Kuva: Reuna
KIRJAT | Risto Malinin kolmas dekkariromaani yhdistelee historiaa ja fiktiota; keksityt henkilöt kietoutuvat Suomen todelliseen historiaan.
”Tarinapoukkoilee ja polveilee ahkerasti nykyhetken ja 1970-luvun välissä.”
ARVOSTELU

Risto Malin: Torpeedoryhmä Kymijoki
- Reuna, 2025.
- 237 sivua.
Torpeedoryhmä Kymijoki (Reuna, 2025) on ensimmäinen lukemani Risto Malinin kirja. Tiesin, että Malinin tarinat sijoittuvat erityisesti Kymenlaakson keskiosiin, Kymijoen varrelle, josta sattumoisin olen itsekin kotoisin.
Historiaa ja fiktiota yhdistävä dekkari oli sekin itselleni uutta. Vaikka kirjan alkusivuilla selitetään, mitkä historian tapahtumat tulevat kirjassa olemaan totta ja mitkä keksittyjä, piti minun silti aina välillä palata alkusivuille ja tarkistaa, onko lukemani totta vai tarua. Kaikki kirjassa esitellyt henkilöt ovat keksittyjä, mutta heidän tarinansa kietoutuu kuitenkin oikeaan, tapahtuneeseen Suomen historiaan.
Taistolaisuudella on tarinassa ja juonessa suuri merkitys. Vaikka 1960- ja 1970-luvun Suomen historia on jotakuinkin hallussa, hyökkää se välillä päälle kuin vihainen koira. On vaikea sisäistää heti kaikkea lukemaansa, koska se vaatii niin pohdintaa kuin todenperäisyydenkin tarkistamista. Kirjan lukeminen on hidasta.
Arvostan kuitenkin suuresti kirjoitustyyliä, jossa kirjailija jaksaa tutkia jotain aihetta syvällisesti. Malinin on täytynyt tehdä mittava tutkimustyö kirjan pohjaksi. Dekkariksi en silti osaisi tätä kirjaa ensisijaisesti mieltää, vaan historialliseksi romaaniksi. Risto Malin on itse kertonut haastattelussa, että hänen kirjojensa sisällöstä ”60 prosenttia on hömppäasioiden historiaa ja loput silkkaa dekkaria”.
Torpeedoryhmä Kymijoki poukkoilee ja polveilee ahkerasti nykyhetken ja 1970-luvun välissä. Vilmalotta Henrikssonilla, joka on seikkaillut jo Malinin aiemmissakin kirjoissa, on nykyajan kuvauksessa kuitenkin kohtuullisen pieni rooli. Toki Vilmalotan rakkauselämällä ja sukulaisuussuhteilla tuodaan ulottuvuutta tarinaan, mutta oikea päähenkilö on mielestäni tarinan murhan uhri Zoja. Ehkä nyt olisi kuitenkin aika tutustua Vilmalotta Henrikssoniin Malinin edellisissä ja tulevissakin kirjoissa. Nuoria naisdekkareita on aika harvassa.
Petra Stolt
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kullankaivuuta ja perhe-elämää – arviossa Inga Maggan Näkymätöntä kultaa
KIRJAT | Inga Maggan kolmas romaani on parhaimmillaan liikkuessaan pohjoisen erämaissa ja seuratessaan päähenkilöidensä perhe-elämää Rovaniemellä.
Kollektiivinen tragedia ja sydämen haavat – arviossa Fernando Aramburun Poika
KIRJAT | Aramburu zoomaa katseen joukkotragedian kohdanneeseen perheeseen ja näyttää, miten räjähdys luo paineaaltoja ihmisten mieliin, toimintaan ja keskinäisiin suhteisiin.
Arki katkesi karmeasti, kun aviomies paljastui perverssiksi raiskaajaksi – arviossa Gisèle Pelicotin Hymni elämälle
KIRJAT | ”Raiskaajien kuului kulkea kumarassa. Ei minun”, hyväksikäyttäjien ringin uhri perustelee koko maailmaa järkyttänyttä avointa oikeudenkäyntiä.
Kokoomateos kartoittaa hädän käsitettä ja pohtii sen merkitystä – arviossa Kenen hätä on oikeutettua?
KIRJAT | Kirjan missiona on tuoda esiin ”marginaalien marginaalissa” olevien ryhmien kuormittavaa elämäntilannetta ja tuen tarvetta.




