Metsä puhuttaa, ja hyvä niin. Kuva: Anne Välinoro

1

Metsä, metsä, metsä. Ei päivää ilman metsäuutisointia. Suomessa on 600 000 yksityistä metsänomistajaa, loput vajaat 40 prosenttia metsäpinta-alastamme omistavat metsäalan yritykset, yhteisöt ja valtio.

Kolme isoa, UPM, Stora Enso ja Metsä Group, hallitsevat puukauppaa ja -jalostusta.

Juuri nyt puhuttaa metsien ennallistaminen ja se, mitkä kriteerit luonnonmetsille voi saada. Luonnonmetsät voi suojella, toisin sanoen säästää hakkuilta. Niiden eläinlajit hyötyvät suojelusta myös.

Hyvä että metsistä keskustellaan koko ajan. Ihmisen tehtävä on pitää tämä taigametsiemme rikkaus elävänä. Kukaan muu ei sitä tee. Keski-Euroopassa, toisin kuin Suomessa luullaan, metsien suojelu on pidemmällä ja perustuu harkitumpaan lainsäädäntöön kuin Suomessa.

Suomi elää edelleen metsästä. Ihminen ei tule toimeen ilman metsän tuottamaa happea, mutta puut pärjäävät hyvin ilman meitä.

Johanna Lumpeen teos Matka ikimetsän sydämeen (Otava, 2024) on lasten kanssa yhdessä luettavaksi tarkoitettu kuvakirja ketun poluilla. Kun kettu löytää mustikkapaikaltaan avohakkuun, alkaa operaatio metsän pelastamiseksi.

Miten? Siihen kettu ja yökkönen löytävät luonnonmukaisen keinon. Mutta onpa asialla muitakin.

Lue, ihastu ja sivisty!

Johanna Lumpeen Matka ikimetsän sydämeen ihastuttaa myös kuvituksellaan.

2

Tämän kevään parhaat elokuvat ovat tässä: Yle Areenan esittämä Putoamisen anatomia sekä elokuvateattereissa pyörivät Isänpäivä ja I Swear – Minun ääneni.

Kirk Jonesin I Swear – Minun ääneni perustuu tositapahtumiin ja kertoo irlantilaisessa pikkukaupungissa 1960-luvulla varttuvasta nuorukaisesta, jonka elämää rajoittaa Touretten syndrooma.

Pakkoliikkeitä, kiroilua ja tahatonta syljeskelyä aiheuttava oireyhtymä oli vielä 1970-luvulla aika tuntematon sairaus.

John joutuu kärsimään vuosia oireistaan ja syrjäytyy sosiaalisesti, kunnes löytyy työpaikka, diagnoosi ja ymmärtäjiä.

Siitä menee vielä kymmeniä vuosia ennen kuin ongelmaa voidaan alkaa oikeasti hoitaa ja parntaa toimintakykyä.

Elokuva on sydämellinen, sielua hoitava muistutus keskellämme elävistä ihmisistä, joiden arki voi mutkistua meille tuntemattomista syistä. Älä tuomitse, ota selvää, kuuluu elokuvan sanoma.

Lue I Swear – Minun ääneni -elokuvan arvio täältä, Isänpäivän arvio täältä ja Putoamisen anatomian arvio täältä.

* *

3

Tampereen tuorein pizzeria on koesyöty.

Pizzeria löytyy Pispalan Salen naapurista Haulitornin naapurista.

Pizzeria Rattoria Ryytin pizzoissa on mahtavan rapea ohut pohja, pääasiassa vegeä päällä ja kunnon juustot.

Söin kylmäsavulohipizzan. Meinasin pyörtyä. Mikä pehmeyden, rapeuden ja keveyden sinfonia, meraviglio!

Sisustus on hauska sekoitus kierrätysovia ja -karmeja, vanhoja Singerin polkimia ja aterimia.

Yhteistä ravintolaa pyörittävät pariskunnat Panu-Pekka Kotila ja Heidi Kotila sekä Tuomas Järvinen ja Jenni Saarilahti.

Pizzerioista Ryyti kimposi Tampereen kärkeen.

Kauha pitelee wc-rullaa Rattoria Ryytin vessassa. Kuva: Anne Välinoro

4

Ommellen kevät koittaa. Kun kaapit tursuavat kankaita, kannattaa kaivaa Singer pintaan ja virittää neula.

Vanhoista lempivaatteista kaavat, reilusti saumanvaraa ja hommiin.

Kun löysin tyttäreni hassun glitter-trikoisen cosplay-viitan, päässäni alkoi surrata.

Tahdon gaala-asun! Tottakai, kun on Jussi-gaala ja Oscar-gaala ja kaikilla kimmeltää.

Käsittämättömällä itsevarmuudella leikkasin, harsin ja sovitin. Ja ihastuin!

Itseeni tietenkin.

Miksi ihmeessä kone oli ollut käyttämättä jo kymmeniä vuosia, vaikka lukiolaisena suunnittelin ja ompelin lähes kaikki vaatteet itselleni ja paikalliselle nuorisoteatterillekin useampaan tuotantoon.

Ompeleminen on ihanaa ja paljon nopeampaa kuin neulominen. Tai nypläys.

Glitteriä ylle. Kuva: Susanna Lyly

5

Kohta vihertää. Nytkin jo vihertää. Sammaleet, pääsiäisruoho ja koivunoksat.

Mutta kun pihalla alkaa tosissaan kasvaa kuukauden päästä, ota kävelykepiksi

Pia Kaskisen tietokirja Kotipihan enkelit ja demonit (Vastapaino, 2026).

Sieltä löytyvät kaikki pihan vastaantulijat maasta nousevista lentäviin ja vilistäviin omine myytteineen.

Kaskinen on etnologi ja yhdistää kirjassaan folkloristiikan ja uskontotieteen antia. Miksi poimulehti, tuo leijonantassua lehdeltään muistuttava kasvi, kuuluu enkeleihin?

Sitä on käytetty moneen tarkoitukseen. Poimulehden erittämästä nesteestä on ollut apua hedelmällisyyden takaajana oikeaan paikkaan sijoitettuna.

Tai miten nokkosta on käytetty ehkäisyvälineenä? Roomalaiset prostituoidut asentivat nokkosuutteeseen ja hunajaan kastellun puuvillatukon emättimeensä ehkäisyksi.

Sata kotipihan eliötä ja kasvia kertoo kirjassa kiehtovan tarinansa.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua