Lukupäiväkirja 2025: osa 10 – Joogaa ja kevään kirjoja

Kuva: Mikko Saari

Kevään kuvastosatoa saatiin tänä syksynä odotella vähän pidemmälle; viime vuonna se tuntui alkavan jo lokakuun alussa. Ihan hyvä niin. Nyt on jo monta kiinnostavaa kuvastoa tullut ja varauslistallani on jo lähes 50 kirjaa. Useimpiin olen jo saanut tehtyä varauksen, eli jos olet ennakkoonvarailija, kannattaa tarttua toimeen, tutustua uutuuksiin ja tehdä varauksia. Kulttuuritoimitukseen kevään uutuuskirjalista ilmestyy alkuvuodesta, Kirjavinkeissä kevään uutuuskirjalista on sen sijaan luettavissa jo nyt. Hirmuisen suosittu se kyllä onkin.

Kuvakirjoja olen lukenut edelleen, mutta myös tietokirjoja joogasta ja jokusen oikein mainion romaanin. Jotenkin romaanimittainen lukeminen vähän tökkii tällä hetkellä, etenkin fiinimmän taideproosan osalta, mutta sellaista se on. Aina ei tarvitse olla samanlaista!

Olen kirjoittanut useimmista lukemistani teoksista pidemmän arvion, joka on julkaistu tai tullaan julkaisemaan jossain. Aikaisemmin arvioin kaikki lukemani kirjat; nyt olen päättänyt päästää tästä rajoituksesta irti. Olen linkittänyt lukupäiväkirjasta teosten arvioihin, sikäli kun niitä on jo julkaistu. Julkaisemattomat ovat tavallisesti Kirjavinkkien julkaisujonossa, eli ilmaantuvat sinne lokakuun aikana.

* *

Kuvakirjat

Sari Airola: Lumiyö (Karisto 2022) – Lyyti-tyttö on muuttanut Suomeen ulkomailta, ilmeisesti Australiasta, eikä ole kohdannut lunta. Eräänä yönä lumi peittää pihan ja tyttö on aivan ihmeissään. Valitettavasti hän jää ulkopuoliseksi lumeen tottuneiden lasten leikeistä, mutta sitten tapahtuu jotain taianomaista, joka saa vieraan muuttumaan tutuksi ja pelon iloksi. Hienosti kuvitettu kirja kuvaa lumen taikaa ja tarjoaa vähäeleistä vammaisuusrepresentaatiota: Lyyti liikkuu kainalosauvojen avulla, mutta asiasta ei tehdä kirjassa minkäänlaista numeroa.

Beatrice Alemagna: Päivä jona ei tapahtunut mitään (Tammi 2025, suom. Saara Pääkkönen) – Palkitun italialaisen kuvittajan menestynein teos on tarinaltaan ennalta-arvattava: lapsi viettää aikaansa tylsällä mökillä, hukkaa pelikoneensa ja löytää luonnon ihmeet ja maailman riemut. Ei se mitään, sillä kirjan kuvitus on kieltämättä hienoa. Vaihtelevat kuvakulmat, hieno luontokuvasto, äidin ja lapsen lämmin suhde, isän selittämätön poissaolo, kyllä tässä kuvakirjassa ulottuvuuksia riittää.

Rocio Bonilla: Sisarukset (Hertta 2024, suom. Emmi Ketonen) – Hauska kääntökirja kuvaa sisarussuhteita lämmöllä ja huumorilla. Pikkuveljen näkökulmasta isosisko on jääräpäinen sarvikuono ja isosiskolle pikkuveli näyttäytyy kaiken tuhoavana pikkuapinana. Toinen on silti rakas ja tärkeä. Kuvitus on hauskaa ja kääntökirjan keskeltä löytyy mainio eri puoliskot yhdistävä pikku yllätys.

Laura Cowan: Mitä tapahtuu yöaikaan? (Lasten Keskus 2019, suom. Tuuli-Maaria Rauta) – Nappasin tämän kirjan kirjaston tyrkkyhyllystä mukaani kansikuvan vuoksi. Aihe vaikutti tavanomaiselta, mutta Bonnie Pangin kuvitus houkutteli. Eipä tämä hullumpi ollutkaan: kirja esittelee kaikenlaista yöaikaista. Kovin persoonallinen tai mieleenpainuva tämä kirja ei ole, mutta kuvitus on viehättävä ja se riittää.

Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Tavara-avaruus (WSOY 2025) – Hurjan hieno lastenrunokokoelma tarttuu kodit täyttävään tavaraan ja tarkastelee muutenkin nykypäivän elämää lapsiperhenäkökulmasta. Kirjan sivuilta löytyy kelpo annos kulutus- ja krääsäkriittisyyttä, vailla turhaa sormenheristelyä. Kuvitus on riemukasta ja runoissa ihastuttavaa riimittelyn iloa. Lastenrunouden ystäville tämä teos on nappivalinta.

Tuomas Kärkkäinen: Suomen ämminkäiset värikuvina – Otusbongaajan otus (S&S 2021) – Oletko koskaan pohtinut, mitä ovat maasta esiin nousevat T-kirjaimen muotoiset metalliputket tai seinissä olevat lukot? Olet löytänyt ämminkäisten jäljille! Tämä kirja paljastaa, miten moni kaupungin ilmiöistä onkin merkki jonkun mystisen ämminkäisen läsnäolosta. Kirjan kuvitus on erinomaista ja tässä omituisten otusten esittelygenressä kirja erottuu edukseen tyylikkäällä virallisuudellaan: tämä näyttää vakavasti otettavalta eläintenbongausoppaalta.

Johanna Lumme: Matka ikimetsän sydämeen (Otava 2024) – Kirja kertoo pienestä ketusta, jonka mustikkapaikka on hävitetty avohakkuuna. Kettu yrittää seuraansa lyöttäytyvän yökkösen kanssa selvittää, miten metsää voisi auttaa toipumaan. Ikimetsän sydän löytyy jokaisesta metsän asukkaasta. Kuvataiteilijan kirjaksi tässä on varsin paljon tekstiä, joka liikkuu paikoin aika abstrakteillakin tasoilla. Kuvitus on kyllä paikoittain todella upeaa ja näyttävää.

Anne Muhonen: Särkyneen sydämen korjaussarja (Hertta 2025) – Aikuisten sanaton kuvakirja on melko harvinainen genre, mutta kiva, että sitäkin tehdään. Tässä vähäeleisessä tarinassa kerrotaan sydämensä särkeneestä Irmasta, jonka elämä on ankean harmaata. Onneksi sydämen saa vielä korjattua ja palautettua värit elämään. Hienosti piirretyssä kirjassa on yksityiskohtia, joiden äärelle voi pysähtyä.

Miikka Pörsti & Anne Vasko: Gorilla (S&S 2020) – Hauskasti päättömässä kuvakirjassa esitellään Eino, jonka erityispiirre on hajoilla palasiksi. Kun Eino repeilee, nauraa katketakseen tai menee palasiksi, näin myös kirjaimellisesti käy, ja sitten tarvitaan vanhempien apua Einon kokoamiseen. Päiväkodissa on iso Gorilla, joka kiusaa Einoa, mutta kun Eino löytää kaverin, kiusaamiselle saadaan stoppi ja Gorillakin joutuu kohtaamaan tunteitaan. Sopivan hullu kuvakirja puhuu tärkeistä asioista hauskalla tavalla. Olen varma, että omat lapseni olisivat aikoinaan riemastuneet tästä.

Andreja Peklar: Ystäväni kuu (Onnenläntti 2023, suom. Ulla Welin & Julija Potrč Šavli) – Palkittu kuvakirja kertoo kuusta ja yöstä. Kirjan sivuilla kuu nähdään eri muodoissaan. Pääpaino on ehdottomasti kuvilla, mutta niiden seurana on myös riimiteltyä tekstiä. Riimit soljuvat sujuvasti ja teksteissä on kyllä tunnelmaa. Kirjan parasta antia on kuitenkin sen kaunis kuvitus. Toimii varmasti hyvin iltasatuna!

Ninka Reittu: Isot ja pienet kysymykset (Otava 2025) – Soma kirjasarja kertoo Isosta ja Pienestä, kahdesta sympaattisesta supersankarista. Tässä kirjassa Pienellä on paljon kysyttävää. Todella suloisen filosofinen teos on olennaisten kysymysten äärellä mitä suurimmalla lempeydellä ja lämmöllä. Kuvitus on kaunista ja tekstiä on sopiva määrä. Tämä oli ensimmäinen tuttavuuteni sarjan kirjoista, mutta täytyyhän nämä kaikki lukea. Arvioni Kirjavinkeissä.

Katriina Rosavaara & Lotta Fors: Kaarnalaivanvarustaja (WSOY 2025) – Isovanhemman muistisairaus on ollut kuvakirjojen aihevalikoimissa jo pitkään. Tämäkin kirja kuuluu joukkoon, mutta erottuu valtavirrasta siinä, että muistisairas isovanhempi ei ole mummo. Isoisän ja lapsenlapsen suhde kuvataan kirjassa lämpimänä, mutta kun Alzheimerin tauti alkaa syödä isoisän persoonallisuutta, lapsi kokee surua ja vihaa. Lapsen tunteille annetaan tilaa, mutta toisaalta kirja kertoo, ettei sairaudelle voi mitään. Hienosti kuvitettu kirja kuvaa muistisairautta rauhallisesti ja tyylikkäästi. Arvioni Kirjavinkeissä.

Hannamari Ruohonen: Kadonnut äitini (S&S 2017) – Hienosti kuvitettu kuvakirja lapsen vaikeista tunteista, kun äiti kyllästyy kaikkeen ja lähtee pois kotoa riideltyään isän kanssa. Vaikeat tunteet kanavoituvat mielikuvitushahmoon, hurjaan Nalle-koiraan, joka toisaalta lohduttaa, toisaalta ärsyttää ja tekee myös tuhojaan. Onneksi isä lopulta lohduttaa ja on kirjassa vielä onnellinen loppukin – äiti ei ole lopullisesti poissa. Kirjan kanssa voi pohdiskella vaikeita tunteita ja on mukavaa, että tarina antaa tilaa sillekin, että äiti ei vain jaksa enää.

Ulf Stark & Linda Bondestam: Oma pieni pikkuruinen (Teos / Schildts & Söderströms 2014, suom. Liisa Ryömä) – Kymmenisen vuotta sitten Finlandia-ehdokkuudellaan ärsyttänyt kuvakirja on suloinen versio Päivänsäteen ja menninkäisen tarinasta, jossa päivänvaloa kestämätön olento asuu luolassaan ja kohtaa pienen auringonkipinän, joka näyttää tälle maailman valon ja värit. Suloinen kirja luotettavalta kuvittajalta, eikä tekstiäkään sovi moittia. Laatunsa puolesta kirja kyllä ansaitsi Finlandia-ehdokkuutensa, siitä ei valittamista.

Eveliina Talvitie & Jani Ikonen: Kukas muu kuin Lii (Enostone 2025) – Oivallisen Ai niin, minä olen Lee -kirjan jatko-osa kertoo Leen ystävästä Liistä. Hänelläkin on erityisiä voimia! Lii ei paljon puhu, mutta hän on niin tarkkaavainen, että hän on oikeastaan ajatustenlukija. Edellinen osa oli muodoltaan tavanomainen kuvakirja; tämä on pienempi ja matalampi ja kuvakirjaksi runsastekstinen, mutta onneksi Ikosen oivalliselle kuvitukselle on silti paljon tilaa. Kirjojen herkkyys kuvata erityisiä lapsia on kaunista. Arvioni Kirjavinkeissä.

Katri Tapola & Sayed Mohammad Munir: Päivänvarjotyttö (Enostone 2022) – Suomen- ja darinkielinen kuvakirja kertoo tarinan sotatalvesta pienen tytön näkökulmasta. Tapahtumapaikkoja ei nimetä, mutta kuvitus vie ajatukset kirjan kuvittajan kotimaahan Afganistaniin. Kuvitustyyli erottuu selvästi suomalaisten lastenkirjakuvittajien kädenjäljestä, siinä on jotain vähän vanhanaikaista ja ihmisten kuvaus on jotenkin jäykkää. Kirja on kuitenkin tutustumisen arvoinen kurkistus oman kulttuurin ulkopuolelle.

Mila Teräs & Nora Surojegin: Myyrä joka katsoi kuuta (Karisto 2023) – Viehättävässä kuvakirjassa pienellä myyrällä on kummallinen olo ja talvivalmistelujen keskellä jotain tuntuu puuttuvan. Mutta mitä? Myyrä osallistuu metsäneläinten kuunkatselujuhliin ja pysähtyy täysikuun äärelle. Sittenkin hetken kauneuden havaitseminen ja arvostaminen vaatii vähän työtä, mutta lopulta havainto syntyy. Kirjassa on kaunis kuvitus ja miellyttävää pehmeää haikurunoutta.

Anne Vasko: Lentopusu (Etana Editions 2019) – Lentokone ja kirjastoauto rakastuvat, mutta mitä sitten tapahtuu? Hilpeä nonsense-kertomus poukkoilee yllättäviin suuntiin. Rakkaus on kuitenkin rakkautta, vaikka sitten lentokoneen ja kirjastoauton välillä. Kuvitus on hauskaa revittelyä typografialla ja vauvojen katselukirjoista tutuilla kirkkailla väreillä ja suurilla kontrasteilla. Oiva taaperoiden tunnekirja!

Anne Vasko: Ponin häntä (Etana Editions 2021) – Hurmaava kuvakirja jatkaa Lentopusu-kirjan absurdeilla jalanjäljillä. Tällä kertaa pääosassa on pieni poni, joka haluaa olla kuin muut hevoset, mutta kas, häneltä onkin kadonnut kaikki ruumiinosat paitsi pää. Poni lähtee etsimään korvaavia osia ja löytääkin kaikenlaista, mutta ei se ihan niin helppoa ole. Ihanan outoa huumoria ja siinä sivussa tunnetaitoja hienolla kuvituksella, joten ei tätä voi kuin ihastella ja kehua.

Mimi Åkesson & Linda Bondestam: Tule tuuli! (Teos 2025, suom. Päivi Koivisto) – Tuuli kiidättää tämän kuvakirjan sivuilla niin ilmapalloa kuin sen perässä juoksevaa koiraakin. Tämä on nimenomaisesti kuvakirja: aukeamien kuvat ulottuvat laidasta laitaan ja tekstiä on keskimäärin kaksi sanaa aukeamaa kohden. Tekstin voisi oikeastaan jättää pois, ja kirja toimisi silti ihan hyvin – ainakin jos pitää Bondestamin kuvitustyylistä. Minähän pidän, joten sikäli tämä oli nappiosuma. Arvioni Kirjavinkeissä.

* *

Kaunokirjallisuus

Leonora Carrington: Kuulotorvi (Kosmos 2025, suom. Kristiina Drews) – Suurteoksia 2 -kirja sai monen lukijan kiinnostumaan tästä surrealistitaidemaalarin romaanista. Kosmos nappasi aikaisemmin suomentamattoman romaanin listoilleen ja hyvä että otti, sen verran kiehtovalla tavalla omituinen tämä on. Sen 92-vuotias päähenkilö saa eksentriseltä ystävältään kuulotorven, jolla käy ilmi, että perheen mielestä seniili mummeli aiotaan pistää laitoshoitoon. Laitos osoittautuu omituiseksi paikaksi ja siitä kummalliset käänteet vasta alkavat. Kirja on villi trippi vanhuuteen, naiseuteen ja myyttiseen maailmaan.

Laura Gustafsson: Lihakirja (WSOY 2025) – Tähän kirjaan sopisi kanteen varoitusmerkki ”Ärsyttävä”. Verenpunaisten kansien sisältä paljastuu naisen ja jäniseläimen dialogi, jossa nainen hakee totuutta. Nainen heräsi hotellihuoneessa ilman pikkuhousuja; raiskattiinko hänet yöllä vai ei? Naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta rinnastetaan eläinteollisuuteen tavalla, joka varmasti herättää pöyristystä – hyvä niin. Gustafsson kirjoittaa hyvin, kirja on erittäin iskevä ja täynnä hyviä sitaatteja, mutta toisaalta se on ajoittain tylsän junnaava ja pyörii saman kysymyksen ympärillä puutumiseen asti, ja osin käytetyt tehokeinot tuntuvat vähän teennäisiltä. Yhteen sanaan tiivistettynä, siis: ärsyttävä. Arvioni Kirjavinkeissä.

Samantha Harvey: Kiertoradalla (Otava 2025, suom. Johanna Laitila) – Tästä Booker-voittajasta luin ensin lähinnä haukkuja, mutta kun puolisoni oli kiinnostunut, lainasin ja luin; onhan tämä mitoiltaan sutjakka pienoisromaani. Yhdenpäivänromaani kuvaa päivää kiertoradalla Kansainvälisellä avaruusasemalla. Astronautit ja kosmonautit hoitavat päivittäisiä tehtäviään, pohdiskelevat maanpinnalle jättämiään ihmisiä ja ihastelevat maailman kauneutta. Moneen kertaan toistellaan, miten avaruudesta ei erota rajoja, ja venäläistenkin kanssa on avaruudessa mukavaa. Kirjassa on kauneutta, mutta en varsinaisesti ollut myyty. Arvioni Kirjavinkeissä.

Marko Hautala: Samaelin kirja (Tammi 2025) – Tätä kirjaa on markkinoitu Hautalan ensimmäisenä historiallisena romaanina. Ei kannata huolestua: vaikka tarina 1930-luvulle sijoittuukin, siinä on silti mukana vahva yliluonnollinen elementti ja tunnelma on pelottava. Miesjoukko suuntaa hylkeenpyyntimatkalle merelle, vaikka vuodenaika onkin vähän väärä ja olosuhteet vaikeat. Tunnelma on kireä ja miesten väliset jännitteet venyvät äärimmilleen. Kaikkea tätä tarkkailee puhumaton poika, jolla on isänperintönä mystinen Samaelin kirja. Jäisellä merellä kaikki kiristyy äärimmilleen. Yhdistelmä erätarinaa ja kauhukertomusta on väkivaltainen, tunnelmallinen ja sopivasti epämääräinen. Kirsi Haapamatin arvio. Arvioni Kirjavinkeissä.

Briitta Hepo-oja: Viikatetytär (Otava 2025) – Beata elää tavallista 17-vuotiaan lukiolaisen elämää, johon kuuluu tuore poikaystävä Elias ja ystäviä ja koulunkäyntiä ja muuta tavallista – ja sitten Viikatemies, joka seuraa Beataa ja inttää, että tämä on paikkakunnan uusi Kuolema, jonka pitäisi ryhtyä niittohommiin pikapuoliin, muuten käy kehnosti kaikille. Luonnollisesti Beatan ensimmäisenä tehtävänä on varmistaa Eliakselle pikainen siirtymä ajasta ikuisuuteen. Kalmaista huumoria ja ihmissuhdejuttuja sekoittava kirja oli mainio kertaheitolla luettava välipala, jonka parissa viihtyi – tunnelma on kohdallaan ja teinidraama toimii. Elsa Lindströmin arvio. Arvioni Kirjavinkeissä.

Eevi Iisakkila: Majatalo omenapuiden katveessa (Into 2025) – Tartuin tähän uuteen viihdekirjasarjaan, kun näin Innon ensi kevään kuvastossa sarjan kakkososan. Sen kannalta on vähän huono juttu, että tämä ykkösosa ei ole erityisen hyvä. Menihän tämä, mutta asetelma hiljaisesta majatalosta syrjäseuduilla tuntuu vähän oudolta, etenkin kun vieraat tuntuvat asuvan majatalossa kuukausikaupalla. Vanhahtavien sanojen sattumanvarainen viljely on ihan hauskaa, mutta romanttiset viritykset eivät ole erityisen kiinnostavia eikä tarina oikein kiinnosta parhaiden viihdekirjojen tapaan. Menee nyt harkintaan, luenko ylipäänsä kakkososaa; toisaalta olihan tämä nyt nopealukuinen.

Pauli Kallio & Juliana Hyrri: Kalle, pallo ja sello (Suuri Kurpitsa 2019) – Lastensarjakuva kertoo jalkapalloa ja sellonsoittoa harrastavasta Kallesta ja tämän tasapainottelusta kahden rakkaan harrastuksen välillä. Pitääkö valita, kumpaan keskittyy? Selloidoli Eicca Toppinen vierailee, ja unissa nähdään jalkapallotähtiä. Paras jalkapallokaveri Kaneli innostuu myös soittamisesta. Sarjakuvassa on iloinen tunnelma ja hyvää henkeä niin musiikin kuin jalkapallon parissa. Pauli Kallion käsikirjoitus on erinomainen, ja Juliana Hyrrin kuvituksessa on elämäniloa.

Kirsti Kuronen: Kolme senttiä sekunnissa (Tammi 2025) – Vähäeleinen nuorten säeromaani kertoo epävarmoista tunteista, ihastumisesta ja salaisuuksista. Lukiolaistyttö on ihastunut opettajaansa ja saa lohtua mummoltaan, jolla on nuoruudessaan ollut samanlainen kokemus. Näitä kielletyn ja salaisen rakastumisen tuntemuksia sitten pohdiskellaan herkästi ja varovaisesti. Vähän epämääräinenkin ihastuminen voi kuitenkin olla kokemus, joka tekee näkyväksi. Arvioni Kirjavinkeissä.

Eeva Meltio: Hiekka (Kraft Ink 2024) – 1930-luvun Yhdysvalloissa Dust Bowl -ilmiö teki tuhojaan, kun kuivuus ja hiekkamyrskyt tuhosivat maanviljelyn mahdollisuuksia keskilännen tasangoilla. Seurauksena oli runsaasti kärsimystä ja iso muuttoliike kohti länsirannikkoa. Tämä sarjakuvaromaani kuvaa tätä aikaa ja ilmiötä yhden perheen näkökulmasta. Tarinassa perheen tytär yrittää selviytyä öljykentillä hanttihommissa ja haaveilee sateentekemisestä ja asioiden palauttamisesta ennalleen. Se ei kuitenkaan ole helppoa. Lopussa on onneksi toiveikkuuden häivä, vaikka muuten tarina onkin raskassävyinen ja hiekan peittämä. Ilkka Valpasvuon arvio.

Matti Rönkä: Käpälämäen kaverukset (Orava-kirjat 2025) – Siltalan ja Teoksen uuden lastenkirjakustantamon ensimmäiseen kattaukseen sisältyy uutisankkurina ja dekkaristina tunnetun Röngän esikoislastenkirja. Lapsiperheen naapurina asuu puhuva rusakko, joka ottaa avuttoman citykanin hoitoonsa ja ajautuu siten kommelluksiin. Kyllä tässä lastenromaanissa jotain sympaattista on, vaikka se ei sinänsä suuria tunteita herättänytkään.

Claude Simon: Flanderin tie (Tammi 1963, suom. Olli-Matti Ronimus & Pentti Holappa) – Olen nyt tutustunut ranskalaiseen nouveau roman -suuntaukseen kahden kirjan verran. Sarraute’n Kultaisten hedelmien tapaan Flanderin tiekin on raskasta tajunnanvirtaa. Nyt ollaan sotajuttujen äärellä: kirja kuvaa ratsusotilaan näkökulmasta Ranskan rintaman katastrofaalista sortumista saksalaisten hyökkäyksen edessä. Sodankäynnin kaaos sekoittuu vankileirikokemuksiin ja yleiseen menneiden aikojen haikailuun. Taustalla näkyy myös häivähdyksiä aatelissäädyn romahduksesta ja kaiken kuorruttaa kunnon annos todella tunkkaista naisten esineellistämistä ja seksuaalista mystifiointia. Se on epäilemättä historiallisesti uskottavaa, mutta ei se silti miellyttävää luettavaa ole. Kaoottisena sotakuvauksena kirja on vaikuttava, mutta kokonaisuutena kyllä epämiellyttävän raskas ja vaikea suositella.

Johanna Sinisalo: Joutsenlaulu (Otava 2025) – Posthumanistinen scifiromaani kertoo lähitulevaisuuden maailmasta. Päähenkilö Jane tekee etäpelastajan tehtäviä robottikuskina. Pitkäveteinen tiedetehtävä tutustuttaa Janen kiehtovaan tekoälyyn, jolla on yllättäviä oivalluksia lintujen maailmasta. Kielen, kommunikaation ja toislajisten kohtelun teemat ovat vahvoina kirjassa, jossa kiteytyy monia Sinisalon kirjoissaan käsittelemiä teemoja. Ajatuksia ravistelevaa kirjallisuutta, mutta pehmeästi ja liikaa saarnaamatta. Arvioni Kirjavinkeissä.

Satu Tähtinen: Langennut herttua ja muita pulmia (Otava 2025) – Moraalisten naisten kirjakerho -sarja tulee päätökseensä, kun viimeinenkin pari saadaan uunista ulos. Jäljellä ovat vain jääräpäinen Suttonin herttua, joka tarvitsee vaimon ja perillisen, ja Lady Vane, jolle itsenäisen lesken asema on paras mahdollinen tilanne. Pari joutuu esittämään rakastavaisia ja… no, arvatkaa loput. Tämä on luonteva lopetus sarjalle, jossa viktoriaaniseen taparomaaniin yhdistyy modernia naisasiaa ja kuumaa seksiä. Arvioni Kirjavinkeissä.

* *

Tietokirjat

Måns Broo: Joogan filosofia – Patañjalin Yoga-sūtra (Gaudeamus 2024) – Joogan filosofian perusteksti on noin vuonna 350 kirjoitettu Joogasūtra, jossa käsitellään joogin tietä kohti vapautumista kärsimyksentäyteisestä maailmasta. Itse sūtrat ovat tiivistä ja vaikeaselkoista tekstiä, jota on luettava kommentaarien kanssa. Tässä teoksessa on alkuperäinen sanskritinkielinen teksti, sen suora suomennos ja tiivis katsaus tärkeimpiin kommentaareihin. Joogasūtraa voi pohdiskella lopun ikäänsä, mutta näin pikaisesti luettuna se piirtää kiehtovan kuvan joogan taustalla olevasta filosofiasta. Vahvasti välittyy intialaisen filosofian halu jakaa asioita täsmällisiin, monitasoisiin luokituksiin ja sellainen tavoittelun, elämänkieltämisen ja suorittamisen mentaliteetti, joka näin nykypäivän näkökulmasta tuntuu jopa hieman toksisella tavalla maskuliiniselta. Arvioni Kirjavinkeissä.

Nick Crumpton & Gavin Scott: Kaikki mitä olet tiennyt ötököistä on pötyä! (Kustannus-Mäkelä 2023, suom. Terhi Leskinen) – Tämä Pötyä!-sarja on oikein mainio lasten luontoaiheisten tietokirjojen sarja. Sen jokaisessa osassa esitellään kaikenlaisia virheellisiä käsityksiä erilaisista eläimistä. Tässä osassa aiheena ovat ötökät, eli niveljalkaiset, kotilot ja madot. Kuvitus on tyylikästä, kuten Gavin Scottilla aina, ja kirjassa on paljon mielenkiintoista uutta tietoa aikuisellekin, joka ei ole ötököihin erityisemmin perehtynyt. Arvioni Kirjavinkeissä.

Vuokko Hurme & Anni Nykänen: Eläinkirja (WSOY 2021) – Timanttia tietoa -sarjassa on ilmestynyt kolme mainiota lasten tietokirjaa. Eläimiä käsittelevä kirja kertoo kaikenkarvaisia faktoja eläimistä, tietoa on runsaasti ja tekstiä paljon. Tässä riittää siis runsaasti ihmeteltävää lapsille. Sinänsä eläinaihe on kolmikosta kulunein, mutta etenkin jos ei ole jo lukenut useita kymmeniä eläintietokirjoja, tätä sopii suositella etenkin lapsille, jotka haluavat vähän runsastekstisempää kirjaa, jossa on enemmän luettavaa.

Pinja Meretoja: Tissilogia (Tammi 2025) – Valikoin tämän kirjan luettavaksi, koska Meretojalla oli hyviä näyttöjä lasten kuvatietokirjoista. No, tämä on vähän jotain muuta: sarjakuvamuotoinen, räväkästi feministinen tietokirja tisseistä. Humoristinen, tiedontäyteinen ja sopivasti pureva teos tuo mieleen Liv Strömquistin ja Riina Tanskasen. Meretoja piirtää taitavasti ja monipuolisesti ja käsittelee aihettaan monelta kantilta. Oppia ja asennekasvatusta, suosittelen tätä kyllä kaikille, joita tissit kiinnostavat – kiinnostivat ne sitten mistä syystä tahansa. Arvioni Kirjavinkeissä.

Matti Rautaniemi: Joogan historia – Erakkomajoista kuntosaleille (Basam Books 2020) – Perinpohjainen esitys joogan historiasta alkaa esihistoriasta ja päätyy nykypäivään. Teos tarkastelee joogaa kulttuurisena ilmiönä monipuolisesti, uppoutuu myyttejä syvemmälle ja kertoo, miten joogasta tuli sellaista kuin siitä tuli. Historiallisesti jooga oli jotain aivan muuta kuin miten se nyt tunnetaan ja aikojen saatossa se on tarkoittanut monia asioita. Tehtävä ei siis ole ihan helppo, mutta kirjasta oppii hyvin, mistä kaikesta joogassa oikein on kyse. Tyyliltään teos on populaaritiedettä, mutta lähdeviitteitä riittää sellaisesta kiinnostuneille. Jos jooga yhtään kiinnostaa, tämä lienee hyvinkin parhaita aloituspisteitä suomeksi.

Sarah Sheppard: Hait! (WSOY 2025, suom. Riina Vuokko) – Ruotsissa ilmeisesti varsin suositun Sheppardin haikirja on yksinkertaisella sarjakuvatyylillä kuvitettu lasten tietokirja haista. Kirjassa on mukavasti tietoa, mutta kuvitus on vähän tylsää. Jos tällainen vähän höpsö sarjakuvakuvitus kuitenkin maistuu, tietopuolessa ei ole suuremmin valittamista. Haiden vaarallisuudesta puhutaan aika paljon, mutta sentään muistetaan mainita, että ihmiset tappavat haita miljoonakertaisesti enemmän kuin hait ihmisiä.

Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Paraske! – Runolaulaja Larin Parasken ilot, surut ja säkenöivät säkeet (Teos 2022) – Suomen supernaisia -sarjassa vuorossa on hurjasti runoja osannut runonlaulaja, jolta on kirjattu talteen yli 32 000 säettä. Taatun tyylikäs tietokirja kuvaa Parasken elämän vaiheita ja nousua maineeseen – ja sitä, miten vähän se lopulta Paraskelle antoi. Kirjassa sivutaan myös Kalevalaan ja karjalalaiseen kulttuuriin liittyvää kulttuurista omimista; inkeriläinen Paraske lasketaan tässä kuitenkin suomalaiseksi, sen verran paljon hän Suomen puolella vaikutti.

* *

Uutuuskirjat

Innon kuvastosta tartun minulle uuteen viihdesarjaan. Eevi Iisakkilan Salaista rakkautta Kaunisjärvellä lupaa maalaisromantiikkaa ja todellisuuspakoa. Pistin varaukseen sekä sarjan avausosan että tämän uuden, mutta avausosa ehtikin jo kuukauden aikana saapua ja osoittautui sen verran vaisuksi, että en tiedä, kiinnostaako tämä sittenkään.

Oppianin valikoimista kiinnostaa Elisabeth Sanxay Holdingin kirjat Siinä paha missä mainitaan ja Paljas seinä, vaikka kovaksikeitettyä dekkaria en muuten kovin paljon luekaan. Aikaisemmin suomentamaton kirjailija on kuitenkin yksi genren mestareista, Raymond Chandlerin mukaan paras. Mikseipä tähän siis tutustuisi.

WSOY:n kevään nuortenkirjoissa on Siiri Enorannan uusi Keskusteluja kukkasten kanssa, joka käsittelee ilmeisesti polyamoriaa taianomaisissa olosuhteissa. Kuulostaa lupaavalta.

Otavan katalogista löytyi kaikenlaista, mitä ei nettisivuilla vielä aiemmin oltu julkistettu. Pääsääntöisesti en elämäkertoihin koske, mutta Hippo Taatilan A. W. Yrjänä – Alkemisti -kirjan kohdalla taidan tehdä poikkeuksen, sen verran kova CMX-fani olen aikoinaan ollut. Kuvakirjapuolelta varauslista täydentyy. Riina Katajavuoren ja Tuire Siiriäisen Lohikäärme, joka ei osannut lentää vaikuttaa somalta. Maria Viljan kirjat kiinnostavat aina, niin Ilmapallokivikin. Kreetta Onkelin Selityspakista tulee uudistettu laitos; en ole alkuperäistäkään lukenut, joten nyt lienee aika. Jacek Ambrožewskin tietokirja Lähdetään lentoon! pääsee myös lukulistalleni.

Myllylahden kuvastosta tarttuu matkaan vain Saija Uusi-Viitalan ja Karin Niemen Aamu ja karannut minipossu, kuvakirja pyörätuolilla kulkevasta Aamu-tytöstä. Sarjan edellinen osa oli mainio.

S&S:n kuvastosta kiinnostaa heti Anu Kaajan Siluetinleikkaaja; mielenkiintoni vaikeaa taideproosaa kohtaan on viime aikoina viettänyt hiljaiseloa, mutta Kaajan uusi romaani kiinnostaa aina. Klassikoiden uudet suomennokset kiinnostavat aina vähintään jonkun verran, ja Rouva Dalloway, Kaijamari Sivillin uusi suomennos Virginia Woolfin Mrs Dallowaysta reippaastikin, kirja kun on hyvä ja olemassaoleva suomennos noin 70 vuotta vanha. Ensi vuonna on luvassa myös Kaisa Katteluksen suomentama Orlando. Tietokirjapuolelta Sari Kivistön ja kumppaneiden Kadonneet kirjallisuuden lajit – Nokturno, gaseeli ja muita unohdettuja aarteita kuulostaa kiehtovalta. Lastenkirjoissa Sanna Pelliccionin romanikulttuuria esittelevä Mirandan mekko -kuvakirja menee listalle.

Siltalan kuvastosta kiinnostaa Vesa Rantaman Runominän vuosi – Kirjoituksia lyriikasta, jonka esseissä tutkiskellaan runouden tilaa. Maylis de Kerangalin Jälkimaininkeja on pakollinen, sen verran hyviä kaikki Kerangal-suomennokset ovat olleet.

Teoksen kuvastossa Markku Paasosen Rikospaikka / Ilmestyskirja vaikuttaa höyrähtäneeltä. Voi olla hyvä, voi olla vain liian outo, mutta kokeillaan. Sanna Pelliccionia lisää, Safa Solatin kanssa tehty Tyttö joka tahtoi tanssia pääsee kuvakirjalistalleni. Jenny Lucanderin, Hannah Lutzin, Ida Bergin ja Carina Frondénin Aida ja helleaalto käsittelee ilmastonmuutosta lapsinäkökulmasta.

Orava-kirjojen listalta Ninka Reitun Silloin kerran, Morrison kiinnostaa enemmän tekijänsä kuin aiheensa vuoksi.

Kustannus-Mäkelän tietokirjoista Natalie Labarren ja Gosia Herban Penisilliini ja muita uskomattomia virheitä, joista et luultavasti ole koskaan kuullut pääsee luettavaksi; kuvittaja Herban nimi on tuttu ja tyyli kiinnostava. Pötyä!-sarja on hyvä, joten Nick Crumptonin ja Gavin Scottin Kaikki mitä olet tiennyt linnuista on pötyä! menee oitis varaukseen.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua