Katja Sillanpää ja Pauliina Laaksonen. Kuvat: Janne Kulosaari
TEATTERI | Valkeakosken Teatteri-iltojen näytelmät saavat teatteriin myös heitä, jotka eivät siellä yleensä käy.
”Tuntuu uskomattomalta, että Napa-näytelmän 25 minuutin ’kohellus’ saa miettimään vielä päiviä esityksen jälkeenkin, että mitä minä juuri näin.”
ARVOSTELU

Akseli Gallen-Kallelan kootut teokset / Napa
- Käsikirjoitukset ja ohjaus: Marko Itkonen
- Ensi-ilta: Valkeakoskella Kauppilanmäellä 28.5.2026
Valkeakoskelainen Teatteri-illat on ryhmä, joka on kerännyt ympärilleen vankan ihailijajoukon. Tänäkin kesänä sen esitykset olivat loppuunmyytyjä ennen kuin näytelmäkausi pääsi edes alkuun.
Joka kesä ryhmä esittää kaksi käsikirjoittaja Marko Itkosen pienoisnäytelmää, ja Itkonen myös ohjaa näytelmät. Ensimmäisessä näytelmässä on usein sukellettu historiaan ja natusteltu paloja esimerkiksi Aleksis Kiven, Joel Lehtosen ja Siiri Angerkosken elämästä. Illan toinen näytelmä on tarjonnut pohdittavaa maaseudun autioitumisesta digiteknologiaan, huumorilla ryyditettynä.
Näytelmiä ovat yhdistäneet Itkosen kekseliäät ja yllättävät käsikirjoitukset. Kun siihen on yhdistänyt improesityksissä marinoituneen, lahjakkaan ja taipuisan näyttelijäryhmän, yleisö on tullut viihdytetyksi ja samalla sivistetyksi nautittavalla tavalla.
* *

Ulla Huoviala-Kääpä ja Janne Kulosaari.
Sama resepti toimii tänäkin kesänä. Illan ensimmäisessä näytelmässä yleisö pääsee tutustumaan kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallelaan hänen maalaustensa kautta. Näytelmän rakenne on kiinnostava. Maalausten hahmot tuntuvat astuvan ulos teoksista keskustelemaan taiteilijan kanssa, joka hänkin on hetkeä aikaisemmin tehnyt saman.
Akseli Gallen-Kallelaa näyttelevä Lauri Heinonen on karismaattinen esiintyjä, joka pystyy kantamaan pitkiäkin yksinpuheluita lavalla. Gallen-Kallelan Mary-vaimoa esittävä Mira Flinkman ja äitiä näyttelevä Pia Vaittinen solahtavat hekin rooleihinsa samalla tutulla varmalla otteella.
Janne Kulosaaren näyttelemä Emil Wikström tuo hyvää vakautta ja tasapainoa lavalle samalla kun ranskattarina lavalle sirkuttavat Katja Sillanpää ja Pauliina Laaksonen vastaavat kepeämmistä välähdyksistä.
Ulla Huoviala-Kääpä ilmestyy maalauksesta ulos kahdessakin eri hahmossa ja näyttää hänkin, kuinka hahmo rakennetaan taitavasti kehonkielen avulla.
Koko näyttelijäryhmä sukkuloi sutjakkaasti hyvin pienellä näyttämöllä. Yleisön viihdyttämisen taito on vahvasti hyppysissä ja näytelmän hohtohetkistä osataan ottaa kaikki irti.

Mira Flinkman, Pia Vaittinen ja Lauri Heinonen.
Koska Kauppilanmäen työväentalo on ahdas, lavasteilta vaaditaan paljon kekseliäisyyttä. Sitä tällä ryhmällä riittää, samoin puvustuksen suhteen.
50 minuuttia on toki lyhyt aika esitellä yhden Suomen merkittävimmän kuvataiteilijan elämää. Niinpä Akseli Gallen-Kallelan kootut teokset -näytelmässä ei ehditä nähdä esimerkiksi Gallen-Kallelan ystävyyttä Maksim Gorkiin tai perheen elämää Afrikassa ja Yhdysvalloissa.
Ehkäpä Teatteri-iltojen näytelmien yksi suola onkin tämä. Se saa katsojan kiinnostumaan historiallisesta merkkihenkilöstä ja miettimään, miksi juuri tämä näkökulma ja ajanjakso.
* *

Pauliina Laaksonen, Mira Flinkman, Katja Sillanpää, Ulla Huoviala-Kääpä, Lauri Heinonen ja Pia Vaittinen.
Tämänkesäistä kakkosnäytelmää Napaa nimitetään itseironiseksi ja nöyhtäiseksi komediaksi. Alle puolen tunnin näytelmässä huutia saavat niin isoa lapsikatrasta vasemmalla kädellä luotsaava yksinhuoltajaäiti (Pauliina Laaksonen) kuin työelämän tekohienolla ja kaltevalla pinnalla poukkoilevat uratykit ja pyrkyrit (Katja Sillanpää, Mira Flinkman ja Lauri Heinonen).
Flinkman nähdään näytelmässä myös niin sanottuna sosiaalitapauksena kuin sosiaalityöntekijänä, samoin kuin Janne Kulosaari niin syrjäytyneenä hemmona kuin lapsihahmonakin. Ulla Huoviala-Kääpä puolestaan loistaa kolmevuotiaana lapsinerona ja Pia Vaittisen osana on olla sekä työpaikan pomo kuin yksi erikoisen kerrostalon erikoisista asukkaista.

Pauliina Sillanpää ja Pia Vaittinen.
Napa-näytelmän työelämäkritiikki on kaikessa liioittelevuudessaan osuvan sivaltavaa. Toiminta on niin järjetöntä ja vailla todellista tarkoitusta, että katsoja ymmärtää lähiössä asuvan 3-vuotiaan olevan ainoa fiksu koko näytelmässä.
Hauskoja sanontoja viljelevä yksinhuoltajaäiti vaikuttaa kliseisen tyhjäpäältä, mutta on omalla tavallaan selviytyjä. Sitä samaa ei voi ennustaa hänen lapsikatraastaan, joka jää vaille huolenpitoa.
Tuntuu uskomattomalta, että 25 minuutin ”kohellus” saa miettimään vielä päiviä esityksen jälkeenkin, että mitä minä juuri näin. Kaikki me aikuiset saisimme ehkä lakata kaivamasta sitä nöyhtää navastamme ja olla huolissamme siitä, mihin lapset tässä hullunmyllyssä ajautuvat – popsimaan pillereitä lattialta?
* *
Jos kahdesta keskenään hyvin erilaisesta näytelmästä esittää yhteenvedon, niin Teatteri-iltojen ehdoton vahvuus on, että sekä näytelmät teksteinä että niitä esittävä näyttelijäryhmä ottavat koukuttavan ja läheisen otteen yleisöstään.
Samalla ne saavat teatteriin viihtymään myös heitä, jotka eivät siellä yleensä käy.
Heli Mustonen
Akseli Gallen-Kallelan kootut teokset / Napa
- Käsikirjoitukset ja ohjaus Marko Itkonen
- Rooleissa Pauliina Laaksonen, Katja Sillanpää, Ulla Huoviala-Kääpä, Pia Vaittinen, Janne Kulosaari, Mira Flinkman ja Lauri Heinonen
Kantaesitykset Valkeakosken Kauppilanmäen museon työväentalossa 28.5.2026. Esityksiä 28.6. saakka. Lisätietoa täältä. Esitykset loppuunmyytyjä, mutta jonoon voi ilmoittautua:
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Lempeä ja lämmin tarina ystävyydestä ja luonnosta – arviossa Siuron Koski-Teatterin Havu ja Neulanen
TEATTERI | ”Esitystä oli kiva katsoa. Se ei ollut yhtään liian jännittävä. Siinä oli hauskoja tyyppejä ja ne tanssivat hauskasti.” – Max 6v.
Astrid Lindgrenin Katto-Kassinen on maailman paras veättelijä – arviossa Komediateatterin ensi-ilta
TEATTERI | Iki-ihana Katto-Kassinen valloittaa Komediateatterin päänäyttämön koko kesän ajaksi. Nimiroolissa kujeilee Olivia Tiainen.
Ysärinostalgiaa ja arjen vinksahtaneisuutta – arviossa Helsingin kaupunginteatterin Somatic Sitcom
TEATTERI | Kun teatteri luopuu sanoista, eleet kuorivat esiin hetkiä, joiden äärellä naurattaa.
Koskettavaa kasvutarinaa vaihteeksi myös tytöistä – arviossa Ihan pienet luut
TEATTERI | Katajan, Penttisen ja Vahtikarin tuotoksessa olisi katsottavaa myös kehysriihen saksisankaripoliitikoille.




