Verneri Pohjola. Kuva: Teemu Kuusimurto
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Seppo Metso on tuijotellut maalauksia, lumoutunut Joel Haahtelan kirjasta ja kuunnellut Verneri Pohjolaa.
1
Se on nimeltään Taidemaalariliiton Teosvälitys. Se on Suomen suurin taiteen myyntinäyttely. Sen teoksista valtaosa jää myymättä.
Kaapelitehtaan suurimmassa hallissa on tilaa 3 000 neliötä ja sen irtoseinillä pari tuhatta maalausta odottaa uutta kotiaan. Tästä runsaudensarvesta silmä poimi monta kiinnostavaa.
Tarkkaavaisuus alkoi kuitenkin herpaantua kesken, vaikka puolet oli vielä katsomatta. Pysähdyin miettimään, mikä saa ihmisen tekemään taidetta, vaikka tietää, ettei välttämättä saa yhtään teostaan kaupaksi ja toimeentulokin saattaa olla sinnittelyä. Ehkä vastaus on Tove Janssonin elämänohjeessa: ”Tee sitä mitä rakastat.”
Taidemaalariliiton Teosvälitys Kaapelitehtaalla Helsingissä 15.3.2026 asti.
2
Kun Verneri Pohjola puhalsi trumpetistaan ensimmäiset hennot, tuskin kuuluvat suhahdukset Helsingin Musiikkitalon lavalla (25.2.2026), oli selvää, että edessä olisi ainulaatuinen ilta. Pohjola esitti yhdessä Radion sinfoniaorkesterin kanssa Against Darkness -trumpettikonserton. Sen hän on säveltänyt yhdessä musiikin monitoimimiehen Timo Hietalan kanssa.
Pohjolan trumpetti soi herkästi ja tunnistettavasti, ja hänen osuudessaan oli runsaasti improvisointia – miehen omien sanojen mukaan peräti 98 prosenttia. Konsertin herkin hetki koettiin, kun illan kapellimestari John Storgårds vaihtoi tahtipuikon viuluun ja tulkitsi yhdessä Pohjolan kanssa P. J. Hannikaisen Suojelusenkeli-laulun.
RSO soitti lisäksi Anatoli Ljadovin orkesterikuvan Lumottu järvi op. 62 ja Alexander von Zemlinskyn uudelleen löydetyn sinfonisen fantasian Merenneito. Sointi oli kirkas ja täyteläinen.
Kantaesityksensä saanut Against Darkness oli Ylen tilausteos. Toivottavasti Verneri Pohjolan yhteistyö sinfoniaorkestereiden kanssa jatkuu. Mielessäni Against Darkness soi jo Pori Jazzeilla Kirjurinluodolla.
Verneri Pohjola ja RSO Yle Areenassa.
3
Loputtoman talouskasvun tiellä on harmillisia esteitä. Kuten ihmisoikeudet. Riiko Sakkisen näyttelyn nimeen tiivistyy hänen oleellisin viestinsä: Human rights damage our economy – 30 years turbokapitalism.
Sakkinen kritisoi vallan, vaurauden ja globaalia taloutta ylläpitävän ikuisen konfliktin mekanismeja ironisesti. Makasiini Contemporaryn näyttelyssään hän yhdistää iskulauseita ja populaarikulttuurin hahmoja Aku Ankasta Simpsonien Homeriin. Ilman niitä lopputulos olisi väsynyttä tuuleen huutamista.
Ironian huippu on tietenkin se, että Sakkinen on jalostanut kritiikkinsä tyylikkäiksi taidetuotteiksi, joita myy kansainvälisesti orientoitunut ja arvostettu turkulaislähtöinen Makasiini Contemporary Helsingin Konepajalla.
Näyttely päättyi 8.3.2026.
4
Study for Life. Kuva: Bart Grietens
Nykyisin varma kevään merkki on maailmaa kiertävän Tero Saarinen Companyn tulo Tanssin taloon uusi teos tuomisinaan. Tällä kerta se oli moneen aistiin vetoava Study for Life.
Olen seurannut koreografi ja tanssija Tero Saarista mykistävästä Hunt-soolosta alkaen eli reilut parikymmentä vuotta eikä hänen tuotantoihinsa ole tarvinnut kertaakaan pettyä. Study for Life hiveli silmää ja korvaa – musiikkina Kaija Saariahon sävellyksiä – jatuntui myös kropassa, erityisesti kohtauksessa, jossa äänien ja valojen avulla syntyi illuusio kaatosateesta ja esiintymissalia tärisyttävästä rajuilmasta.
Välillä lavalla oli tarkoituksellisen ahdasta, kun tanssijat, muusikot instrumentteineen ja sopraano Raquel Camarinha ottivat tilaa haltuunsa. Liikkuvat alustat, joita osa heistä käytti, toivat mieleen pelastuslautat öisellä merellä.
Lue Eija Niskasen arvio teoksesta täältä.
5
Joel Haahtelan uusin pienoisromaani Talvikappeli (Otava, 2026) tarjosi unohtumattoman lukukokemuksen. Olen mykistynyt hänen tavastaan rakentaa – jälleen kerran – punnittuja ja kirkkaita lauseita. Niissä kuuluu 1300-luvulla elävien ihmisten puhe ja ajattelu ilman yhtään auki kirjoitettua repliikkiä. Ihmisen syvimpiä tarpeita Haahtela kuvaa esimerkiksi näin: ”Ihminen lähestyy Luojaansa aina pimeässä, oman sydämensä talvihämärässä.”
Lukemisen jälkeen teki mieli selailla kirjaa yhä uudestaan ja viipyä sen lauseissa. Talvikappelin huono puoli on, että heti sen perään oli vaikea aloittaa toista sinänsä kelpo romaania, joka on juonivetoinen ja kirjoitettu arkisemmalla kielellä.
Lue Kati-Annika Ansaksen arvio Talvikappelista täältä.
Seppo Metso
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (12.3.2026): Kalojen aika, vankiloiden vastaanottolehdet, Lantlôs ja mikrogenremusiikki
Anni Kanniaista kiehtoo jungilaisuuden ja esoterian suhde, 1900-luvun rikoshistoria ja ruusukvartsinvärinen post black metal.
Parasta juuri nyt (11.3.2026): Pentti Kaskipuro, Karalis, Angine de Poitrine, Indonesia, Libristo
Mikko Saari on käynyt taidemuseossa ja sardinialaisessa kahvilassa, kuunnellut matikkarokkia, pelannut lautapelejä ja ostanut kirjoja.
Parasta juuri nyt (10.3.2026): Kulturhuset Fiini, Lauluja rikosrekisteristä, Sadannella sivulla kuolee koira, Aftonbladet, Kulttuuriykkönen
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Leena Reikko innostui Porista ja Ruotsista.
Parasta juuri nyt (9.3.2026): Joensuun popmuusikot, Carpenter Brut, Niilo Sevänen, Ratboys, Villit
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Pasi Huttunen löysi pari hyvää levyä ja kirjaa.