. En ehtinyt hirveästi lepäilemään sen vuoden jälkeen. Minullahan oli heti sen perään ARS22-näyttely ja muuta, Slotte kertoi Kiasman käytävällä julkistusrumban keskellä.

Muita palkintoehdokkaita hän oli ehtinyt tavata jo aiemmin.

– Puhelimme, että ehdokkuus on kuin olisi jo voittanut. Tämä on itsessään jo niin valtava tunnustus, itselle vielä aika käsittämätön. Kun on kuitenkin pysynyt kartalla siitä, miten muiden aikaisempien ehdokkaiden ura on jatkunut, niin tuntuu, että se myös takaa jonkunnäköistä pysyvyyttä ja vakiintuneisuutta kentällä.

Millainen näyttely teiltä on tulossa?

– Vaikka jokaisen teokset tulevat selkeästi omiin tiloihinsa, siinä on pyrkimys saada jotain punaista lankaa teosten välille. Voi tapahtua kiinnostavia törmäyksiä ja yllättävääkin dialogia, mikä on aina herkullista.

Käytät malleina itseäsi ja ystäviäsi. Miltä tuntuu, kun heidät viedään kansainväliseen kontekstiin – vai onko sillä mitään merkitystä?

– Oma naama saa kyllä näkyä. Tosin viime aikoina olen ollut aika kyllästynyt maalaamaan sitä, koska pandemia pakotti käyttämään lähinnä itseäni mallina rajoitusten takia. Nyt olen palannut enemmän voimalla ystävien maalaamiseen. Olen kertonut heille, mihin nämä teokset päätyvät, ja heille se tuntuu olevan vain siisti juttu.

Onko maalausprosessin kannalta merkitystä maalaatko tuttua vai ventovierasta ihmistä?

– Jos tehtävänä on maalata muotokuva itselleni täysin ventovieraasta ihmisestä ja minun on tarkoitus käyttää siihen esimerkiksi neljä kuukautta, niin mieluiten tutustun edes hieman, että tulee käsitys tästä ihmisestä. Olen kuitenkin horoskoopiltani jousimies, ja jos minulle sanotaan, että teet tämän, niin en todellakaan tee vaan voin tehdä täysin päinvastoin. Eli kyllä jotenkin helpottaa, että tuntee ihmisen, koska samalla voi tutkia sitä ihmissuhdettakin ja myös projisoida jotain arkkityyppejä ja keskustella niistä aika avoimesti.

Joel Slotte lupaa Ars Fennica -näyttelyyn hieman erilaista jälkeä kuin häneltä on totuttu näkemään. Kuva: Seppo Metso

Veikkovinojamainen mykkyys

Olet lähtöisin Kokkolasta. Tuleeko tausta omasta mielestäsi esiin maalauksissasi?

– Ehkä jollain tavalla. Monet maisemat saattavat olla aika litteitä ja alavia, niin kuin Pohjanmaa on. Olen lapsuudessa nähnyt paljon maalaismaisemaa. Ja tietysti jollain tavalla semmoinen veikkovinojamainen mykkyys on läsnä, vaikka olen ehkä kasvanut jollakin tavalla tulisemmaksi ihmiseksi. Ei se poista mykkää ilmaisua täysin, mutta tuntuu, että haluan hullutella vähän enemmän.

Maalaat usein aika arkisia tilanteita. Miten saat niihin sen vähän vinksahtaneen tunnelman?

– Ehkä siksi, että koen muutenkin arkiset tilanteet vinksallisina. Sisälläni on ääni, joka koko ajan huomauttelee, että tämä on itse asiassa aika hassun näköinen tilanne, jos mietit sitä tältä kannalta tai katsot kauempaa. Aika usein vaikka sosiaalisessa tilanteessa välähtää mielessä, että miltä tämä näyttää kuvana, ja miksi se on jotenkin hauskaa tai vähän outoa.

Taiteilijalla on nyt ensimmäistä kertaa aikuiselämässään oma työhuone, mikä on vaikuttanut hyvällä tavalla mielialaan ja työskentelyyn.

– Ei aikaisemminkaan työhuoneella kukaan joka päivä kommentoinut töitäni, mutta tuntui, että olin koko ajan näkyvillä ja julkinen. Nyt saan tehdä asioita salassa, mikä on lopulta itselleni paljon luontevampaa.

Palkintoehdokasnäyttelyyn Slotte alkoi suunnitella osuuttaan heti saatuaan tiedon ehdokkuudestaan. Ystäviä tulee malleiksi.

– Maalauksia tulee ehkä vähän erilaisilla kädenjäljillä kuin mihin on totuttu. Palettikin on luultavasti erilainen kuin se punavihreä vastaväripaletti, mikä minulle on ollut ominaisinta ja tutuinta. Jotain vähän uutta, mutta ei mitenkään radikaalisti erilaista.

Suomalaista taidetta tunnetuksi

Ehdokkaista ja asiantuntijasta päättäneeseen palkintolautakuntaan kuuluvat puheenjohtajana LT Leena Niemistö ja jäseninä museonjohtaja Kiira Miesmaa (Kiasma), museonjohtaja Arja Miller (HAM Helsingin taidemuseo), kuvataidekriitikko Sanna Lipponen sekä kokoelmapäällikkö Else-Brit Kroneberg (Kunstsilo, Norja). Ars Fennica -palkinto myönnetään jo 29. kerran.

Niemistön Kuvataidesäätiö Ars Fennica sr on asettanut tehtäväkseen saada suomalainen taide osaksi kansainvälistä taidekenttää. Se on järjestänyt jo yli 50 näyttelyä, Suomen lisäksi muun muassa New Yorkissa, Washingtonissa ja aikoinaan myös Pietarissa.

Kunstsilo, jonne palkintoehdokasnäyttely Kiasmasta vuonna 2028 siirtyy, on Norjan Kristiansandiin vanhaan viljasiiloon perustettu uusi taidemuseo, joka avasi ovensa yleisölle keväällä 2024. Sen tiloissa on esillä maailman laajin pohjoismaisen modernismin kokoelma, joka koostuu miljardööri Nicolai Tangenin lahjoittamasta yli 5 500 teoksen yksityiskokoelmasta.

Ars Fennica 2027 -ehdokkaiden yhteisnäyttely järjestetään Nykytaiteen museo Kiasmassa 15.10.2027–26.3.2028.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua