Kuvat: Ulla Vakkuri
TEATTERI | Ykspihlajan kesäteatterin tämän vuotinen esitys naurattaa ja liikuttaa. Vahva ammattitaito ja hersyvä heittäytyminen nostavat esityksen viiden tähden luokkaan.
”Aina ei tarvita rikoksia tai kuolemaa, tavallisissakin perheissä on omat kipukohtansa.”
ARVOSTELU

Yxpila Caravan
- Ohjaus: Otto Rokka
- Ensi-ilta: Kokkolan Ykspihlaja 24.6.2026
Kyynel kimmeltää näyttelijä Nicklas Pohjolan silmässä. Liikutuksen kyynel tirahtaa myös katsomossa. Hetkeä aiemmin koko Yxpila Caravanin näyttelijäjoukko on saanut ensi-iltakatsojat nauramaan vedet silmissä.
Kokkolan Ykspihlajassa Airolan perheen takapihalla on esitetty kesäteatteria jo 26 vuotta. Tänä vuonna Airolan kulttuuriperheestä mukana ensemblessa on ainoastaan Arppa Airola, joka on ollut tekemässä musiikkia esitykseen. Lavalla häntä ei nähdä.
Pihansa kesäteatterille luovuttanut Outi Airola tunnusti ensi-illan jälkeen olleensa hieman huolissaan siitä, ovatko hänelle tärkeät asiat, kuten vaikka armo, mukana myös tämän vuotisessa esityksessä, vaikka päädytäänkö pieruhuumorin puolelle. Hän ei ollut nähnyt esitystä etukäteen, ainoastaan kuullut satunnaisia repliikkejä ikkunastaan. Siitä siis pieni huoli.
Kesäteatterimaista pieruhuumoriakin on esityksessä mukana, mutta myös paljon muuta. Yxpila Caravanin työryhmä on luonut esityksen, joka pursuaa komediaa, tragediaa, draamaa, farssia ja musikaalia. Kuulostaa perinteiseltä keskipohjalaiselta sekametelisopalta (suom. sekahedelmäsoppa), mutta jotenkin kaikesta tästä runsaudesta syntyy kokonaisuus, josta ei tee mieli poistaa mitään.
Esityksen on ohjannut Otto Rokka. Näyttämöllä nähdään Isla Mustanoja, Eeva Mäkinen, Nicklas Pohjola, Minna Mustonen ja Sami Heinonen. Musiikista vastaavat Arppa Airolan lisäksi Jiri Kuronen ja Onni-Lenni Haapala. Tämä kaksikko on myös mukana lavalla.

Sisarukset Varpu (Isla Mustanoja) ja Taimi (Eeva Mäkinen) tapahtumien tuoksinassa.
* *
Yxpila Caravan kertoo vaunukylästä Perämeren saarella. Lautta tuo karavaanarit kesäisin paikalle, mutta Jukan (Nicklas Pohjola) vaunu seistä nököttää paikallaan kesät talvet. Vaunukylän omistaa Taisto (Sami Heinonen). Jukan tyttäret Taimi (Eeva Mäkinen) ja Varpu (Isla Mustanoja) tulevat käymään – kuten joka kesä. Vaunukylässä asustelee myös Jaana (Minna Mustonen), joka antaa Jukalle ajattelemisen aihetta monin tavoin.
Esityksen teemoista esiin nousee esiin etenkin perhe, sen vaikutus meihin, ylisukupolvisuus ja geenien merkitys. Miksi meistä tuli tällaisia? Määräävätkö geenit kohtalomme vai voimmeko muuttaa suuntaa ihan itse? Vahva teema on myös puhumattomuus. Kaveri ei voi tietää, mitä hänestä ajattelemme tai mitä tunnemme, jos emme kerro sitä hänelle. Vaikenemisen kulttuurin murtaminen osoittautuu ainakin Jukalle hyväksi ratkaisuksi.
Entä se nauru? Nicklas Pohjola tunnetaan komediakyvyistään, ja hän pääsee niitä käyttämään. Pienet ilmeet ja suuret eleet saavat yleisön ulvomaan. Mutta parhaimmillaan hän on herkissä ja vakavissa kohtauksissa. Hän osoittaa taipuvansa myös draamaan. Koskettavuus nousee juuri siitä, naurusta kyynelten ja kipeiden asioiden läpi.

Isla Mustanoja (keskellä) muuntautuu juhannusaaton karaokessa tummaääniseksi leidiksi. Eeva Mäkiseltä (vas.) onnistuu laulaessa sekä kaunis ja koskettava tulkinta että huumoriveto. Takan muusikko Onni-Lenni Haapala ja oikealla Nicklas Pohjola.
* *
Edellisten polvien perintö on konkreettisesti läsnä esityksen ensi-illassa. Katsomossa istuu monia, jotka ovat tehneet teatteria Ykspihlajassa jo vuosikymmeniä sitten. Siellä istuu näyttelijöiden läheisiä, jotka elävät voimakkaasti mukana tarinassa. Sekä Eeva Mäkinen että Nicklas Pohjola ovat Yksipihlajan teatteri- ja musiikkielämän kasvatteja. Isla Mustanojalle seutu on tullut tutuksi kesälomilla mummolassa. Ohjaaja Otto Rokka on hänkin saanut oman osansa Ykspihlajan ihmeellisestä hengitysilmasta, onhan hänkin ollut mukana kesäteatterin esityksissä jo useana vuonna.
On jopa hieman hämmentävää seurata, miten Isla Mustanojan vahva geeniperimä hetkittäin vilahtaa esiin. Mustanojan äiti on näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja Leea Klemola. Sukunäkö yllättää katsojan ilmeissä ja äänenvärissä. Mustanoja on itsenäinen ja lahjakas näyttelijä, ei vanhempiensa kopio. Sitä samaa sanomaa toistaa näytelmän teksti: me kannamme menneiden sukupolvien geenejä ja taakkojakin, mutta meidän ei tarvitse jäädä niiden vangeiksi.
* *
Vaikka juonen kuviot välillä kohoavat absurdeihin sfääreihin, kertoo tarina kuitenkin perusperheestä, ihan tavallisista asioista. Tosimaailman vastoinkäymiset eivät aina ole äärimmäisiä tai erikoisia. Aina ei tarvita rikoksia tai kuolemaa, tavallisissakin perheissä on omat kipukohtansa.
Mutta nauru parantaa melkein mitä vaan, ja sitä tämä esitys tarjoaa runsaasti.
Runsas, sitä Yxpila Caravan on. Liian runsas? Ehkä. Toisaalta juuri siksi niin vetävä ja viehättävä. Ohjaaja Otto Rokka pitää hienosti joukkonsa kasassa ja saa rönsyilevän kokonaisuuden toimimaan.
Ykspihlajan kesäteatteri onnistuu jälleen kerran.
Marja Aaltio
Yxpila Caravan
- Ohjaus: Otto Rokka
- Käsikirjoitus: Työryhmä
- Musiikki: Arppa Airola ja Jiri Kuronen sekä Onni-Lenni Haapala
- Näyttämöllä: Isla Mustanoja, Eeva Mäkinen, Nicklas Pohjola, Minna Mustonen ja Sami Heinonen
Kantaesitys Ykspihlajan Kesäteatterissa Kahvila Sahan pihapiirissä Kokkolassa 24.6.2026. Esityksiä 22.7. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nelinpelistä ei kehity kunnon matsia – arviossa Kangasalan Kesäteatterin uutuus, jossa roolit on käännetty nurin
TEATTERI | Brittikomedia on parhaimmillaan hersyvää tilannehuumoria, mutta Kangasalla mennään liikaa väkisin yrittämisen puolelle.
Sekoilua potenssiin kaksi – Törnävän kesäteatterin Draculan sekopäiseen menoon on pakko samaistua
TEATTERI | Miika Murasen Seinäjoelle ohjaama Dracula on silkkaa kohellusta, mitä tietenkin komediakesäteatterilta odotetaankin.
Krapin kesäteatterissa pelataan ihmissuhteilla – arviossa Ranskalainen pyjama
TEATTERI | Keski-Uudenmaan Teatteri KUTin kesässä mennään ja lujaa nykyaikaan tuodun farssin kyydissä. Kuka pettää ketä ja kenen kanssa?
Harmony Sisters on vahvojen naisten tarina, joka kannattaa kertoa – arviossa Pyynikin kesäteatterin näytelmä laulavista sisaruksista
TEATTERI | Vera, Raija ja Maire Valtonen eivät olleet ainoastaan pehmeä-ääninen laulutrio, vaan äidin vahvistama päämäärätietoinen perhekvartetti.




