Kuvat: Heikki Järvinen
TEATTERI | 1950-luvun Hollywood-klassikkoon perustuvan musikaalin joka ikisen esiintyjän ilmeistä ja olemuksesta välittyy tekemisen ilo ja esiintymisen riemu.
”En muista nähneeni suomalaisissa teattereissa aiemmin yhtä teknisesti ja musikaalisesti onnistuneita tanssinumeroita – ainakaan stepattuna.”
ARVOSTELU

Laulavat sadepisarat
- Ohjaus: Hilkka-Liisa Iivanainen
- Koreografia: Chris Whittaker
- Ensi-ilta: Tampereen Teatteri 9.9.2026
Steppikursseille lienee tänä talvena tungosta, jos inspiraation lähteenä ja innoittajana toimii Tampereen Teatterin uutuusmusikaali Laulavat sadepisarat. Samannimiseen elokuvaversioon pohjaava esitys on ylistyslaulu ja rakkaudentunnustus Hollywoodin kulta-ajan musikaaleille ja erityisesti niiden tanssikohtauksille.
Steppaus (tap dance) ei tässä tarinassa ole vain viihdyttävä lisä, vaan se toimii tarinankerronnan välineenä, tunteiden ilmaisijana ja hahmojen välisen kemian rakentajana. Laulavat sadepisarat sijoittuu aikaan, jolloin elokuvateollisuus siirtyi mykkäelokuvista äänielokuviin, ja steppaus olikin täydellinen tapa juhlistaa ja hyödyntää uutta äänimaailmaa.
Käsiohjelman mukaan työryhmä on treenannut steppiä yli kahden vuoden ajan ja se totisesti näkyy lopputuloksessa. Koreografi Chris Whittaker on viisaasti säilyttänyt Gene Kellyn alkuperäiselokuvan ikonisimmat tanssikohtaukset mukaan lukien nimibiisin steppinumeron sateisella kadulla.
Siinä missä Gene Kellyn liikekieli on elokuvassa suunnattu pääosin kameralle, Whittaker on näyttämöversiossa laajentanut koreografiaa suuren näyttämön vaatimusten mukaiseksi sekä lisännyt siihen näyttävyyttä ja ensemble-numeroita. Lopputulos on mykistävän hieno. En muista nähneeni suomalaisissa teattereissa aiemmin yhtä teknisesti ja musikaalisesti onnistuneita tanssinumeroita – ainakaan stepattuna.

Emmi Nieminen ja Tuukka Raitala.
* *
Pelkkä tekninen osaaminen ei kuitenkaan vielä tee tanssista vaikuttavaa. Ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen on onnistunut luomaan työryhmään poikkeuksellisen vahvan ensemble-hengen. Joka ikisen esiintyjän ilmeistä ja olemuksesta välittyy tekemisen ilo ja esiintymisen riemu. Tunne siitä, että olemme täällä viihdyttämässä teitä, välittyy katsomon taaimmaisellekin penkkiriville.
Laulavat sadepisarat on iso tuotanto kaikilta osin. Upeat tanssinumerot eivät olisi mitään ilman onnistunutta musiikkitoteutusta. Henri Lyysaaren sovittama ja kapellimestaroima 11-henkinen liveorkesteri soi ja svengaa tyylillisesti 1950-luvun hengessä, vaikka musikaalin sävelmaailmassa kuuluu 1920- ja 1930-lukujen vaudeville-perinteen ja varhaisen Hollywood-viihteen vaikutus.
Jos naapuriteatterissa tekninen osaaminen Wicked-musikaalissa (lue arvio) on viety 2.0.-tasolle, ei Tampereen Teatterissakaan jäädä pekkaa pahemmaksi. Suurella näyttämöllä todella sataa ihan oikeaa vettä. Muilta osin Teppo Järvisen lavastus on perinteisempää osastoa liikuteltavine elementteineen ja hyvä niin. Muuntuva lavastus tarjoaa koreografialle tilaa hengittää ja tukee ensemble-kohtausten energiaa. Toni Haarasen ja Matias Ojasen videosuunnittelu tavoittaa onnistuneesti elokuvan murrosajan haasteet. Lempeän parodiset mykkäelokuvakohtaukset naurattavat teräväpiirtoajan hemmottelemaa nykykatsojaa.

Elina Rintala, Ville Majamaa, Arttu Soilumo, Elisa Piispanen, Miikka Wallin ja Emil Virtanen.
* *
Päärooleissa nähdään Tampereen Teatterin päänäyttämöllä muutama tuore kasvo. Emmi Nieminen eteerisen, mutta kipakan Kathy Seldenin roolissa laulaa kuin enkeli. Niemisen vastaparina Tuukka Raitala kyllä suoriutuu tehtävästään ihan kunniakkaasti, mutta tiettyä päärooliin vaadittavaa karismaa jäin kaipaamaan. Vähän epäreilustikin Gene Kellyn perintö heittää pitkän varjon Don Lockwoodin roolin ylle, eikä Raitala välty vertailulta alkuperäistulkintaan.
Kiitollisempi tehtävä on elastisen karaktäärin omaavalla Miikka Wallinilla. Hänen Cosmonsa mahdollistaa persoonallisen energian ja komiikan hyödyntämisen roolityössä.
Pia Piltzin Lina Lamont on klassinen koominen roolihahmo. Räikeä puhetapa ja diivamainen käytös välittyy nautittavasti myös kauimmaisille katsomopaikoille. Piltz on totuttu näkemään tyystin erilaisissa rooleissa ja onkin virkistävää nähdä hänessä tällainen komediallinen puoli.
Ville Majamaan muheva habitus sopii täydellisesti Hollywood-ajan elokuvamogulin rooliin. Hän on sympaattisesti pihalla taiteenlajin uusista tuulista, mutta myös lapsenomaisen innostunut tajutessaan niiden kaupallisen potentiaalin. Arttu Soilumo parodioi myös onnistuneesti työlleen omistautunutta elokuvaohjaajaa.

Chris Bewsher ja Sami Ulmanen.
* *
Laulavat sadepisarat seuraa siis hyvin uskollisesti alkuperäistä vuoden 1952 Singin’ in the Rain -elokuvaa, mikä on tämän tulkinnan vahvuus ja osittain myös heikkous. Tai ainakin haaste. Näyttämöversio tavoittaa hyvin alkuperäisversion hengen ja kuvaston. Toisaalta esitystä ei voi välttää vertailemasta alkuperäisteokseen. Nostalgia voi kääntyä itseään vastaan, jos elokuvan hyvin tunteva katsoja vertaa tätä tulkintaa alkuperäiseen.
Vertailusta huolimatta Laulavat sadepisarat on vastustamaton hyvän tuulen musikaali, joka saa katsojan poistumaan teatterista hymy huulillaan ja askelen tavallista kevyempänä. Tampereen Teatterin syksyyn saatiin juuri sellainen musikaalihitti, jota me kaikki katsojat sateisiin iltoihin tarvitsemme.
Jussi Kareinen
Laulavat sadepisarat
- Käsikirjoitus Betty Comden, Adolph Green
- Laulujen sanat Arthur Freed
- Sävellys Nacio Herb Brown
- Käsikirjoituksen ja laulujen suomennos Hanna Kaila
- Ohjaus Hilkka-Liisa Iivanainen
- Koreografi Chris Whittaker
- Kapellimestari Henri Lyysaari
- Lavastussuunnittelu Teppo Järvinen
- Pukusuunnittelu Sanna Levo
- Valosuunnittelu Raimo Salmi
- Videosuunnittelu Toni Haaranen, Matias Ojanen
- Äänisuunnittelu Jan-Mikael Träskelin
- Naamioinnin suunnittelu Jonna Lindström
Näyttelijät
- Tuukka Raitala
- Emmi Nieminen
- Miikka Wallin
- Pia Piltz
- Ville Majamaa
- Arttu Soilumo
- Elisa Piispanen
- Elina Rintala
- Annuska Hannula
- Katriina Lilienkampf
- Lasse Viitamäki
- Toni Harjajärvi
- Helena Rängman
- Pyry Smolander
- Sami Ulmanen
- Nea-Maria Alanko
- Chris Bewsher
- Elina Haikka
- Eryka Saksa
- Ella Niinistö
- Mikko Elias
Orkesteri
- Kapellimestari & Keyboard 1 Henri Lyysaari / Antti-Jussi Taskinen
- Keyboard 2 Antti-Jussi Taskinen / Eljas Tikanmäki
- Altto- ja sopraanosaksofoni, huilu, piccolo, klarinetti Petteri Hietamäki / Milo Linnovaara
- Tenorisaksofoni, klarinetti, huilu Milo Linnovaara / Masa Orpana / Pekka Seppänen
- Trumpetti ja flyygelitorvi 1 Jukka Tiirikainen / Mikko Koponen / Antero Salonen
- Trumpetti ja flyygelitorvi 2 Antero Salonen / Mikko Koponen / Aki Välimäki
- Pasuuna Juho Viljanen / Juha ”Jay” Kortehisto / Jani Jokinen
- Viulu Lea Antola / Riikka Marttila / Nuppu Komsi
- Sello Virpi Välimäki / Kaarle Husgafvel / Harri Topi
- Basso Ari Kataja / Oskari Siirtola
- Rummut Ville Hatanpää / Miika Perkiö
Ensi-ilta Tampereen Teatterin Päänäyttämöllä 9.9.2026. Esityksiä 19.12. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tampereen Työväen Teatterin Wicked vyöryy mahtavalla visuaalisuudellaan katsojan sieluun
TEATTERI | Samuel Harjanne onnistuu kerta toisensa jälkeen luomaan näyttäviä musikaaleja. Niin myös Ozin valtakuntaan sijoittuvan amerikkalaismusikaalin kohdalla.
Hulvaton, riemukas, koskettava ja elämänmyönteinen – arviossa Hämeenlinnan Teatterin Tom of Finland
TEATTERI | ”En muista milloin olisin nähnyt esityksen, jonka kaikki osa-alueet toimivat näin upeasti toisiaan täydentäen”, Kati Eskola kirjoittaa arviossaan.
Juonikas komedia yllättää katsojan oveluudellaan – arviossa TTT:n Homma Ranskassa
TEATTERI | Sakari Hokkasen Tampereen Työväen Teatterille ohjaama komedia onnistuu yllättämään kokeneenkin katsojan. Mikään ei ole ihan sitä, mitä ensin luulee.
Räsäsen tuotetakuu piti ehdottomasti kutinsa – arviossa Tampereen Teatterin Täydellinen lauantai
TEATTERI | Tampereella pyörii nyt tuplaten Zelleriä. Toinen on psykodraamaa ja toinen komediaa, mutta yhteistäkin löytyy.




