Brändön läpi kulkeva tie Torsholmassa. Kuvat: Mikko Saari

1

Kävin viime kesänä pyörämatkalla Ahvenanmaalla. Silloin päätin, että ensi kesänä uudestaan, mutta puolisoni kanssa ja autolla. Niin teimme! Reittikin oli samansorttinen. Hyppäsimme juhannuksen jälkeen autoon ja ajoimme enimmäkseen mukavia pikkuteitä Tampereelta Kustaviin ja siellä Vuosnaisten satamaan. Satamassa on kaksi kilpailevaa lounaspaikkaa, Spauna ja Vuosnaisten meriasema, ja nyt molemmat testattuani totean, että Meriasema ottaa selvän voiton tässä kisassa.

M/S Ådan vei meidät tuulisessa, mutta aurinkoisessa säässä Brändön punaisten maanteiden pariin. Majoituimme tällä kertaa Gullvivan-hotelliin, jonka käytävät toivat elävästi mieleen vanhainkodin. Paikan olemus oli vähän laitosmainen, mutta huone ajoi asiansa yhden yön majoitukseen ja ravintola tarjosi aivan mainiota illallista, aamiaista ja vielä lounastakin, joten ei valittamista.

Noin 400 asukkaan Brändö ei ole mikään villi menomesta, mutta pysähdys kannatti silti, muutenkin kuin ylimääräisen sakkomaksun välttääkseen – lauttalippujen hintaanhan tulee roima korotus, jos matkustaa suoraan Vuosnaisista Hummelvikiin saman päivän aikana. 143 euron lisämaksu motivoi kummasti pysähtymään Brändössä. Saarilla oli kuitenkin mukava kierrellä katselemassa paikkoja, kävellä rantakallioilla ja käydä ihastelemassa Brändön kirkkoa.

M/S Ejdern eli Haahka odottaa Torsholman satamassa autoja.

2

Yhtä yötä pidempään Brändössä emme kuitenkaan viihtyneet, joten otimme suunnan kohti Maarianhaminaa. Odotin isoa ja hyvin palvelevaa M/S Alfågelnia, mutta onneksi hoksasin etukäteen, että meidän paattimmehan on M/S Knipan, jossa ei ole kahviota. Varauduimme syömällä lounaan ennen laivamatkaa ja hyvä niin, sillä Knipanin sijaan meidät kuskasi M/S Ejdern, joka oli vielä pienempi. No, eipä ollut matkustajiakaan kovin paljon liikkeellä. Hyvin siis sovimme lautan pieneen salonkiin ja matka sujui oikein leppoisissa merkeissä.

Pääsaaren puolella ajelimme Maarianhaminaan, missä majoituimme kolmeksi yöksi Park Alandia -hotelliin Maarianhaminan keskeisen puistokadun varrelle. Hotellin sijainti oli erinomainen ja se oli kyllä muutenkin neljän tähtensä arvoinen – tuntuihan se vähän enemmän hotellilta kuin Gullvivan. Hotellia kelpaa kyllä suositella ja sen ravintolasta sai myös aivan mainion illallisen.

Maarianhaminassa erikoista on se, että kaupunki on varsin nuori. Pohdiskelin, että kenen Marian mukaan kaupunki on nimetty, ja sehän selvisi, kun kaupungintalon edustalla on vähän hengetön patsas tsaari Aleksanteri II:n puolisosta Maria Aleksandrovnasta. Se taas ajoittaa kaupungin perustamisen Venäjän vallan ajalle; tarkalleen ottaen kaupunki perustettiin 21.2.1861. Se on kovin myöhään, kun ottaa huomioon, miten vanhoja paikkoja Ahvenanmaalla muuten on, saareltahan löytyy monta Suomen vanhimmista kivirakennuksista.

Sittemmin Maarianhaminasta on kasvanut kaunis kaupunki. Esplanadien lehmukset ilahduttavat koollaan, ja kun puut ovat lähempänä toisiaan kuin vaikkapa Tampereen Hämeenpuistossa, vaikutelma on viehättävä. Kaupungin eteläpuolella säilynyt puutaloalue leveine ja suorine katuineen miellyttää myös kovin.

Ahvenanmaalla on oiva kirjastoverkosto ja viehättäviä kirjastoja. Lemlandin kirjasto oli näin soma.

3

Tärkeä ohjelmanumero oli museolaiva Pommernissa vieraileminen. Viime kesänä kävimme katsomassa vierestä, nyt pääsin sisällekin. Olipa upea elämys! En ole ensimmäinen, joka Pommernia Kulttuuritoimituksen sivuilla kehuu, mutta sietää sitä kehuakin. Kävimme taannoin Oslossa ihastelemassa Fram-laivaa ja tämä on kyllä ihan saman tason elämys, vaikka laivoina Pommern ja Fram ovatkin aika kaukana toisistaan.

Jotain perin ihmeellistä näissä laivoissa on, etenkin kun ajattelee, miten pitkiä aikoja niiden miehistöt pienissä tiloissa ovat viettäneet, vailla yhteyttä ulkomaailmaan. Vaikka Pommern ei jäänytkään kuukausiksi jumiin jäihin, oli se merellä silti kovin yksin.

Toinen klassikkokohde oli Kastelholma, jossa poikkesimme samalla kun kävimme Smakbynissä syömässä. Päädyin Smakbynin lounaslistalta samaan annokseen kuin viime vuonnakin, mutta minkäs teet: paikan kasvislasagne on täydellistä. Kastelholman kohdalla museo- ja muuta väsymystä oli jo sen verran, ettemme kovin huolellista kierrosta jaksaneet tehdä, mutta tulipahan katseltua. Linnan muureilta on hienot näkymät, vielä kun sieltä näkyisi jotain golfkenttää jännittävämpää.

Getan punaiset rantakalliot ovat upeita.

4

Ahvenanmaa on paikkana erinomaisen pyöräiltävä, mutta on se autoilijallekin mukava paikka. Etäisyydet ovat sopuisan mittaisia, pääsaarella kaikkialle pääsee alle tunnissa ja eksyminenkin on hyvin vaikeaa. Ainakaan kovin pitkään ei voi olla eksyksissä, kun taas löytää tiensä saarta halkoville pääteille, joita pitkin on helppo palata takaisin sinne minne halusi.

Ajelimme siis pääsaaren pohjoisreunallekin. Sieltä löytyy Geta. Maankuulut luolat jäivät nyt toiselle reissulle, helteisenä päivänä ei ollut oikein tarmoa eikä varusteitakaan yli viiden kilometrin vaellukselle, mutta kävimme sentään kävelemässä Getan upeilla rantakallioilla ja ajoimme autolla Getabergetin eli Ahvenanmaan korkeimman kohdan huipulle.

Elokuisen Ahvenanmaalla poikkeavan pyöräreissuni kannalta olennainen tieto oli, että nousu Getabergetille vaikutti ainakin auton ratista olevan jotakuinkin täydellinen nousu kokoluokassaan, eli reittini Eckeröstä Maarianhaminaan tulee ehdottomasti sisältämään nousun Getabergetille, vaikka sitten laskeudunkin saman tien alas. No, laella on sentään Soltuna-kahvila, jossa voi pysähtyä tauolle.

Luontoa riitti ihmeteltäväksi runsaasti. Teiden varsilla kasvaa kiitettävän vähän lupiinia, joten tilaa on muillekin kukkasille. Jälleen kerran saa toivoa, että oma kasvituntemus olisi vähän paremmalla tolalla, niin saisi kukkaloistolle nimiäkin. No, vähän kerrassaan näitä oppii ja päähänsä saa taottua. Kauneudesta voi joka tapauksessa iloita, vaikka sitä ei osaisi nimetäkään.

Getan rantakallioilta, varsin kaukana kaikesta, löytyy muuten HavsVidden-niminen lomakohde. Jos kaipaat lomailua näteissä oloissa syrjässä hälystä, kannattaa harkita. Komeassa kalliovillassa saa sitten varautua 750 euron vuorokausihintaan, mutta on HavsViddenissä myös tavallisten ihmisten kukkarolle sopivia alle 200 euron hintaisia huoneitakin. Puitteet ainakin ovat huikeat.

5

Ahvenanmaa oli kaikkiaan oikein kelpo elämys. Vielä jäi asioita näkemättä, joten täytyy palata – ja minähän palaankin, jo elokuussa, joskin vain lyhyesti. Poiskin pääsi taas näppärästi, Baltic Princess toi meidät Turkuun. Tällä kertaa ymmärsin mennä oikeaan satamaankin laivaa odottamaan. Hieman yllätti se, että meidät ohjattiin satamaan jotenkin aivan nurinkurisesti, mutta asia selvisi kun laiva saapui ja asettui laituriin aivan eri päin kuin edellisellä kerralla. Kaikkea sitä uutta oppii.

Ravintolapuolelta suosittelen jälleen kerran Maarianhaminasta löytyvää Indigoa. Viimeksi söin ulkona bistron puolella, nyt asetuimme sisälle à la carte -puolelle. Ruoka oli erinomaista ja palvelu niin hyvää, että kerrankin tuli annettua tippiäkin.

Vienona toiveena tamperelaisille tyylikkäiden kuppiloiden pitäjille esittäisin, että ahvenanmaalaisen Amalias Limonadfabrikin juomia voisi hankkia tarjolle. Nämä kotimaiset laatulimonadit ovat nimittäin todella hyviä. Valikoima on laaja; varsinkin raparperi-selja-limonadi on erinomaisen hienostunut juoma ja Retro Cola tuo mieleen vanhat hyvät kolajuomat. Laittakaas hankkien, Amalias Limonadfabrik toimittaa kyllä Manner-Suomeenkin.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua