S H O E S -teos. Kuva: Eveliina Lappi
TANSSI | Merja Koskiniemi näki Helsingissä kuukauden sisään kolme esitystä. Ensimmäisessä Wilma-Emilia Kuosa Companyn jazztanssin illassa hän sukelsi syvälle menneisyyteensä.
”Jazztanssi kurottaa aika ajoin ns. taidetanssin kentälle, näyttämöteoksiksi omana itsenään. Wilma-Emilia Kuosa Company jatkaa tätä perinnettä.”
Wilma-Emilia Kuosa Company: Double Bill – JUJU & S H O E S. Helsingin KokoTeatteri 24.4.2026.
Kuukauden aikana olen tehnyt kolme ajallisesti lyhyttä, mutta emotionaalisesti pitkää matkaa Helsinkiin. Kolmen esityksen kautta olen kohdannut oman menneisyyteni, ja pohtinut nykypäivän liikettä tanssin ja sirkuksen näyttämöillä. Muuttuuko liike, miten se muuttuu, ja kuinka ohut raja onkaan ns. tanssi- ja sirkusliikkeen välillä. Vai onko sitä?
Wilma-Emilia Kuosa Company (WEKC) on Wilma-Emilian Kuosan luotsaama yhteisö, joka tuottaa esityksiä jazztanssin genren alla. Jos taidetanssin historian vetää tiukaksi nuoraksi, voi sanoa, että ensin oli klassinen baletti, sitten 1900-luvulla taidetanssin kenttä laajeni moderniin tanssiin sekä jazztanssiin. Sittemmin modernista tanssista alettiin puhua nykytanssina ja tänä päivänä tanssin eri muodot laajentavat koko ajan näyttämöllä nähtäviä teoksia.
Vuonna 1989 julkaistussa Tanssien tulevaisuuteen -tutkimuksessa (Riitta Repo) suomalaisesta tanssitaiteesta jytäjazzin kerrottiin olevan tanssin suosittu harrastusmuoto ja että jazztanssia on vaikea määritellä itsenäiseksi tyylisuunnaksi. Laji oli tärkeä osa myös omaa tanssipolkuani, vaikkakin ”jytäjazzin” sijaan ajattelen jazztanssin olleen kehollisesti teknistä, haastavaa ja vaativaa. Jos puhutaan jazztanssin tekniikoista, sen parista nousi 1950-luvulta muutamia keskeisiä yhdysvaltalaisia opettajia, joiden oppeja seurattiin myös Suomessa.
Yksi heistä oli pitkän uran myös Euroopassa tehnyt Matt Mattox. Hänen tekniikkaansa perustuvaa opetusta päätyi Suomeen eri opettajien kautta. Wilma-Emilia Kuosalle, ja monelle muullekin niin harrastaja- kuin ammattikentällä, tärkeäsi opettajaksi Suomessa nousi Tarja Rinne, joka toimi paitsi Teatterikorkeakoulun (nykyinen Taideyliopisto) tanssitaiteen laitoksen lehtorina 1983–1994, myös laajalti opettajana ja koreografina jazztanssin kentällä. Tarja Rinne sai myös Matt Mattoxin vierailemaan Suomessa useammassakin Jazztanssi Symposiumissa. Ja kyllä, minäkin olin siellä.
* *
WEKC:n iltaan Double Bill – JUJU & S H O E S Helsingin KokoTeatterissa huhtikuun lopussa (14.–24.4.2026) kuului kaksi teosta. JUJU on Tarja Rinteen soolokoreografia Wilma-Emilia Kuosalle, ja S H O E S Kuosan oma aiempi sooloteos, joka oli saanut uuden muodon kolmen tanssijan kokonaisuutena ja uudella äänitaiteilija Kadi Vijan musiikilla.
Kuosa on ilmaisuvoimainen tanssija, joka täyttää vaivatta näyttämön ja pitää katsojasta kiinni. Kuosa on ollut Tarja Rinteen oppilaana yli 20 vuoden ajan, ja tuntuu tärkeältä sekä henkilökohtaiselta, että Kuosa on saanut Rinteen mukaan tähän sooloprojektiin. Rinteelle ominaisesti JUJUssa tärkeää on rytmi, pienet ajoituksen vivahteet sekä musiikin osaltaan luoma tunnelma. Soolon keskiosassa liike lähteen rentoon lentoon, itselle niin kovin tutulla ja läheisellä tavalla. Tärkeimmäksi jää kuitenkin mielenmaisema; uskallus ja rohkeus olla muiden edessä.
Wilma-Emilia Kuosa on ilmaisuvoimainen tanssija. Kuva: Eveliina Lappi
S H O E S -teos on saanut innoituksensa kengistä. Miten erilaiset kengät vaikuttavat henkilöön, joka vetää ne jalkaansa. Teoksen lavastus koostuu kenkäkasoista sekä katosta nauhoina roikkuvista kengistä. Tanssijat Fenella O’Neill, Ida Riik ja Elias Berglund vaihtavat yhtä tai kahta kenkää, ja heittäytyvät kenkien mukaan erilaiseen liikkeeseen, yksin tai yhdessä. Balettitossu, maiharit, korkokengät, rullaluistin, steppikengät. Välillä hierotaan varpaita. Liikekieli vaihtelee jazztanssin eri tyylilajeja, sekoittaa siihen perinteistä nykytanssia ja hyödyntää ajatusta erilaisten kenkien luonteesta.
En tiedä, millainen musiikki teoksessa on ollut alun perin tai millaisessa yhteydessä tätä uutta musiikkia on luotu, mutta en löydä tanssin ja musiikin yhteyttä. Säveltäjä Kadi Vija on tämän vuoden Indie Awards -gaalan Jazz-palkinnon sekä Jazz-Emma-palkinnon voittaja, eikä kyseessä ole mitenkään hänen taitavuutensa luoda äänimaailmoja.
* *
Vaikka molemmissa sanoissa on ”jazz” ja juuret ovat samat, jazztanssi ja jazzmusiikki eivät aina välttämättä kulje yhdessä. Minulle S H O E S on musiikillisesti liian meditatiivista humisevaa avaruutta, teokseen liian tasapaksu kokonaisuus, joka ei saa jalkaa vipattamaan, sormia naputtamaan tai herätä kehon halua liikkua. Kenkien vaihdon lomassa odottaa, koska homma pääsee käyntiin, mutta muutamasta pilkahduksesta huolimatta niin ei käy.
Jazztanssi erilaisissa muodoissa ja tyyleissä on ollut etenkin osa elokuvia, teatterimusikaaleja ja viihde-esityksiä. Aika-ajoin se on silti svengannut ja kurottanut ns. taidetanssin kentälle, näyttämöteoksiksi omana itsenään. WEKC, Wilma-Emilia Kuosa ystävineen, jatkaa nyt tätä perinnettä.
Merja Koskiniemi
Seuraavassa osassa Kinetic Orchestra ja koreografin valta ja pelko teoksessa Bolero.
* *
WEKC: Double Bill
JUJU
Koreografia Tarja Rinne
Tanssi Wilma-Emilia Kuosa
Valosuunnittelu Pietari Salmi
S H O E S
Koreografia Wilma-Emilia Kuosa
Musiikki Kadi Vija
Tanssijat Fenella O’Neill, Ida Riik ja Kitri Joronen/Elias Berglund
Dramaturgia Henry Hanikka
Valosuunnittelu Pietari Salmi
* *
Tuotanto Wilma-Emilia Kuosa Company KokoTeatteri ja Arts Management Helsinki
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mimiikan mestari Marc Gassot käsittelee kipeitä aiheita fyysisen komedian keinoin – Rakkaudesta sähköön Tampereen Teatterissa
TEATTERI | Rakkaudesta sähköön on intensiivisen fyysinen esitys, joka yhdistää mimiikkaa, klovneriaa, musiikkia ja epätoivoa.
Tero Saarinen Companyn Study for Life on enemmän kuin tanssiesitys
TANSSI | Tero Saarinen on tehnyt Kaija Saariahon musiikin pohjalta teoksen, joka on enemmän taiteidenvälinen multiesitys kuin puhdas tanssiesitys.
Tanssiteatteri Minimi asettaa katsojan ruumiin alttiiksi – arviossa Tulva
TANSSI | Janina Rajakankaan koreografiassa tanssin harrastajat ja ammattilaiset asettuvat uutisvirran kuvien äärelle. Teos herättää pohtimaan kollektiivista todistajuutta maailmanlaajuisissa tapahtumissa.
Klovneriaa elämän kiertokulusta – arviossa Red Nose Companyn Täydellinen musikaali: Matka manalaan
TANSSI & SIRKUS | Matka Manalaan on monitasoista klovneriaa, jossa kehollinen ilmaisu, mytologiat ja arkiset kokemukset sopivat luontevalla tavalla yhteen.