”Lähes kaikki ideat löytyvät läheltäni, joskus jopa oman pään sisältä”, elokuvaohjaaja Jukka Kärkkäinen sanoo

Varastomies Jukka Kärkkäinen. Kuva: Kärkkäisen kotialbumi

Maarit Saarelainen, teksti

Tampere Film Festivalia eli Tampereen elokuvajuhlia vietetään tällä viikolla 56. kerran (4.–8.3.2026). Aurinkoisia kauniita kevätpäiviä voi paeta elokuvateattereiden turvalliseen syliin nauttimaan elämän koko kirjosta.

Elokuvajuhlat käynnistyi keskiviikkona (4.3.) avajaisnäytöksellä elokuvateatteri Finnkino Cine Atlasissa. Filkkarit jatkuvat sunnuntaihin (8.3.) saakka yli sadalla elokuvanäytöksellä, joita nähdään Cine Atlasin lisäksi Arthouse Cinema Niagarassa.

Ohjelmisto koostuu kansainvälisestä, kotimaisesta sekä genre-elokuvien Generation XYZ -kilpailuista. Palkinnot jaetaan ja päätösbileitä vietetään lauantaina (7.3.) Komediateatterin Palatsissa. Elokuvanäytösten ohella järjestetään yleisölle avoimia ja elokuva-alan ammattilaisille suunnattuja tapahtumia sekä erityisnäytöksiä ja keskusteluja.

Usko, Kaakkois-Aasia ja arkistojen kätköt

Alueellisesti vuonna 2026 katsotaan Kaakkois-Aasian todellisuutta.

Arkistojen helmiä esitellään Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) Arkiston aarteet -näytöksissä, joista löytyy muun muassa Sata vuotta radiota Suomessa -näytös, joka juhlistaa Yleisradion 100-vuotista taivalta suomalaisesta radiosta kertovilla dokumenteilla.

Osana festivaalin teemaohjelmistoa esitetään myös yleisölle avoin Usko koetuksella -kokonaisuus. Usko ja demokratia -keskustelu järjestetään yhteistyössä Tampereen yliopiston Demokratiatutkimusverkoston kanssa.

Kansainväliseen kilpailun hakijavyöry

Tampereen elokuvajuhlien suurimpaan kilpailusarjaan eli kansainväliseen kilpailuun haki tänä vuonna 7 125 elokuvaa. Mukaan valittiin 60 elokuvaa 44 maasta.

– Kun leffoja haki kilpailuun enemmän kuin koskaan aiemmin, entistä enemmän korostui se, että haemme tarinoita, jotka erottuvat massasta ja jäävät mieleen. Polarisoitunut maailmanpoliittinen tilanne ja kasvava kuilu hyvä- ja vähäosaisten välillä toki näkyvät elokuvissa, mutta meille oli tärkeää saada mukaan myös teoksia, joista löytyy iloa, valoa ja toivoa, kommentoi Kansainvälisen kilpailun valitsijaraadin jäsen Liina Härkönen.

Tänä vuonna kansainvälisessä kilpailussa nähdään muun muassa vuoden 2020 Grand Prix -voittajan Randa Maroufin elokuva L’mina (Ranska / Italia / Marokko / Qatar, 2025) sekä samana vuonna parhaan dokumentin palkinnon voittaneen Lasse Linderin elokuva Air Horse One (Sveitsi / Belgia, 2025).

Suomalaisista elokuvista kansainväliseen kilpailuun pääsivät myös kotimaisessa kilpailussa mukana olevat Jukka Kärkkäisen The Beauty of Automobiles (Suomi, 2026) sekä Marja Helanderin ja Liselotte Wajstedtin In My Hand (Norja / Ruotsi / Suomi, 2025).

Kärkkäiseltä nähdään kotimaisessa kilpailusarjassa myös pitkä dokumenttielokuva Kappale kauneinta Suomea – The Beauty of Errors, joka tulee teatterilevitykseen 2. huhtikuuta.

Henri ja Tero elokuvassa Kappale kauneinta Suomea – The Beauty of Errors. Kuva: Mouka Filmi

Kuka on Jukka Kärkkäinen?

Jukka Erkinpoika Ritvanpoika Kärkkäinen on vanhempiensa rakkaudesta ja yhdessä syödyistä nakkikeitoista syntynyt suomalainen elokuvaohjaaja, joka on ohjannut ja käsikirjoittanut parikymmentä lyhyttä ja pitkää elokuvaa.

Kärkkäinen on voittanut parhaan dokumenttielokuvan Jussi-palkinnon elokuvilla Kansakunnan olohuone (2009) sekä Kovasikajuttu (2012, J-P Passin kanssa). Kärkkäinen tunnetaan muun muassa ihmisten arkea ja perhepiiriä kuvaavasta dokumenttityylistään.

Tällä hetkellä kolmevuotisella työskentelyapurahalla oleva Kärkkäinen on myös ”oikeissa töissä” varastossa, ja omasta mielestään hyvä trukkikuski.

Mistä saat ideat dokumentteihisi ja elokuviisi? Löytyvätkö ne läheltä, kaukaa, pään sisältä vai mistä ne puskevat pintaan?

– Lähes kaikki ideat löytyvät läheltäni, elämänpiiristäni tahi sisältäni. Joskus jopa oman pään sisältä.

Kun Kärkkäisen kanssa keskustelee, tuntuu siltä, ettei hän varsinaisesti hakemalla hae ideoita vaan pikemmin aiheet tulevat hänen luokseen. Kuten esimerkiksi Pertti Kurikan Nimipäivät -dokumentti Kovasikajuttu, joka alkujaan lähti Belgradin-reissulla nähdystä uutispätkästä.

Mitä jos tehtäisiin leffa neljästä kehitysvammaisesta miehestä ja heidän punkbändistään? Ja se tehtiin.

”Noi on niitä hetkiä kun siellä varastolla etsin elämän tarkoitusta. Ja löydänkin.” Kuva: Jukka Kärkkäinen

* *

The Beauty of Errors -elokuvan esittelytekstissä lukee:

”Muutoksen tuulet puhaltavat Teron elämässä. Vanhemmat ikääntyvät ja paras ystävä Henri, oma poika, löytää rinnalleen tyttöystävän, ja pienessä mökissä ei ole enää tilaa neljälle. Isän ja koiran on muutettava omaan tupaan, josta manaajan on ensin karkotettava pahat henget. Yksinäisyys ja etäisyys poikaansa saa Teron elämän horjumaan ja Henrin huolestumaan isänsä hyvinvoinnista.”

– Vuonna 2017 saavutin taiteellisen tyhjyyden ja lopetin elokuvien tekemisen useiksi vuosiksi. Joka vuosi pohjoiseen hiihtämään suuntautuvalla matkallani tapasin kuitenkin Teron ja Henrin. Henri, jonka olin tuntenut syntymästään asti, oli teini-ikäinen, aivan kuten tyttäreni, jonka maailmaa en tuntenut ymmärtäväni lainkaan, Kärkkäinen kertoo.

– Yhtäkkiä tajusin, että ehkä voisin alkaa luoda taidetta uudelleen Henrin ja Teron kanssa ja samalla saada syvemmän ymmärryksen oman tyttäreni elämästä. Ensimmäinen ajatus oli matkasarja Terosta ja Henristä heidän matkustaessaan ympäri maailmaa, esimerkiksi Roomaan. He löytäisivät jotain täysin erilaista kuin muut. He löytäisivät jotain pientä. Hot dog -kojun. Outoja autoja. Taivaan ja meren, jotka näyttivät erilaisilta. Silti jokaisen matkan pääajatuksena olisi ollut halu palata pian kotiin.

Kärkkäinen halusi seurata Henrin, tämän isän Teron ja isovanhempiensa elämää, kunnes Henri täyttäisi 18 vuotta. Hänestä tuntui, elämä alkaisi uudelleen. Hän halusi nähdä arjen kauneuden ja saada takaisin menettämänsä yhteenkuuluvuuden tunteen.

– Halusin nähdä epätäydellisyyksiä ja virheitä, nähdä ruusujen satavan taivaalta, kuulla puiden halkeilevan pakkasessa, ymmärtää kipua ja sitä, miten sen voi kestää ja kulkea sen läpi. Minulla on tarkkailijan silmät.

Kansainvälisessä kilpailusarjassa nähtävä The Beauty of Automobiles perustuu The Beauty of Errors -elokuvaa varten kuvattuun kohtaukseen.

– Se on kaiken aikaa ollut yksi elokuvan hienoimpia yksittäisiä kohtauksia. Silti kävi niin, ettei se mahtunut elokuvaan mukaan. Elokuvaa olisi pitänyt leikata lyhyemmäksi, ja kaikki tenho mitä siinä oli katosi sitä mukaa, kun sitä lyhensi, Kärkkäinen kertoo.

Jörö-koira Teron kyydissä. Kuva: Mouka Filmi

* *

The Beauty of Automobiles -elokuvaa markkinoideen näin: ”Intiimi hetki isän ja pojan välillä – yksi yö, yksi automatka, yksi ongelma.”

Itse katsoin dokumentin ennakkoon, parikin kertaa. Ensimmäisellä kerralla nauroin koko keston, kuusi minuuttia, toisella kerralla itkin.

Mielestäni pieneen hetkeen on saatu tallennettua iso tunne; läheisyys, rakkaus, ymmärrys ilman selityksiä. Tuntui, että arkiseen ongelmaan sisältyi koko isän ja pojan suhde. Yhteys ja huolenpito.

Elokuva olisi mahtavaa nähdä myös käsikirjoituksena, sillä dialogi isän ja pojan välillä on sellaista, ettei sitä oikeastaan voi edes keksiä. He ovat totaalisen läsnä ja ymmärtävät täsmälleen mitä toinen tarkoittaa.

Jukka Kärkkäinen. Kuva: Pirkanmaan elokuvakeskus

* *

Oletko enemmän käsikirjoittaja vai ohjaaja?

– Ohjaaja. Käsikirjoitan, jotta voin ohjata elokuvia. Lisäksi olen melko huono kirjoittamaan, joten melkein kaikissa projekteissani olen pyytänyt siihen apua ja saanut sitä. Kiitos, Jetta Huttanen, Sini Liimatainen, Sami Jahnukainen, Anna Lindroos, Lotta-Kaisa Riistakoski ja Elina Rislakki.

Miten ajauduit alun perin tekemään eläviä kuvia?

– Alkuperäinen ajatus Voionmaan elokuvakoulussa opiskellessani oli opetella kirjoittamaan fiktiota. Ja niitä teinkin siihen aikaan paljon. Mutta jostain syystä dokumentit ovat tulleet lähemmäksi. Tiedän, että jos dokumenttieni päähenkilöt katsovat jonkin elokuvan, he tietävät heti, että toi on Jukan tekemä.

Ja sitten vielä pieni tarina joutumisesta elokuvan maailmaan:

– Varastolla työskennellessäni takasin erään ihmisen lainantakauksen ja jouduin velkaloukkoon. Jossain vaiheessa velka tuplaantui. Muistan elävästi sen hetken, kun Mouka Filmiltä saamillani palkoilla sain sen lopulta maksettua. En ole ollut tuolle ihmiselle vihainen. Ilman häntä en olisi koskaan tehnyt yhtään elokuvaa. Uskon niin.

Jukka Kärkkäisen matka Filkkareiden jälkeen jatkuu välittömästi Kreikan Thessalonikiin, jossa hänen dokumenttielokuvansa Kappale kauneinta Suomea – The Beauty of Errors saa ensiesityksensä Thessaloniki International Film Festivalilla.

Onnea matkaan!

Tampere Film Festival jatkuu 8.3.2026 asti.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua