Tonny Gulløv luo kiehtovaa hahmogalleriaa – arviossa viikinkisaagan kolmas osa Äpärä

Kuvat: WSOY

Cumberlandissa Britannian luoteisrannoilla varttunut daani Ulv Palnatoke kohoaa laivaorjasta yhdeksi syntyvän Tanskanmaan tarinan avainhenkilöistä. Samasta soutupenkistä jättiläismäisen Ymerin kanssa Ulv ponnistaa päälliköksi, jonka kohtalo peilaa keskeisesti Tanskan yhdistymistä yhden kuninkaan alaisuuteen.

Ulvin kasvutarina ryysyistä rikkauksiin ja päälliköksi tuo mieleen muun muassa Bernard Cornwellin Last Kingdom -sarjan Uthredin. Uthredin tavoin Ulv taistelee taitavana viikinkisotapäällikkönä ja miekkamiehenä elämänsä läpi yhtä lailla kuninkaansa eteen kuin tätä kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyttä vastaan, eikä äkkipikainen ja kristillisvastainen luonne auta kumpaakaan valtiodiplomatian pyörteissä.

Tonny Gulløvin tarinankerrontaa leimaavat jaksot, joissa päähenkilö muistelee vanhana miehenä elämänsä käänteitä ja kiroaa edelleen kristinuskoa, mikä kauhistuttaa hänen kirjuriaan munkki Edmundia. Ulvin kohtalonuskossa maailmanpuu Yggdrasilin juurella istuvat kolme nornaa solmivat Ulvin elämänlankoja ilkeästi hihitellen, mikä lupaa jatkuvia kamppailuja ja odottamattomia vastoinkäymisiä seesteisemmän ja onnellisemman elämän sijaan.

Sarjan kolmannessa osassa Äpärä (suom. Leena Virtanen; WSOY, 2026) yhdeksi kuninkaansa parhaista päälliköistä kohonnut Ulv taistelee kuningas Haraldin taisteluja Sjellannissa vuonna 958. Samaan aikaan Ulvin serkku ja verivihollinen Ott käyttää pyhistä rauhanlupauksista huolimatta tilannetta hyväkseen ja valloittaa hänen linnansa Gammelborgin Fynillä, surmaa vaimon ja ottaa vangiksi lapset.

Ulv haluaa kostaa, mutta puolet hänen sotajoukostaan on vannonut samaan aikaan uskollisuutta myös Ottille. Kuvioita mutkistaa Tanskanmaata etelästä uhkaava valtava sotajoukko, joiden tehtävänä on käännyttää viikingit väkisin kristityiksi. Vaihtoehtona on kuolema.

Ulvin äkkipikainen luonne ja hänen kolmannessa kirjassa jo rikkaan värikkääksi kasvaneen lähipiirinsä erilaiset tavat tulla toimeen herransa luonteen kanssa on yksi viikinkisaagan nautinnollisimpia puolia. Ymerin ohella näihin Palnatoken hovin jäseniin lukeutuvat muiden muassa tietäjä-soturi Lynn, kaunisääninen ja herkkä munkki Battlewald, erinomainen tiedustelija Harek marskimailta sekä Ulvin vouti Erik. Gulløv loistaa tämän piirin sisäisen synergian ohella etenkin vauhdikkaiden taistelujuonien ja -käänteiden kuvaamisessa.

* *

Kostoretki Ottin kotisaarelle Gotlantiin on yksi osa tarinaa, jonka jälkeen Ulvilla on vielä keskeinen rooli keisari Otto Punaisen kristittyjen joukkojen pysäyttämisessä, niin meri- kuin maataisteluissa.

Ulvin tavoite saada kuningas Harald tunnustamaan Ulvin hoivissa kasvanut äpäräpoikansa Sven oikeaksi pojakseen liittyy vahvasti daanien poliittisiin kiemuroihin, joissa äkkipikainen Ulv alkaa tarinan tässä vaiheessa olla pikkuhiljaa taitavampi. Kuningas Haraldilla, tuolla Ulvia alati ärsyttävällä, hänen sanojensa mukaan ”pikku kusiaisella”, on samaan aikaan omat suunnitelmansa Ulvin pään menoksi. Äpärä-kirjan nimestä huolimatta sen keskiössä ei vielä ole kuninkaan tunnustamaton avioliiton ulkopuolinen poika, mutta maaperää sen eteen valmistellaan vahvasti.

Äpärän suurimpia haasteita kirjana on olla pitkän sarjan keskellä oleva väliosa. Osa langanpäistä on jo punottu, mikä saattaa hämmentää uutta lukijaa. Ja hiukan turhan moni juonisäie jää auki tulevia osia varten. Äpärä on kelpo väliosa mutta hiukan vaillinainen itsenäisenä lukukokemuksena. Parhaimmillaan tarina tempaa mukaansa oivallisesti ja tie tulevia osia varten on toki valettu houkuttelevasti.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua