Sirkus lumosi Nelli Kujansivun jo neljävuotiaana – jalkajonglööri työskentelee nyt Tukholmassa ja kiertää Eurooppaa

Nelli Kujansivu. Kuva: Sofia Kallner

Puheenvuoroja taiteen vapaalta kentältä

Juttusarjassa haastatellaan taiteen vapaalla kentällä työskenteleviä taiteilijoita eri teemoista. Lue kaikki sarjan jutut täältä.

* *

Johanna Peltola, teksti

Sirkus lumosi Nelli Kujansivun jo neljävuotiaana, kun hän aloitti harjoittelun Sorin Sirkuksessa. Mummu oli nähnyt lehdessä ilmoituksen harrastuksesta, ja Kujansivu ihastui siihen, miten sirkuksessa sai juosta vapaasti ympäri salia ja innostua erilaisista lajeista. Kujansivu harrasti sirkusta aktiivisesti 19-vuotiaaksi asti, minkä jälkeen hän lähti opiskelemaan Tukholman taideyliopiston sirkuslinjalle. Tukholmassa Kujansivu työskentelee nykyään päätoimisena sirkustaiteilijana.

Kuusivuotiaana Nelli Kujansivu päätti, että hänestä tulee sirkustaiteilija. Tätä unelmaa ei estänyt edes 10-vuotiaana rakkaan harrastuksen parissa tapahtunut onnettomuus; Nelli tippui neljästä metristä alas. Lääkärit ennustivat pitkää toipumista ja pelkäsivät, ettei Kujansivu pystyisi enää kävelemään. Sairaalassa hän huomasi, että jalkoihin sattui vähemmän, kun niitä piti koholla. Jonkin ajan kuluttua Kujansivu kysyi lupaa aloittaa jalkajongleeraustunnit Sorilla muiden harjoitusten ohella. Jalkajongleeraus auttoi kuntoutumisessa ja Kujansivu kuntoutui huomattavasti pessimistisimpiä ennusteita paremmin. Tänä päivänä jalkajongleeraus on hänen oma sirkuslajinsa ja auttaa edelleen pitämään kipuja aisoissa.

Impacts kertoo Kujansivun oman selviytymistarinan. Kuva: Klara G

* *

Nelli Kujansivu on tutkinut ja kehittänyt jalkajongleerausta pitkään. Hän sai tutkimukseen liittyvän apurahan vuonna 2018. Työskentely alkoi muotoutua tarinaksi, jonka pohjalta hän teki sooloteoksen vuoden 2023 Hiljaisuus-festivaalille. Hän kuvailee festivaalin järjestämää ja tuottamaa prosessia ihanteelliseksi, koska kerrankin joku muu hoiti tuottamisen ja hän sai keskittyä varsinaiseen työhönsä eli taiteilijana olemiseen, esityksen valmistamiseen ja harjoitteluun.

– Tein sen lyhyellä aikataululla, mutta meillä oli tosi kivaa työryhmän kanssa. Työryhmä oli pieni, ja huomasin, että sain siitä rohkaisua ja juuri sellaisen alustan, jonka tarvitsin. Sain viedä jalkajongleeraukseen liittyvää tutkimustyötä eteenpäin ja päätin jatkotyöstää sitä. Otin työryhmään lisää apua ja tukea sitä mukaa, kun sain myönteisiä apurahapäätöksiä.

* *

Esityksen jatkotyöstö jatkui Hiljaisuus-festivaalin jälkeen Angela Wandin opastuksessa. Lopulta tämä kysyi Kujansivulta: ”Haluatko tehdä esityksen onnettomuudestasi?” Kun tämä tarve tuli ääneen lausuttua ja tunnustettua, prosessi alkoi edetä nopeasti. Kujansivu valmisti esityksen, joka käsittelee hänen loukkaantumistaan ja siitä toipumista. Impacts sai ensi-iltansa Tukholman kaupunginteatterissa lokakuussa 2025.

– Ohjaaja sanoi, että luulen, että yrität puhua onnettomuudestasi. Se on ehkä vähän pelottavaa. Sanoin, että luulen, että olet oikeassa. Oli iso kynnys sanoa ääneen, että nyt tehdään teos tästä, koska en ollut juurikaan puhunut asiasta julkisesti. Asiat alkoivat sujua ihan eri tavalla sen jälkeen, kun niistä puhuttiin suoraan.

Lisäesityksistä on ollut puhetta Suomessakin, mutta vielä mitään ei ole lyöty lukkoon.

Impacts-esityksen lehdistökuva. Kuva: Klara G

* *

Keskustelemme taiteen tekemisen reunaehdoista, ja Kujansivun kertomuksista vapaan taiteen kentältä välittyy monipuolinen tekemisen kirjo. Siihen kuuluu tuottamista, harjoittelua, esiintymistä, työryhmissä työskentelyä sekä erilaisia työskentelytapoja, kuten ryhmälähtöistä esitysten valmistamista tai esiintymistä isommissa produktioissa. Hän kuvailee viime syksyn työtahtia niin intensiiviseksi, ettei oman esityksen myymiselle jäänyt aikaa.

– Kun on yrittänyt selvitä, luonut teokset, esittänyt niitä ja saanut ne ensi-iltaan, niin kaiken sen päälle pitäisi vielä pystyä myymään niitä. Syksyllä kapasiteetti ei yksinkertaisesti riittänyt. Nyt keväällä huomaa, että teokset ovat valmiita, mutta myyntityö pitää vasta aloittaa. Usein kyse on resursseista: ei ole varaa palkata erikseen tuottajaa.

Taiteen tekeminen vaatii usein lujaa tahtoa, hyviä verkostoja, ammattitaitoa ja myös tuotannon osaamista. Kujansivu kuvailee tätä yhdistelmää ajoittain stressaavaksi ja osin kestämättömäksi. Yksi merkittävimmistä haasteista vapaalla kentällä on se, ettei tuottamiseen riitä rahaa eikä resursseja.

– Apurahat menevät taiteen tekemiseen, mutta meillä ei ole resursseja palkata tuottajaa, joten teemme sen työn itse vapaa-ajalla. Huomaan ympärilläni, kuinka moni on äärirajoilla; ihmiset palavat loppuun. Se ei ole kestävää, ja taiteen tuotantorakenteita olisikin tärkeä uudistaa.

Red Hot Condition (2020). Kuva: Sofia Kallner

* *

Kujansivu jäi työskentelemään Tukholmaan, jonne hänelle alkoi muodostua vahvoja ammatillisia verkostoja ja konkreettisia työmahdollisuuksia. Ennen korona-aikaa hän kiersi laajasti maailmalla esiintyen muun muassa Euroopassa, Kanadassa ja Venäjällä.

– Ruotsi, Ranska, Saksa ja Sveitsi ovat olleet yleisimpiä maita, mutta olen esiintynyt ympäri Eurooppaa. Ennen pandemiaa olin enemmän myös Pohjois-Amerikassa ja Kanadassa, ja pari kertaa Venäjällä, mutta maailma on nykyään aika erilainen.

Nykyään Kujansivu kertoo työllistyvänsä pääasiassa Tukholmassa ja muualla Ruotsissa. Haastattelun aikaan hän työskentelee Pohjois-Ruotsissa Dansinitiativetin järjestämällä kiertueella. Hän kokee olevansa onnekas saadessaan tehdä työtä, josta nauttii ja josta myös yleisö tuntuu nauttivan. Kaaottisessa maailmantilanteessa esitykset tarjoavat hengähdyshetken sekä yleisölle että tekijöille.

– Kun esiintyy pienessä kylässä ja lapset ovat innoissaan ja sitten lukee uutisia, tulee ristiriitainen olo. Mitä me oikein teemme täällä, kun muualla ihmiset kärsivät? Mutta samalla tuntuu tärkeältä luoda toisenlaisia kokemuksia.

Nelli Kujansivu todella nauttii työstään yleisön parissa. Kuva: Sofia Kallner

* *

Tukholmassa Kujansivu on taiteilijaedustajana Cirkus Centrumin hallituksessa, jossa hän pyrkii vaikuttamaan taiteen tekemisen rakenteisiin. Hän on huomannut, että jopa hallinnossa saatetaan yllättyä siitä, kuinka paljon työtä taiteilijat tekevät voidakseen tehdä työtään.

– Meitä on kolme taiteilijaa hallituksessa, ja on ollut tärkeää sanoittaa, että tarvitsemme apua työssämme. Vaikka teemme jo kaikkemme, taiteen tekemisen korttitalo voi romahtaa. Ruotsissa puhutaan paljon taiteen kehittämisestä, mutta tarvitaan myös konkreettisia resursseja tekemiseen.

Keskustelemme Suomen ja Ruotsin taidekenttien eroista. Kujansivu kokee, että Ruotsissa keskustellaan enemmän ja työilmapiiri on pehmeämpi, kun taas Suomessa asioista puhutaan suoremmin.

Ruotsissa on lempeämpi ilmapiiri, mikä on hyvä, mutta joskus kaipaan suorempaa puhetta. Suomessa asioista voi sanoa suoraan, mikä on sekin arvokasta. Yllättävän erilaisia toimintakulttuurit ovat, vaikka ollaan lähellä toisiamme”

Lopuksi Kujansivu kertoo haaveistaan:

– Haaveilen kestävämmästä työskentelykulttuurista koko alalla. Toivon, että saan tehdä esiintymistyötä niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä.

Lisätietoa Nelli Kujansivun verkkosivuille.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua