Lukupäiväkirja 2026: osa 6 – Hienoja romaaneja lapsille ja aikuisille

Kuva: Mikko Saari

Kesäkuu on monessa mielessä vähän välitilaa, mitä lukemiseen tulee. Kesän ja syksyn uutuuskirjat on julkistettu, varaukset tehty ja kirjaston varauslista on huipussaan – tätä kirjoittaessani minulla on 111 varausta. Onneksi Piki-kirjastoissa ei suotta rajoiteta varausten määrää liian alhaiseksi. Kevään kirjoista suurin osa on jo tullut, mutta kesän kirjoista vasta ensimmäiset.

Tätä listaa tehdessä on hauska katsella, moniko lukemistani kirjoista on jo arvioitu Kulttuuritoimituksessa. Arvostelukappaleita lukeva on usein minua edellä, kirjastosta kirjoja saa usein odotella, mutta koen myös lukevani hieman sivusta – lukemilleni kirjoille on harvemmin pitkiä varausjonoja ja varsin usein niitä ei Kulttuuritoimitukseen kukaan muu arvioi. Joskus taas yllättää, ettei jostain kirjasta ole kukaan muu kiinnostunut. Joskus arvioiden määrä riippuu muiden kirjoittajien aktiivisuudesta: terveisiä vain Kati-Annika Ansakselle, joka on varsinkin viime aikoina lukenut selvästi eniten samoja kirjoja kuin minä.

Olen kirjoittanut useimmista lukemistani teoksista pidemmän arvion, joka on julkaistu tai tullaan julkaisemaan jossain. Olen linkittänyt lukupäiväkirjasta teosten jo julkaistuihin arvioihin. Julkaisemattomat ovat tavallisesti Kirjavinkkien julkaisujonossa, eli ilmaantuvat sinne joskus lähitulevaisuudessa.

* *

Kaunokirjallisuus

Satu Erra: Rondo ja modulaatio – Runoista, euroviisuista ja ymmärtämisestä (Tammi 2026) – Tämäpä laajeni odotuksia laveammalle. Kirja on esseeromaani, jossa pohdiskellaan asioita esseemäisesti, mutta kokonaisuus on yhtenäisempi kuin esseekokoelmassa. Euroviisujen lisäksi puhutaan paljon runoudesta ja ymmärtämisestä. Laaja-alainen ymmärtämisen käsitteleminen onkin tämän kirjan ydintä. Mitä on runouden ymmärtäminen, miten euroviisuja pitäisi ymmärtää ja millaista on olla maahanmuuttajana Saksassa, kun ei ihan ymmärrä. Henkilökohtaisuus laajenee universaalimmaksi, mutta säilyy kiinnostavana ja henkilökohtaisena. Arvioni Kirjavinkeissä.

Gaël Faye: Jakaranda (Otava 2026, suom. Einari Aaltonen) – Ruandan kansanmurhan jälkipyykki jatkuu. Ruandalaisranskalainen nuori mies yrittää saada yhteyttä juuriinsa Ruandassa. Vuoden 1994 kansanmurhasta hengissä selvinnyt äiti on katkonut yhteytensä Ruandaan, eikä halua puhua menneistä tapahtumista. Totuuden ja tiedon puute tekee mahdottomaksi saada sovintoa menneen kanssa. Monen sukupolven kautta kansanmurhan raakuuksia tarkasteleva teos on lyhyehkö, mutta intensiivinen kirja menneestä ja nykyhetkestä. Einari Aaltosen viimeisten joukkoon jäänyt suomennos on kirkasta tekstiä. Arvioni Kirjavinkeissä.

Isen tarinat (Art House 2026, suom. Juhani Bonsdorff) – Jos vanha japanilainen kirjallisuus kiinnostaa, tämä on erinomainen paikka aloittaa. Selvästi Genjin tarinoita pienempi kirja on helpommin lähestyttävä ja kertoo kuitenkin kiehtovalla tavalla 800-luvun Japanin hovin elämästä. Tunneilmaisu on yhtä aikaa hillittyä ja voimakasta. Tankarunous on kaunista ja Juhani Bonsdorff on suomentanut sitä hyvin. Kuten näin vieraasta kulttuurista tulevalle kirjalle on tarpeen, mukana on paljon selventäviä alaviitteitä ja selitysosio. Ilahduin myös muutamasta tapauksesta, joissa Bonsdorff esittää samasta runosta kaksi täysin erilaista suomennosta ja siten havainnollistaa hyvin, miten monitulkintaisia alkuperäiset runot esimerkiksi japanin runsaan homofonian vuoksi voivat olla.

Shō Ishida: Lääkkeeksi määrätään kissa (Gummerus 2026, suom. Raisa Porrasmaa) – Japanilaisessa hyvän mielen kirjassa erikoinen kiotolainen psykologiklinikka määrää jokaiseen vaivaan lääkkeeksi kissan. Hankaluuksia töissä? Tässä kissa. Äidin ja tyttären suhteessa kitkaa? Tässä kissa. Kirjassa on viisi erillistä, mutta toisiinsa hienovaraisesti kytkeytyvää kertomusta, joissa kaikissa erilaisia vaivoja hoidetaan kissojen avulla. Kirjassa on vähän mystiikkaa, se kallistuu kevyesti spefin puolelle, mutta pääpaino on kissojen parantavassa vaikutuksessa. Kissojen ystäville siis jokseenkin varma valinta. Sarjaa on ilmestynyt useampi kirja; en tiedä, riittääkö minulla intoa jatkaa sarjan parissa, jos suomennoksia tulee lisää.

Malin Klingenberg: Veljeni Veli (S&S 2025, suom. Outi Menna) – Gibatin tarinoiden kakkososa kertoo aivan eri tarinan kuin aloitusosa. Tarinoiden päähenkilöt ovat kehyksessä kohdanneet, eli päätösosassa he ovat luultavasti yhdessä. Tässä kerrotaan kahdesta köyhistä oloista tulevasta varaslapsesta, jotka varastavat väärältä henkilöltä ja joutuvat siksi mukaan vähän liian isoihin kuvioihin. Gibatin maailma syvenee mukavasti, tämä on oikein mainio lasten fantasiaseikkailu. Jään mielenkiinnolla odottamaan, millainen loppuhuipennus viimeiseen osaan rakentuu. Arvioni Kirjavinkeissä.

Mari Kujanpää: Susiraja (Otava 2026) – Ysiluokkalainen Floora asuu isänsä ja siskonsa kanssa kaukana susirajalla. Hänellä on selkeä suunnitelma: ysiluokka vedetään täysillä, saadaan hyvä todistus, sillä Tampereelle luonnontiedelukioon ja sitten lääkikseen. Koulunkäynnin suorittamisen ohella Floora pitää huolta kehitysvammaisesta siskostaan, hoitaa hevosta ja pyörittää muutenkin arkea. Isä on vihattu susitutkija, joten elämä pikkukylällä ei aina ole helppoa, ja kun omat haaveet alkavat rusentua muiden tarpeiden alle, Flooralla ei enää pysy pakka kasassa. Nuortenkirja kertoo hienosti liian raskaista vaatimuksista, ylikiltteydestä ja siitä, miten omat tarpeet pitää osata laittaa joskus etusijalle, mutta miten kaikkea ei voi silti saada.

Benjamín Labatut: Maniac (Tammi 2026, suom. Antero Tiittula) – Mistä tekoäly sai alkunsa? Sitä tässä kirjassa kartoitetaan. Tyylilaji on Benjamin Labatutin edellisestä kirjasta tuttu biofiktion ja esitelmöinnen sekoitus. Pääosassa on yksi 1900-luvun huomattavimmista neroista, John von Neumann, jonka elämää ja ajattelua Labatut seuraa, kunnes kääntyy nykypäivään ja Lee Sedolin ja AlphaGon väliseen kamppailuun symbolina tekoälyn niskalenkistä ihmiskunnasta. Kirja kuvaa tätä taistelua hyvin, mutta ote on selvästi journalistisempi – on toki helpompaa kirjoittaa ajatuksia päähän kuolleille kuin vielä eläville. Paikoin Labatutin tyyli on aika maalaileva, osa väitteistä herätti ”voiko tämä olla totta”-ajatuksia ja kokonaisuutena kirja on aikamoinen möhkäle, kaverini arviota siitä siteeratakseni. Toimii se silti, ihme ja kumma. Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

Vincenzo Latronico: Täydellistä (Gummerus 2026, suom. Leena Parkkinen) – Tämä italialainen romaani pääsi luettavaksi juuriensa vuoksi. Se on paljon velkaa Georges Perecin Tavaroille, mikä myös tehdään selväksi. Tässäkin kirjassa kuvataan geneeristä nuorta pariskuntaa, mutta nyt ei olla 1960-luvun modernissa Pariisissa, vaan Anna ja Tom ovat Etelä-Euroopasta Berliiniin muuttanut freelancer-pariskunta, joka tekee digitaalista brändäystä ja graafista suunnittelua ja nauttii hipsterielämän kukoistuksesta. Mutta mitä tehdä, kun merkityksettömyyden tunne ottaa otteen? 2000-luvun länsimaisen luovan luokan kuvaus on tarkkaa läpivalaisua, joka kiteytyy perecmäisiin luetteloihin. Näissä henkilöissä ei ole mitään koskettavaa, mutta he ovatkin yleisiä mallineita, helposti tunnistettavia stereotyyppejä. Taitavaa Perec-pastissia ja mainiosti myös sama suomentaja kuin vastikään suomeksi ilmestyneellä Tavaroilla.

J. S. Meresmaa & Joona Hellman: Polte (Otava 2026) – Nuorten homoromaani kertoo jalkapalloilijanuoresta Joosesta, jolla on edessään lupaava tulevaisuus menestyvänä pelaajana. Tulevaisuutta vain varjostaa se, että Joose on oivaltanut olevansa homo, eikä se tunnu sopivan yhteen jalkapallouran kanssa. Kun elämään löytyy rakkautta ja rohkeutta lähteä kohti rehellistä itsenään olemista, taaksepäin ei ole enää menemistä. Kaapistatulotarina on selkeä, ennustettava ja kannustava. Ote on toisaalta realistinen, toisaalta ”tällaistakin voisi olla”. Tällaisia valistavia hyvän mielen kirjoja tarvitaan nuorille ja toivottavasti Hellman on sitten se juttu, joka saa lukijat tarttumaan kirjaan – ainakin se on tainnut tuoda tämän kauppoihin laveammalla jakelulla kuin J. S. Meresmaan kirjat yleensä.

Ursula Mursu: Hengitysvaikeuksia (WSOY 2026) – Helppolukuisen Ote-sarjan toinen kirja on säeromaani yläkouluikäisestä Liinasta, joka joutuu viettämään kesällä neljä viikkoa erossa poikaystävästään. Lomaromanssi pistää pään pyörälle ja miettimään omia haluja ja valintoja. Valintojen seurauksien kohtaaminen ei ole helppoa. Mukavan rouhea kirja istuu hyvin sarjan lupaukseen vetävistä tarinoista, Liinan itselleen kehittelemä tilanne vetää kyllä mukaansa ja luin kirjan kertaistumalta.

Maija Nyström: Nurkka (Osuuskumma 2026) – Parikymppinen nainen tekee siivoushommia nollatuntisopimuksella sen sijaan, että tekisi oman alansa töitä. Avopuoliso ja oma talo sentään on, mutta elämä tuntuu vähän hahmottomalta. Vanha valokuva ja siinä hymyilevä nainen herättävät kuitenkin kiinnostusta ja innostusta tutkia asiaa. Novellistin esikoisromaanissa käsitellään naisiiin kohdistuvia vaatimuksia niin nykypäivässä kuin sata vuotta sitten ja rakennellaan ahdistavia kauhutunnelmia. Arvioni Kirjavinkeissä.

Satu-Lotta Pitko: Ole minulle yöperhonen (Myllylahti 2026) – Herkkä nuortenkirja lapsuuden ja nuoruuden murrosvaiheesta. Eskarista asti erottamattomat Salma ja Meea ovat kuutosluokan viime hetkissä ja edessä on iso muutos seiskaluokan alkaessa. Yläkoulu on tuntematon ja pelottava, ja tytöillä on erilaiset tavat selviytyä. Ystävyys joutuu koetukselle, kun toinen haluaa suuntautua kohti tulevaa ja toinen takertua vanhaan. Kirjassa on kaunis tunnelma ja ystävien välirikkoa kuvataan hyvin. Samalla nämä lapset tuntuvat paikoin kovin kypsiltä ikäisikseen; Meean ihastus Joona ei ihan vastaa omaa kokemustani 12-vuotiaista pojista. Se ei kuitenkaan tarinan tenhoa syö, tämä oli ihastuttava.

Mikko Räty: Kaikki putoava (Tammi 2026) – Tunnistettavaa jälkeä oivalliselta kirjoittajalta tämä tekijänsä kolmas kokoelma. Uutta aikaisempiin kokoelmiin verrattuna on vahvempi proosarunon käyttäminen. Sivuilla liikkuu kuolemaa ja sienirihmastoja. Sienet ovat nykyään joka paikassa; otan ne tervetulleina vastaan. Kuolemaa Räty pohdiskelee taiten. Simone Weilin Painovoima ja armo on kokoelman keskeinen viite; kokoelman isot osiotkin on nimetty sen mukaan Armoksi ja Painovoimaksi. Hienovaraista runoutta. Haastavaa, mutta ei liian vaikeaa. Arvioni Kirjavinkeissä.

Silja Sillanpää & Pasi Pitkänen: Haltiakäärme (WSOY 2025) – Ouroboros-sarjan toisessa osassa seikkailut kummallisessa käärmejunassa jatkuvat. Edellisessä osassa päästiin junan etupäähän, nyt on vuorossa matka junan häntäpäähän. Uhkana on edelleen katalan Boan johtamat katastrofaatit, mutta vaaroista selvitään aina nipinnapin. Kirjan junamaailma on edelleen jotenkin aivan tolkuton, mutta seikkailu on jännittävää ja outoja ja hupsuja käänteitä riittää, samoin käärmeisiin liittyvää mystiikkaa. Kuvitus ja toteutus ylipäänsä on yhä priimaa, joten kyllä tätä tarinaa kelpaa fantasianjanoisille lapsille suositella.

Ilona Tuominen: Ajatusremontti (Bazar 2026) – Kortteli-sarjan neljäs kirja eteni jotenkin vaivalloisemmin kuin aikaisemmat osat. Yleensä olen lukenut nämä nopeasti, mutta tämä otti useamman päivän. Kirjassa on vajaat 400 sivua ja tarinan kunnolla vauhtiin potkaiseva käänne saadaan jossain sivun 200 paikkeilla. Se on minusta vähän myöhään, vaikka alkupuoliskollakin toki merkityksensä on. Kirjan päähenkilö, Poppelin puutalokorttelin hallituksen puheenjohtaja Miisa oli säntäilyssään vähän raskas tyyppi. Joutuessaan pysähtymään Miisa käy kuitenkin kiinnostavammaksi ja tarina alkaa vetää, ja loppu on ihastuttavan onnellinen. Kuulostaa myös siltä, että Kortteli-sarja päättyisi tähän. Odotan kiinnostuneena, mitä Ilona Tuominen seuraavaksi keksii.

Petra Vallila: Kaiken (Poesia 2026) – Petra Vallilan esikoisteos Ehkä oli loisteliasta bisnespuheen ja työelämäkielen tuomista runouteen. Uutuus jatkaa osin samoilla linjoilla. Nyt kuullaan muun muassa hissipuhetta. Oivaltava kielellä leikittely jättää osan lukijoista epäilemättä pysyvään hämmennyksen tilaan; tämä ei ole helppoa runoutta. Kielen mahdollisuuksista kiinnostunut taas pääsee nauttimaan leikkimisestä, itsestäänselvyyksien ohittamisesta ja keskusteluista pahvilaatikkoon suljetun näkymättömän käden kanssa.

* *

Kuvakirjat

Hannah Lutz, Jenny Lucander, Carina Frondén & Ida Berg: Aida ja helleaalto (Teos 2026, suom. Päivi Koivisto) – Nyt on kuvakirjan tekemiseen tarvittu paljon väkeä. Mukana on kirjailija, kielitieteilijä ja ympäristöpedagogi vastaamassa kirjoituspuolesta ja kuvittajana tietysti ihastuttava Jenny Lucander. Ilmastonmuutosta käsittelevä kuvakirja kertoo Aida-tytöstä, jolla on herkät aistit luonnolle ja eläimille. Kirja kuvaa mielikuvituksen voimalla sitä, miten eri eläimistä tuntuu vaikealta tulla toimeen muuttuvassa maailmassa. Aiheessa on ahdistavaa potentiaalia, mutta kirja on yleistunnelmaltaan positiivinen ja elämään myönteisesti suhtautuva. Kuvitus on hieno, kuten Lucanderilla aina.

Martina Moliis-Mellberg: Pieni runosaari (S&S 2026, suom. Henriikka Tavi, kuv. Sanna Mander) – Muutaman vuoden takaisen riimeillä leikittelevän Pieni runomieli -kirjan jatko-osa vie pienen runonikkari Leinon siskon kanssa mummon saarelle. Siellä mummo passittaa innokkaasti riimittelevän Leinon ja totaalisen pitkästyneen teinisiskon ostamaan jäätelöä. Saarella tapahtuu kaikenlaista hupsua, josta revitellään riimejä toisensa perään. Siskokin löytää jotain piristävää. Kaikkea tätä siivittävät pöhköt ja vähemmän pöhköt riimit ja hauskan värikäs kuvitus. Edellisen kirjan perusteella veikkaan, että tätä kannattaa myös kokeilla ruotsiksi.

Saija Uusi-Viitala & Karin Niemi: Aamu ja karannut minipossu (Myllylahti 2026) – Toinen osa pyörätuolilla liikkuvasta Aamu-tytöstä kertovassa kuvakirjasarjassa vie kotieläintilalle, jossa ihmetellään eläimiä, tuskaillaan hankalaa liikkumista pyörätuolilla ja vahingossa päästetään minipossu karkuun. Kirjassa on hyvää vammaisrepresentaatiota, mutta on se myös itsessään ihan mainio lasten kuvakirja. Ihmishahmot ovat jotenkin vähän oudon isosilmäisiä ja peikkomaisia minun makuuni. Pyörätuolia käyttävillä lapsille lienee kuitenkin iso juttu nähdä lasten kirjan aktiivisena päähenkilönä pyörätuolilla liikkuva lapsi, ja toki muillekin asian normalisointi tekee hyvää.

Anne Vasko & Toshiyuki Fukuda: Kun Aamu kohtaa Illan / Kun Ilta kohtaa Aamun (Vinhan kustantamo 2026, suom. Keiko Morishita) – Kirjakaupan kustantamon valikoimista löytyy viehättävä japanilais-suomalainen kuvakirja. Kaunis kääntökirja kertoo herkästi kohtaamisesta ja yhteyden saamisesta. Kumpikin taiteilija on tehnyt todella hienoa jälkeä. Taitollisesti kirjassa on pieni pettymys: kansilieve lupaa toisen tarinan etenevän japanilaisittain oikealta vasemmalle, mutta se ei pidä paikkaansa. Kirja on taitettu ihan tavalliseen länsimaiseen tapaan molemmin puolin. Jos taitto olisi mennyt liepeen kuvauksen mukaisesti, se olisi tosiaan ollut pikantti lisä kirjalle. Näin perinteisestikin tehtynä tämä on lukemisen arvoinen taidekuvakirja.

* *

Sarjakuva

Tuisku Hiltunen: Kuutamo ja muita kertomuksia (Suuri Kurpitsa 2020, suom. Ella Pitkänen) – Kolmen täysin erillään toisista luodun sarjakuvanovellin yhdistävänä teemana on rakastetuksi tulemisen tarve ja kiintymys. Niminovelli on herkkä rakkaustarina, jossa kohdataan eron jälkeen ja pohditaan, uskaltaako toista vielä lähestyä. Toinen novelli vie purjelaivojen aikakaudelle, sukupuoliroolien ja ystävyyssuhteiden äärelle, ja kolmannessa lähtemisen ja palaamisen tematiikkaa käsitellään sisaruussuhteessa. Novellit muodostavat mainion kokonaisuuden, joka herättää tunteita ja ajatuksia. Piirrosjälki on taitavaa ja sopivasti vaihtelevaa, jokaisella novellilla on oma tyylinsä.

* *

Tietokirjallisuus

Mikko Kalajoki & Emiel Inkeri Nikula: Pelit kautta aikojen (WSOY 2026) – Tietopalat-sarjan kirja esittelee erilaisia pelejä. Kirja aloittaa muinaisesta Mesopotamiasta ja etenee uusimpiin videopeleihin. Monenlaisia pelaamisen muotoja esitellään. Isoin puute, jonka keksin, on keräilykorttipelit, joita ei mainita ollenkaan. Oikolukua olisi vielä kaivattu, pelien nimiin oli jäänyt useampi huolimaton kirjoitusvirhe. Kuvitus on enimmäkseen tyylikästä, mutta jos piirretään meeplejä, kannattaisi tsekata, miltä ne oikeasti näyttävät, enkä ihan hahmota, miten maassa lojuva lankku liityy larppaamiseen. No, tällaisessa pienessä kirjassa tieto on väistämättä pinnallista ja kokonaiskuva on hyvä. Yksityiskohdille olisin silti suonut annettavan vielä vähän huomiota.

Tanya Lloyd Kyi: Tunteita ja tuntemuksia – Tunteiden tiedettä päästä varpaisiin (Kvaliti 2026, suom. Jade Haapasalo, kuv. Phil Nicholls) – Ajantasainen lasten tietokirja käsittelee tunteita tieteen näkökulmasta. Mitä kaikkea nykyään tiedetään siitä, miten tunteet kytkeytyvät ihmiskehon eri osiin ja elimiin? Sydäntä on perinteisesti pidetty rakkauden tyyssijana, sitten tiede latisti sen pelkäksi verta pumppaavaksi lihakseksi, mutta nykyään tiedetään, että sydän tuottaa rakkaushormoni oksitosiinia. Sydämen ja rakkauden välillä on kuin onkin yhteys. Tekstipitoinen lasten tietokirja ei päästä lukijaa helpolla, mutta kevennyksenä mukana on myös höpsöä vitsihuumoria ja keventävää kuvitusta. Kuvakirjasta ei kuitenkaan ole kyse. Toisaalta kirja on helppoa selailtavaa, sillä aukeamat ovat itsenäisiä kokonaisuuksia.

Natalie Labarre & Gosia Herba: Penisilliini ja muita uskomattomia virheitä joista et (luultavasti) ole koskaan kuullut (Kustannus-Mäkelä 2026, suom. Pia Korpisaari) – Iso ja näyttävä lasten kuvakirja esittelee erilaisia virheitä, jotka ovat muuttaneet maailmaa. Pääpaino on tieteen ja keksintöjen maailmassa: jonkinlaisesta mokasta keksittyjä asioita ovat muun muassa penisilliini, sipsit, tulitikut, mehujäät ja tarralaput. On kirjassa myös virheitä, joissa ei ole mitään hopeareunusta. Kirjan tarkoitus lienee opettaa lapsille, että virheet eivät ole maailmanloppu, vaan niitä sattuu ja joskus virheistä tulee jotain hyvääkin. Kirja on isokokoinen ja hienosti kuvitettu, joten tätä on kyllä ilo katsella.

Harri Moisio: Intti – Selviytymisopas (WSOY 2026, kuv. Mikko Saarainen) – Inttinsä aikoinaan joten kuten läpi luistelleen radiotoimittajan opas kertoo perustiedot armeijan käymisestä. Kovin paljon ei vuosituhannen vaihteeseen sijoittuvia omia armeijamuistoja kerrata, vaan mukana on myös kymmenen vuoden sisään armeijansa suorittaneiden näkemyksiä. Tuumin ajankohtaiseksi, kun esikoinen aloittaa armeijahommat kohtapuoliin ja oma sivaritausta ei auta edes sen vertaa, mitä 25 vuotta sitten käyty armeija auttaisi. Etenkin kutsuntaprosessit ja alokasvaiheen kuviot tulevat suhtkoht selväksi, mutta ei tämä nyt muuten ihan täysin kattavalta tuntunut. Kuvituksesta plussaa, kertojan oma ääni sen sijaan olisi saanut jäädä vähän pienemmälle.

Mia Rönkä & Janne Toriseva: Pölyttäjien kirjo (Lasten Keskus 2026) – Lasten tietokirja vie pölyttäjien maailmaan. Kirja esittelee pörriäisiä, mutta myös perhosia, lintuja ja muita pölyttäjiä. Kirjasta selviää hyvin, miksi pölyttäjät ovat niin tärkeitä kuin ovat ja miten pulassa me olisimme ilman niitä. Myös ilmastonmuutoksen ja hyönteismyrkkyjen haitalliset vaikutukset pölyttäjille tulevat selväksi. Tarjolla on myös hyviä vinkkejä siitä, miten omasta lähiympäristöstä voi tehdä pölyttäjille ystävällisemmän. Kuvitus on kaunista ja selkeää ja aivan erityisen ilahduttavana yllätyksenä mukana on myös pörriäisaiheista runoutta, onhan kirjan toinen kirjoittaja Mia Rönkä paitsi ympäristöekologian dosentti ja tiedetoimittaja myös runoilija.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua