Bulevardi 40. Kuva: Ivan Timirjazev / Helsingin kaupunginmuseo
NÄYTTELY | Anna Sinebrychoff teki merkittävää hyväntekeväisyystyötä sekä tuki kulttuuria ja taidetta.
”1800-luvulla varakkaalla naisella oli monta tehtävää myös kodin ulkopuolella.”
Anna Sinebrychoff – Edelläkävijä Helsingin Sinebrychoffin taidemuseossa (Bulevardi 40) 29.8.2027 asti. Näyttelyjulkaisu Anna Sinebrychoff – Edelläkävijä (Parvs, 2026), päätoimittaja FT Hanna-Leena Paloposki.
Sinebrychoffin puiston Helsingissä tuntevat nuoret ainakin kesällä. Sinne mennään ja siellä otetaan.
Kumpuileva puisto on Hietalahden Helmi, hallia ja merta lähellä.
Sen keskellä kohoaa rakennus kuin palatsi. Vuonna 1842 valmistui Sinebrychoffien arvorakennus Bulevardi 40:een.
Talo oli koristeltu arvokkain kattomaalauksin, stukkopinnoin ja reliefein. Siellä oli myös kylpyhuone ja sisäkäymälä, silloin harvinaista jopa Helsingissä.
Edustustilojakin sieltä löytyi, vaikka porvarilliseen elämänmuotoon viittasivat kellarivarastot, konttori ja tuotantorakennusten läheisyys. Viereinen puutarha ja puisto olivat kaupunkilaisten käytössä.
Näkymä Sinebrychoffien kodista Signe Branderin ottamassa valokuvassa 1910-luvulla.
Sinebrychoffin taidemuseon sali tänään. Kuva: Anne Välinoro
Museoksi kaikkien silmille
Helsingin merkittävimpiin yksityistaloihin kuulunut rakennus avautui 27.11.1921 kotimuseona. Sen kolmessa kadunpuoleisessa huoneessa esiteltiin tyyli-interiöörejä, jotka olivat suurin piirtein Fanny Sinebrychoffin jättämässä asussa.
Tässä laajuudessaan museo toimi vuoteen 1939 saakka, jolloin se jouduttiin sulkemaan talvisodan syttymisen takia.
Taloa peruskorjattiin pariin otteeseen 1959–2002. Viimeisen remontin jälkeen museorakennus avattiin yleisölle vuonna 2003.
Talon viimeiset Sinebrychoff-nimiset asukkaat, Fanny ja Paul Sinebrychoff, olivat intohimoisia taiteenharrastajia. He keräsivät kotiinsa kauneinta eurooppalaista taidetta ja esineistöä. Kun kokoelmat lahjoitettiin valtiolle vuonna 1921, ne sisälsivät jo yli 900 teosta.
Nyt avautunut Anna Sinebrychoff – Edelläkävijä -näyttely ja samanniminen, FT Hanna-Leena Paloposken päätoimittama näyttelyjulkaisu (Parvs, 2026) esittelevät Sinebrychoffin panimosuvun arvostetun matriarkan. Paul nuorempi oli Annan ja Paul Sinebrychoffin poika, joka huolehti panimo- ja muusta liiketoiminnasta Annan ikäännyttyä.
Kauppaneuvoksetar Anna Sinebrychoffilla (1830–1904) oli 1800-luvulla naiselle harvinaislaatuista valtaa suuryrityksen johdossa. Anna tunnisti vaikutusvaltansa, josta yhtenä osoituksena on hänen tilaamansa kuusi muotokuvaa itsestään, jotka ovat näyttelyssä esillä ensimmäistä kertaa.
Tuntemattoman taiteilijan Anna Sinebrychoffista tekemä muotokuva 1860-luvulta. Kuva: Anne Välinoro
Neito ja kypsä mies
Anna Sinebrychoff (1830–1904) hallitsi miehensä Paul Sinebrychoffin (1799–1883) kuoleman jälkeen yhtä Suomen menestyksekkäintä yritystä, Sinebrychoffin panimoa.
Sinebrychoffin taidemuseo toimii suvun rakennuksessa Bulevardilla, jossa Anna Sinebrychoff asui yli 50 vuotta. Hänen elämänsä liittyy vahvasti taidemuseon historiaan.
Valokuvaaja Daniel Nyblinin 1890-luvulla ottama kuva Kauppaneuvoksetar Anna Sinebrychoffista ompelemassa. Kuva: Sinebrychoffin taidemuseo
Anna Jefimovna Tichanoff syntyi Turussa vuonna 1830.
Hän sai porvaristytön koulutuksen ja muutti 17-vuotiaana Helsinkiin venäläisen kauppiaan Paul Sinebrychoffin palvelukseen tämän etsiessä taloudenhoitajaa. Vuonna 1850 Paul ja Anna vihittiin.
Paul oli 30 vuotta Annaa vanhempi ja Anna ymmärsi jo liiton alusta lähtien mitä uusi asema häneltä edellytti.
Heille syntyi neljä lasta Maria (1852), Anna (1854), Nicolas (1856) ja Paul (1859). Anna Sinebrychoff laajensi tehtäviään 1860-luvulla kodin ja perheen ulkopuolelle.
Hän toimi muun muassa Punaisessa Ristissä ja ompeluseurassa sekä oli mukana perustamassa Suomen Puutarhayhdistystä.
Anna tunnettiin poikkeuksellisen laajasta hyväntekeväisyystyöstään, johon kuului taistelu köyhyyttä vastaan, kansan sivistysaatteen edistäminen sekä kansallisten kulttuurihankkeiden tukeminen.
Robert Wilhelm Ekmanin teos vuodelta 1860 kuvaa nälkävuosien elämänkohtaloita ja on esillä museon Anna Sinebrychoffin elämää käsittelevässä näyttelyssä. Kuva: Anne Välinoro
Alkoholin tuotanto, myynti ja kulutus toivat perheelle vaurautta. Mutta samaan aikaan köyhyys, juoppous asui naapurikortteleissa.
”Anna ansaitsee tulla huomioiduksi. Viime vuosikymmeninä on nostettu esille historian merkittäviä naisia ja Anna kuuluu ehdottomasti heidän rinnalleen. Hän lukeutuu hyvin harvalukuisten naisten joukkoon, jotka miehensä kuoleman jälkeen ottivat yrityksen liiketoiminnan johtoonsa 1800-luvulla”, museonjohtaja Kirsi Eskelinen kertoo.
Kuusi kuvaa Annasta
Näyttelyssä nähdään Annasta tehty poikkeuksellisen hieno muotokuvien sarja. 1800-luvun tunnetuin muotokuvamaalari Albert Edelfelt (1854–1905) teki hänestä neljä isokokoista muotokuvaa, jotka nähdään nyt ensimmäistä kertaa yhdessä.
Albert Edelfelt: Kauppaneuvoksetar Anna Sinebrychoffin muotokuva, 1892. Kuva: Aleks Talve
1890-luvulla Anna tilasi vielä kaksi muotokuvaa itsestään taiteilija Gunnar Berndtsonilta (1854–1895), jotka ovat nyt ensimmäistä kertaa julkisesti esillä.
Gunnar Berndtson: Anna Sinebrychoffin muotokuva, 1894. Kuva: Jenni Nurminen
Anna Sinebrychoffista tuli leski 52-vuotiaana. Hän jätti välittömästi miehensä kuoleman jälkeen maistraattiin virallisen ilmoituksen, että aikoo jatkaa tämän liiketoimintaa. Hän sai haltuunsa enemmistöosuuden Sinebrychoffien perheyrityksestä.
Anna Sinebrychoffin elämään kuului myös ortodoksisuus ja hän sai nähdä Uspenskin katedraalin valmistumisen vuonna 1868. Kuva: Anne Välinoro
Annan lapsi Paul nuorempi oli toimitusjohtaja, kun perheyrityksestä tehtiin osakeyhtiö vuonna 1888.
Annasta tuli hallituksen puheenjohtaja ja hän pysyi tässä tehtävässä kuolemaansa saakka.
Anna peri mieheltään suuromaisuuden ja loppuelämänsä ajan kartutti näitä varoja määrätietoisesti.
Anna ja Paul Sinebrychoff kuuluivat varhaiseen taidekeräilijöiden joukkoon 1860–1870-luvulla, jolloin taide-elämä oli vasta syntymässä Suomessa.
Leskeksi jäätyään hän tilasi itsestään yhteensä neljä muotokuvaa Albert Edelfeltiltä, joista ensimmäiset juuri ennen tämän kansainvälistä läpimurtoa.
Albert Edelfelt: Kauppaneuvoksetar Anna Sinebrychoffin muotokuva, 1885. Kansallisgallerian kokoelma. Kuva: Hannu Aaltonen
”Anna erottui tuolloin ainoana naisena taidekeräilijöiden ja mesenaattien joukossa. Hän oli edelläkävijä liike-elämässä, taiteen tukemisessa sekä hyväntekeväisyystyössä”, näyttelyn kuraattori intendentti Ira Westergård sanoo.
Kotimuseon empiresalin kalusto on pysynyt muuttumattomana ja säilynyt muistona Anna Sinebrychoffin ajasta talon valtiattarena.
Anne Välinoro
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Erik Bruun tuntee linnut hennon untuvan tarkkuudella – Postimuseo esittelee sata vuotta täyttävän graafikon lintuaiheisia merkkejä ja luonnoksia
NÄYTTELY | Pieni postimerkki on juuri nyt paljon kokoaan suurempi hätähuuto monimuotoisen ja elävän luonnon puolesta.
Urheilumies, mesenaatti ja vaikuttaja – Kalle Kaiharin uskomaton elämä Werstaan näyttelyssä
NÄYTTELY | Kauppaneuvos Kalle Kaihari oli urheilumies, antelias mesenaatti ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Kaiharin uskomaton elämä on esillä näyttelyssä Tampereella Työväenmuseo Werstaalla.
Valokuvaus ja kulttuuriperintö inspiroivat paikallisia – Pirkanmaan kuvaköörin näyttely Taidetila Terrassa
NÄYTTELY | Vapriikin kuva-arkiston kokoajat eivät miellä kokoelmaa taidevalokuviksi, vaan olennaista on kulttuurihistorian, kulttuuriympäristön ja perinteen tallentaminen.
10-vuotiaan Kangasala-talon toiminta on vakiintunut ja hyvässä lennossa: ”Talo on otettu omaksi”
TAPAHTUMAPAIKKA | Kangasala-talo on vakiinnuttanut paikkansa kulttuurin tuojana lähelle paikkakuntalaisia. Kävijöistä puolet on kangasalaisia, kolmannes Tampereen seudulta ja loput kauempaa.