Myrkkykaupunki. Kuva: Netflix

1

Pitkästä aikaa nautittavimmaksi rikossarjaksi on osoittautunut yhdysvaltalaisen kirjailijan Tony Hillermanin romaanien pohjalta tehty Dark Winds, joka kertoo navajo-heimopoliisien tutkimuksista. Ripauksella intiaanimystiikkaa maustettuihin dekkaritarinoihin yhdistetään hyvinkin luontevasti navajo-intiaanien kulttuurin, perinteiden ja uskomusten kunnioitus. Sarjassa näkyy myös se piittaamattomuus, jolla valtakulttuuri on suhtautunut alkuperäiskansoihin etsiessään niiden mailta öljyä, uraania tai muita luonnonvaroja.

Helmikuussa 2026 neljännelle kaudelleen edennyt sarja on jo tiettävästi saamassa jatkoa. Suurin osa sarjassa esiintyvistä näyttelijöistä on alkuperäiskansojen jäseniä.

Sarjan viehätys perustuu sen luonnonkuvaukseen sekä uskottaviin näyttelijöihin, joista komisario Joe Leaphornia esittävä Zahn McClarnon tuo roolihahmoonsa mojovasti älyä, huumoria ja hienotunteisuutta.

Dark Windsin neljäs kausi on alkanut vasta amerikkalaiskatsojille, jotka näkevät sen suoratoistopalvelu AMC:n kautta, mutta meille eurooppalaisille, jotka katsomme sarjaa Netflixiltä, neloskauden aloitus viipyy vielä kesään tai kenties syksyyn.

2

Synkkien ja väkivaltaisten sarjakuvien käsikirjoittajan ja piirtäjän Frank Millerin tunnetuimpiin töihin kuuluu Batmanin alkuvaiheiden uudelleentulkinta piirtäjä David Mazzucchellin kanssa. Kaksikon yhteistyönä toteutettu Batman: Ensimmäinen vuosi julkaistaan nyt uudestaan, sillä ensimmäistä suomenkielistä painosta vuodelta 2007 tuskin on enää jäljellä.

Synkeimpiä film noir -elokuvia muistuttava karhea, silti tiettyyn mittaan realistinen tyyli tekee Ensimmäinen vuosi -teoksesta omanlaisensa. Hahmojen ulkoasu näyttää 1980-lukulaiselta, mutta heidän motiivinsa ja toimintatapansa ovat silkkaa 1930-lukua.

Yli-inhimillisen voimakkaan supersankarin urotekojen sijaan teoksessa korostuvat vielä nuoren Batmanin / Bruce Waynen ponnistelut löytää elämäntehtäväänsä rappioon ja rikoksiin tukehtuvassa kaupungissa, jonne hänen täytyi haudata murhatut vanhempansa.

David Mazzucchellin elegantin ilmava piirrostyyli kannattelee tätä Batmania, ja Miller modernisoi Batmanin syntytarinan ajattomaksi.

3

On kyseessä dekkari tai epookkisarja, niin brittisarjojen käsikirjoitusten ja näyttelijöiden laatu on useimmiten parasta mitä olla voi.

Sarja, joka sai minut viimeksi näin ajattelemaan, on neliosainen minisarja Myrkkykaupunki. Tosipohjaisessa sarjassa seurataan kolmen äidin ponnisteluita paljastaa, millä piittaamattomuudella terästeollisuudesta eläneessä keskienglantilaisessa Corbyn kaupungissa suhtauduttiin tehdasalueiden maapohjan saasteiden leviämiseen. Äidit huolestuivat, koska heille alkoi syntyä niin paljon vammautuneita lapsia.

Naispääosia esittävien Jodie Whittakerin ja Aimee Lou Woodin roolisuoritukset ovat oppitunteja sisusta ja oikeutetusta suuttumuksesta.

Sarjaa on kutsuttu ”Englannin Erin Brockovichiksi”. Myrkkykaupungista puuttuu kaikkinainen siirappisuus. Sen pohjalla soi pakenevien työpaikkojen ja koventuvan yhteiskunnan ainoa toivo – solidaarisuus.

Myrkkykaupunki Netflixissä.

4

Joutuu epäilemään itseään ja arvostelukykyään huomatessaan yhden suosikkikirjailijansa kirjoittaneen luokattoman teoksen; olivatko mielikirjailijan teokset lainkaan niin hyviä kuin niitä piti?

1930- ja 1940-lukujen natsi-Saksassa työskennelleestä, antifasistisesta yksityisetsivä Bernie Guntherista kirjasarjan tehnyt skottikirjailija Philip Kerr (1956–2018) kirjoitti monia yksittäisromaaneja, joista vuonna 2013 ilmestynyt Prayer päätyi luettavakseni vasta nyt.

Romaani kuvaa texasilaista FBI:n paikallistoimiston agenttia Gil Martinsia tonkimassa mystisiä kuolemantapauksia. Martinsin on vaikea uskoa, että joukko hyvin julkisia ateisteja olisi tapettu rukouksilla. Tutkimuksissaan Martins löytää hyytäviä yhteyksiä oikeistolaisiin kristillisiin nationalisteihin.

Prayeriä rasittavat kliseiset henkilöhahmot sekä laiska ja kömpelö tarinankerronta, puhumattakaan siitä, miten naurettava on idea rukouksesta tappavana aseena. Parhaatkaan kirjailijat eivät onnistu aina, jolloin ne onnistumiset tuntuvat sitäkin kirkkaammilta.

5

Mieluisimpiin aikakauslehtiini kuuluu yhdysvaltalainen, Bostonissa vuonna 1857 perustettu The Atlantic. Alun perin kirjallisuus-, taide- ja kulttuurilehdeksi perustettu julkaisu laajentui käsittelemään myös politiikkaa, kuten orjuuden vastustamista.

Perustajissa oli runsaasti kulttuuriväkeä, muun muassa runoilija ja kirjailija Henry Wadsworth Longfellow, kirjailija Harriet Beecher Stowe, esseisti ja filosofi Ralph Waldo Emerson. Tätä nykyä lehti keskittyy kulttuurin lisäksi politiikkaan ja talouteen.

Lehden puhtuimpia juttuja viime ajoilta ovat Signalgate-artikkeli, jossa kerrottiin Yhdysvaltain puolustusministerin Pete Hegsethin vuotaneen tietoja Jemeniin tekeillä olleesta ilmaiskusta Signal-chatryhmään, jossa tiedot sai myös The Atlanticin päätoimittaja Jeffrey Goldberg.

Toinen huomiota herättänyt juttu kertoi The Washington Post -sanomalehden romuttumisesta kuoliaaksi Amazon-miljardööri Jeff Bezosin omistuksessa.

The Atlantic on niitä laatulehtiä, joilla on käytössään luvuttomasti taustatoimittajia ja faktantarkistajia, jotka lukevat jokaisen artikkelin rivi riviltä, sitaatti sitaatilta, ja jotka metsästävät raivokkaasti virheitä.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua