Arttu Tuomisen tarinoissa selviytyminen näyttää olevan sattumaa – arviossa Kide-trilogian toinen osa Hydra

Arttu Tuominen. Kuvat: Otava / Mika Toivanen

Arttu Tuomisen Kide-sarjan ensimmäinen osa oli Alec (2025; lue Leena Reikon arvio). Tarina sijoittui osittain vuoteen 1992 ja Salla-nimiselle paikkakunnalle, Koillis-Lappiin. Tarina yhdisti murhatun huumepomon, Venäjältä tuotuihin huumeisiin liittyvän historiallisen joukkosurman sekä 1990-luvun alun lama-ajan.

Trilogian toisessa osassa Hydra (Otava, 2026) ovat ennalta tuttuja Ahon sisarukset Liina, Alepan kassa, ja nuorempi Julia, lentoemäntä, jolla on huumeongelma. Helsingissä asuvia piinaa väkivalta, ja Pariisissa huumeet pilaavat niin nuoren ja lahjakkaan kirjoittajan kuin poliisienkin elämää. Kolumbiassa taloutta pitää pystyssä huumeteollisuus, jonka palveluksessa raskaana oleva yksinhuoltajanainen hankkii rahaa tullakseen toimeen. Kaikille arkipäivä on niin henkisesti kuin ruumiillisestikin raskasta.

Tarinoiden ytimessä on raha, valta, riippuvuudet ja kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus, joka ulottuu myös suomalaisille huumemarkkinoille erikoisine ideoineen.

Helsinkiläinen pankinjohtaja Juhani Roine on peliriippuvainen ja pelaa työpäivätkin. Hän pilaa perhe-elämänsä pelaamalla myös vaimonsa ja poikansa rahat. Ennen pitkää Juhanin vaihtoehdot elämässä ovat vähissä. Hänen harrastuksensa johtaa maailmaan, jossa valta on rikollisilla ja vaihtoehtoja on vähän. Hänen poikansa Miro on niin sanottu ”rikas poika rukka”, jota lähiseudun poikajoukko pahoinpitelee ja kiristää aina kiinni saadessaan. Miron avuksi rientää Alepan myyjä Liina Aho, joka yrittää toimittaa Miron ja hänen kurjuutensa poliisille. Liina on yllättäen erinomainen, suorastaan nerokas vääryyksiä kokeneita puolustaessaan.

Siskokset Liina ja Julia Aho ovat henkisesti kaukana toisistaan, mutta isosisko ei anna periksi. Julia joutuu kuljettamaan huumepaketteja Pariisiin. Nuori Louis Nivel asuu Pariisin lähiössä, jossa ovat vaarassa kaikki, erityisesti hänen kaverinsa Cedric ja työtehtävissä myös poliisit.

Pariisissa on poliisin mukaan liikaa kaupunginosia, jossa huumeet ovat useimmille arkea. Louis on aina lukenut paljon. Hän on kirjaston kanta-asiakas ja tuleva kirjailija, mutta kaveripiiri yrittää sotkea hänetkin huumepiireihin. Louis on ihastunut Josephineen, joka osoittautuu poliisin tyttäreksi. Colette Lemaire ja Remy Calais valvovat kaupungin huumekortteleita.

Kolumbiassa Estelle työskentelee pakosta kokaiinifarmilla. Hänellä on sairas lapsi, mies on karannut nuoremman matkaan. Työpaikalla on ikuinen vaara tulla tapetuksi, jos sanoo tai tekee vahingossa jotain väärää.

Huumeet tuovat taloudellista hyvinvointia vain rikollispomoille, jotka tappavat tuotoksillaan yhtä paljon ihmisiä kuin taudit.

* *

Arttu Tuominen tietää mistä kirjoittaa eikä hän kirjoita suomalaisista keskivertorikoksista. Hän keskittyi jo Kide-sarjan avausosassa eurooppalaiseen rikollisuuteen ja sen päätekijöihin, joita niin rikosten kohteet kuin poliisit yrittävät saada kiinni.

Väkivalta on läsnä melkein jokaisen tarinaan osallisen elämässä. Hetkittäin raakuus on niin ankeaa ja synkkää että hirvittää. Kuolema on lähellä, sietämätön pelko vielä lähempänä.

Arttu Tuomisen teokset ovat kotimaiseksi jännityskirjallisuudeksi harvinaisen vauhdikkaita, vaikka niissä pyritäänkin uskottavuuteen ja todenmukaisuuteen. Selviytyminen näyttää olevan sattumaa.

Kirjan tapahtumat on helppo kuvitella valkokankaalle tai televisioon, niin valmiiksi toiminnallisen jännityksen tekstit on kirjoitettu.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua