Kuin kuvastimessa #21: A Karate Christmas Miracle (2019)

Kuvat kuvakaappauksia elokuvasta.

Kuin kuvastimessa -artikkelisarjassa esitellään kiinnostavia elokuvaharvinaisuuksia läpi historian ja annetaan vinkkejä niiden näkemiseen. Lue kaikki sarjan jutut täältä.

* *

A Karate Christmas Miracle. Yhdysvallat, 2019. Ohjaus: Julie Kimmel. Käsikirjoitus: Kenneth del Vecchio, Julie Kimmel ja David Landau. Pääosissa: Mila Milosevic, Julie McCullough, Mario del Vecchio, Eric Roberts, Candy Fox, Martin Kove.

Hyvillä huonoilla elokuvilla tarkoitetaan usein teoksia, jotka ovat syystä tai toisesta niin ammattitaidottomasti tehtyjä, että ne muuttuvat ainutlaatuisiksi. Joskus kultivoituneinkin elokuvaharrastaja kaipaa jotain erityistä kielensä päälle. Röörien puhdistamiseksi. Namskutarallaa!

Hyvien huonojen elokuvien kuuluu olla huonoja tahattomasti. Väkisin huonoksi tehty on väsyttävää teeskentelyä, kainalopieruvitsailua. Kuka tahansa voi tehdä huonon elokuvan. Vaatii erityistä taitoa tehdä elokuva niin huonosti, että se muodostaa oman elokuvallisen kielensä.

Joskus taas elokuvat ovat campia. Tässäkään ei ole kyse ”hyvästä huonoudesta”, koska camp on useimmiten itsetietoista ironiaa. Rocky Horror Picture Show (1975) tai John Watersin teokset eivät ole hyviä huonoja elokuvia. Ne ovat tietoista campia, jotka hyödyntävät kuvakielessään hyvän ja huonon maun, kunnollisen ja epäkelvon kulttuurin välistä rajankäyntiä.

Hyvät huonot elokuvat ovat siis eräänlaista maverick-kinoa. Hyvän huonon elokuvan tekijä on tutkimusretkeilijä, joka odottaa löytävänsä aarteita mutta vapauttaakin faaraon kirouksen maailmaan muiden ihmisten kiusaksi. Kuten usein on, katastrofi on kiinnostavampaa katsottavaa kuin ”ihan kiva” kädenlämpöisyys.

* *

A Karate Christmas Miracle (2019) on siitä poikkeuksellinen auteur-teos, että vastuussa ei ole ohjaaja vaan tuottaja ja käsikirjoittaja Kenneth del Vecchio, jonka luomaan laajaan cinemaattiseen universumiin teos sijoittuu. Del Vecchio on varsinaiseltaan ammatiltaan lakihenkilö, joka on julkaissut useita oppaita New Jerseyn osavaltion juridiikasta. Toisaalta hän järjestää Hobokenin kansainvälistä elokuvafestivaalia, josta Fox News on väittänyt – valheellisesti, voitteko jumalauta uskoa – sen olevan yksi maailman suurimmista elokuvatapahtumista.

Maailmankatsomukseltaan del Vecchio on konservatiivi, mikä ei yllätä. Moni omia teitään kulkenut yhdysvaltalainen elokuvan roskamestari kallistuu näkemyksissään oikeistoon.

Toisaalta del Vecchion ajattelua on vaikea laittaa lokeroihin. Ristiriitaisuudesta tunnistaa todellisen visionäärin. Hän on tehnyt abortinvastaisia ja Barack Obamaa kritisoineita elokuvia. Samalla pieteetillä hänen teoksensa puhuvat esimerkiksi sukupuolivähemmistöjen ja neurokirjolla olevien oikeuksien puolesta.

Kuten monet sananvapauden esitaistelijat, del Vecchio on joutunut teostensa takia ongelmiin. Toisin sanoen osa-aikaisena tuomarina työskennelleen del Vecchion puolueettomuus asetettiin vuonna 2010 New Jerseyn lainkäyttäjien vapaa-ajan toimintaa tutkivan komitean toimesta kyseenalaiseksi, minkä takia aikamme George Orwell päätti erota tuomarintehtävistään ja ryhtyä täysipainoiseksi kirjoittajaksi ja elokuvantekijäksi.

* *

A Karate Christmas Miraclessa ei ole ainakaan selkeää poliittista sanomaa, ja sen uskonnollinen elementti on varsin pieni. Silti sen eksentrisyys tuoksuu voimakkaana kuin teinitytön hajuvesi hississä.

Teos on jatko-osa tekijöiden aiemmalle kauhuelokuvalle Joker’s Poltergeist (2015), jossa paha kummituspelle syyllistyy joukkoampumiseen elokuvateatterissa. Tai jotain. Ampumisen yhteydessä on kadonnut perheenisä Bob Genesis, jolla on tosin vanhemmassa elokuvassa vielä nimi Bob Nash, mutta mitäpä pienistä.

Yksinäistä joulua viettävät Bobin vaimo Abby Genesis (Mila Milosevic) ja poika Jesse (Mario del Vecchio), joka nukkuu syystä tai toisesta vaatehuoneen näköisessä alkovissa ja näkee mystisiä unia isänsä katoamiseen liittyen.

A Karate Christmas Miracle ei ole kuitenkaan kauhuelokuva vaan hyvän mielen pökäle, suoranainen jouluhalko, koko perheelle. Joukkoampumisen tragedia sivuutetaan tyystin, isäkin on vain ”kadoksissa”. Jesse on keksinyt, että isä ilmestyy tyhjästä takaisin, jos poika ehtii saada jouluaatoksi mustan vyön karatessa.

Täysin harhaista siis. Surullinen Abby inspiroituu silti poikansa lätinöistä. Hän muistaa erään meedion, joka ennusti vuosia aiemmin tarkasti Abbyn elämän tapahtumat. Sankarittaremme päättää etsiä naisen käsiinsä saadakseen vastauksia miehensä kohtalosta. Meedion nimi on Elizabeth (Julie McCullough), ja hän löytyykin yllättävän nopeasti.

Valitettavasti eksentrinen Elisapetti on lopettanut henkilökohtaisen tragedian vuoksi ennustamishommat tykkänään ja opettaa paikallisessa yliopistossa lakia. Taivuttelun jälkeen kaksi hyvin erilaista naista lyö viisaat päänsä yhteen. Eli lähtee dokaamaan baariin ja jorisee niitä näitä elokuvan loppumitan ajan.

* *

A Karate Christmas Miracle on siitä erikoisella tavalla epäpätevä elokuva, että se on teknisesti ihan kelvosti tehty, hieman kuin Tommy Wiseaun surullisenkuuluisa The Room (2003). Hulluus lepää visiossa, ei sen toteuttaneiden ihmisten ammattitaidottomuudessa, vaikka amatöörien kokoon puuhastelema tuotanto näyttääkin budjetista riisutulta Hallmark-elokuvalta latteine valaistuksineen ja onnettomine lavasteineen.

Näyttelijätkin yrittävät parhaansa. Valitettavasti parhauden rajat tulevat nopeasti vastaan. Milosevicin ja McCullough’n voi nähdä pinnistelevän yrittäessään naittaa yhteen kaksi tyystin erilaista näyttelemisen tapaa, eivätkä palaset loksahda ikinä paikalleen.

Elokuva on täynnä joulun taikaa. Toisin sanoen Kristuksen syntymällä, joulupukilla tai muilla plebeijien jouluun pinnallisesti liittämillä elementeillä ei ole teoksessa osaa eikä arpaa. Auteur nauraa, vinkkaa silmää ja osoittaa alkeellisten luulojemme olevan pelkkää illuusiota. Joulua enemmän aikaa käytetään Abbyn vaikeuksiin työpaikalla, jossa hänen on vakuutettava uudet kauppakumppanit siitä, että omenasoosi on uusi Jell-O. Jesse on niin hyvä karatessa, että saa joka päivä uuden vyön. Välillä vellotaan omituisissa uninäyissä, joissa esiintyy elokuvan ainoa oikea näyttelijä, vuoden 1985 Oscar-ehdokas Eric ”Julian veli” Roberts. Roberts on nauhoittanut osuutensa toivottavasti säällisestä summasta kotinsa kellarissa.

Luvassa on siis mystiikkaa, työpaikkakommelluksia, toisesta elokuvasta kierrätettyä materiaalia ja perhedraamaa. Sitä kuvittelisi, että kaikki tuodaan yhteen lopuksi sukkelasti. Kuvitelma on väärä, koska A Karate Christmas Miracle väittää arkijärkenä tunnetut ajattelun karikot ja yksinkertaisesti vain… loppuu. Moni langanpätkä jää ilmaan. Selityksiä ei ole eikä niitä anneta. Sillä on toki niin, että elokuva on vain joukko kohtauksia leikattuna peräkkäin, ajan ja kuvan manipulaatiota, jossa vain kuvittelemme näkevämme tarinoita ja merkityksiä. Kenneth del Vecchion kaltaiset näkijät tietävät paremmin kuin tollot katsojat.

Tai ehkä arvoitukset ratkeavat samoilla apajilla zombin lailla laahustavassa A Wrestling Christmas Miraclessa (2020).

Toivotan kaikille Kuin kuvastimessa -palstan lukijoille hyvää joulua. Ei muuta kuin sulattelemaan kinkkua tai seitania karaten tahtiin.

Mikko Lamberg

Karate Christmas Miraclen voi katsoa YouTubesta. En kehota maksamaan kokemuksesta kenellekään pennin jeniä, joten muita suositteluja ei tipu.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua