Inka Hannula ja Teemu Raudaskoski. Kuva: Maarit Kytöharju

1

Hiljattain vietettiin nykymusiikkifestivaali Tampere Biennalea. Osallistuin Villen yösoitto -nimiseen konserttiin, joka teeman mukaisesti järjestettiin tavallista myöhempään kellonaikaan. Osa kuulijoista kuunteli pianisti Ville Hautakankaan tunnelmointia patjoilla pötkötellen.

Konsertin ohjelmisto koostui Erik Satien pianokappaleista ja kotimaisilta säveltäjiltä tilatuista kantaesityksistä. Tunnetut Gymnopédiet ja Gnossiennet toimivat hieman samaan tapaan kuin inkivääri sushibuffetissa: kun nykymusiikkiteoksia rytmitettiin Satien kappaleilla, aistit putsautuivat vastaanottamaan aina uuden makupalan.

Konserttiin liittyi myös monitaiteellinen ulottuvuus, kun kuvataiteilijat Inka Hannula ja Teemu Raudaskoski loihtivat yleisön silmien edessä uuden yhteismaalauksen. Prosessin seuraaminen – se, miten taiteilijat nappasivat työskentelyynsä impulsseja niin musiikista kuin toisiltaan – oli kiehtovaa. Oman silauksensa kokemukseen antoi myös Tampere-talon Maestro-salin ikkunoista avautuva puistomaisema, jonka ylle laskeutui illanhämy yhtä kyytiä yösoiton kanssa.

Ville Hautakangas. Kuva: Maarit Kytöharju

2

Reilu kuukausi sitten Tampereella avasi ovensa uusi kulttuurikeskus Nekalab. Vanha Nekalan koulu on hienosti remontoitu kulttuurin käyttöön. Talossa työskentelee yli sata taiteen ja kulttuurin ammattilaista, joiden edustamien taiteenalojen lajikirjo on ihastuttavan rikas: underground-musiikista kuvataiteeseen, kirjallisuudesta improvisaatioteatteriin, valokuvataiteesta tulitaiteeseen.

Nekalabissa järjestetään monenlaisia kulttuuritapahtumia, mutta uuteen kulttuurikeskukseen kannattaa suunnata vierailulle muutenkin: alakerran ravintola tarjoilee jännittäviä herkkuja, kuten suolaisilla lisukkeilla ryyditettyjä puuroja, ja kesäkuun loppuun saakka tilassa on nähtävillä talon omien kuvataiteilijoiden myyntinäyttely.

3

Parasta sarjakuvaa juuri nyt on Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon Syntymän ja kuoleman kirja (Suuri Kurpitsa, 2025). Koskettavassa teoksessa käsitellään vanhemmaksi tulemista ja oman vanhemman menettämistä. Nämä järisyttävät tapahtumat osuvat teoksen päähenkilön elämään yhtä aikaa.

Kuva: Suuri Kurpitsa

Takaumista paljastuu, että päähenkilön suhde menetettyyn isään ei ole ollut mutkaton. Tytär on elänyt lapsuutensa pääasiassa äitinsä kanssa ja vanhempien eron jälkeen nähnyt isää lähinnä yhteisillä lomamatkoilla, joiden tunnelmissa on samaa haikeutta ja painostavuutta kuin muutaman vuoden takaisessa hienossa Aftersun-elokuvassa (lue arvio). Johanna Vehkoon teksti on sopivan niukkaa ja jättää paljon tilaa Emmi Niemisen sinertäviä ja liiloja sävyjä käyttäville kuville.

Vaikka kirjassa on kyse isoista eksistentiaalista myllerrystä aiheuttavista kokemuksista ja myös raskauteen ja synnytykseen liittyvät pelot ovat läsnä, oman lapsen mukanaan tuoma rakkaus on sittenkin niin pitelemätöntä, että päällimmäiseksi jää tunne toivosta, joka aina lopulta puskee läpi pimeän.

4

Viime aikoina uutiskirjeet ovat nousseet uuteen kukoistukseen Substack-palvelun kasvaneen suosion myötä. Uudenlaisia uutiskirjeitä kirjoittavat monet kirjailijat, mutta minua eniten ilahduttanut uutiskirje ei ole yksittäisen kirjailijan, vaan kollektiivin julkaisema Poetiikkakirjeet. Kerran kuussa ilmestyvien Poetiikkakirjeiden takana on Poesia, joka on runoutta julkaiseva runoilijoiden itsensä pyörittämä osuuskuntamuotoinen kustantamo.

Poetiikkakirjeet ovat harkiten koostettuja. Yksittäisen blogikirjoitustyyppisen puheenvuoron sijaan ne sisältävät aina useamman osan: pääkirjoituksen, vierailevan kirjoittajan esseen tai kolumnin sekä toimituksen nostoja. Poetiikkakirjeet ilmaisee tavoitteekseen esitellä vähälevikkisen ja kunnianhimoisen kirjallisuuden ilmiöitä sekä suunnata huomiota – nimensä mukaan – poetiikkaan, teosten sisällön ja muodon sekä niissä liikahtelevien merkitysten tarkasteluun.

Tähän mennessä ilmestyneissä Poetiikkakirjeissä on käsitelty esimerkiksi metriikkaa nykyrunouden keinona ja kirjoittamisen materiaalisuutta. Suosittelen Poetiikkakirjeitä, jos kiinnostaa tietää, mitä kirjallisuudessa tapahtuu bestseller-listojen, äänikirjapalveluiden ja kirjatok-pöhinän katveessa.

5

Puutarhakadulla sijaitseva Lukulaari on paitsi Tampereen paras antikvariaatti, nykyään myös eläväinen kirjallisuustapahtumatila. Minulla oli kunnia hiljattain esiintyä Pekka Kytömäen ja Mikko Nenosen kanssa Lukulaarin ensimmäisessä runoillassa.

Lukulaarissa on tämän tästä kirjanjulkkareita, kirjallisia keskusteluiltoja sekä kiinnostavia kirjailijavieraita myös Pirkanmaan ulkopuolelta. Kotoisa antikvariaatti tarjoaakin kirjallisuustapahtumamiljöönä viihtyisän ja rauhallisemman vaihtoehdon kapakoille.

Anna Elina Isoaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua