Jan Neva: Kullervon kirous. Kuvat: Aila-Liisa Laurila

1

Taide, joka ei ole kyennyt puhumaan menneisyyden kanssa, on mykkä myös suhteessa tulevaisuuteen. Nämä ajatuksia herättävät sanat on kirjoittanut kuvataiteilija Jan Neva tiedotteeseensa, joka on jaossa Annankadun A2-galleriassa Helsingissä.

Taidenäyttelyssä suoraan ulko-oven viereen ripustettu maalaus Kullervon kirous kuvaa miestä, jonka kasvot ja kädet ovat epäselvät, mutta tausta pistää silmään. Se on täynnä punaisia hakaristejä. Symboli on muinainen onnen merkki, mutta se joutui valitettavasti vääriin käsiin.

Jan Nevalle Kullervon hahmo on arkkityyppi kostajasta, jonka lapsuuden lähtövinouma pilaa hirvittävällä tavalla miehen koko elämän. Kullervo on aina ajankohtainen, sillä samoja tarinoita saamme jatkuvasti lukea esimerkiksi terrori-iskuihin liittyen yhä nykypäivänä.

Eduskunnan entisen puhemiehen Matti Vanhasen muotokuvan maalaajana julkisuuteen noussut Jan Neva on keskittynyt Kalevalan kuviin jo kauan. Esimerkiksi näyttelyn tunnuskuvaksi nostettu Kullervon kirous on vuodelta 2019.

Uusimmissa teoksissa tuore maali tuoksuu vielä. Yksi vaikuttavimmista töistä on teos Herääminen, joka kuvaa Lemminkäistä tuonelassa. Traditio ei ole Nevalle tuhkan palvontaa, vaan liekin pitämistä elossa.

Jan Neva: Kalevala Helsingin A2-galleriassa 19.10.2025 asti.

Jan Neva: Kullervon kirous. Kuvat: Aila-Liisa Laurila

2

Venäjälle sotien jälkeen luovutetussa Sortavalan kaupungissa vietettiin Kalevalan Riemuvuoden Laulujuhlat vuonna 1935. Silloin oli kulunut tasan sata vuotta Kalevalan ensimmäisen painoksen eli Vaanhan Kalevalan julkaisemisesta.

Ei taida enää olla monia mukana olleita juhlijoita, mutta onneksi on valokuvat. Helsingin Karjalatalolla on esillä näyttely Laulujuhlista 90 vuotta sitten. Kuvissa Vakkosalmen puisto on täyttynyt kansallispukuisista juhlijoista, laululava kuoroista ja soittokunnasta. Väinämöinenkin näyttää olleen paikalla.

Kaupungin keskustassa, Väinämöisen aukion puistossa paljastettiin 20.6.1935 taiteilija Alpo Sailon veistämä Runonlaulajan patsas, jonka mallina oli suistamolainen runonlaulaja Pedri Shemeikka (1821–1915).

Valokuvan taustalla näkyvät Karjalankadun (nyk. Ulitsa Karelskaja) varrella sijaitsevat nykyäänkin pystyssä olevat Leanderin ja Siitoinin kivitalot ja niiden välissä paloaseman puinen torni.

Moni nykysuomalainen näki samat paikat heinäkuussa 2015, jolloin Vakkosalmessa pidettiin Kansainväliset laulujuhlat. Eräs ohikulkija totesi tuolloin, että puiston monumentti on Leo Tolstoi, joka kirjoittaa romaania. Oikeasti hahmolla on sylissään kannel.

Sortavalan laulujuhlat vuonna 1935 -näyttely Helsingin Karjalatalolla 30.10.2025 asti.

Alpo Sailon Runonlaulajan patsas paljastettiin 20.6.1935.

3

Arkkitehtuurin Finlandia-voittajaksi 2025 valittu Anttinen Oiva Arkkitehtien suunnittelema Katajanokan Laituri tarjoaa aivan uuden näkökulman pääkaupungin sydämeen. Monumentaalikeskustan kirkot, presidentinlinna ja koko Kauppatorin ympäristö sekä tietenkin meri laivoineen – ja mitä kaikkea mahtuukaan täyteen 360 asteen esteettömään näkymään talon laajalta kattoterassilta.

Valkoinen, puurakenteinen Katajanokan Laituri kätkee sisäänsä sekä S-hotellin että Stora Enson pääkonttorin. Viime vuonna ovensa avannut Laituri päivittää Alvar Aallon suunnitteleman Enso-Gutzeitin, sokeripalaksi kutsutun, pääkonttorin muotomaailmaa.

Näkymiä katselisi vaikka kuinka kauan. Katolle pystytetty Humu-baari voi valitettavasti olla avoinna vain osan vuotta, mutta runsaan kasvillisuuden sekaan sijoitettuja laattapolkuja on hauska kierrellä melkein säällä kuin säällä.

Kulku kattoterassille on sen sijaan tehty oudon hankalaksi. Hissillä pääsee ylös, mutta sen jälkeen on pujoteltava ovien, käytävien ja portaikon sokkelossa.

Komeat maisemat Finlandia-palkitun talon katolta.

4

Uuden rock-polven tamperelaisbändi Looseri julkaisi Mandariini-albumin 10.10.2025. Solistina laulava Vince Boncamper kertoo kuulleensa lasten leikeissään huutavan ”et saa kiinni, mandariini” ja sekös jäi artistin korvaan soimaan.

Arveltavasti bändi esittäisi biisinsä mielellään englanniksi, mutta nykyisen suuntauksen mukaisesti sekin on taipunut suomenkielisyyteen. Ihan hyvä näin.

Nelikko on tehnyt viime ajat rankasti töitä maata kiertäen ja albumia työstäen. Toivotaan, että ei turhaan.

Looseri julkaisi Mandariini-albumin 10.10.2025.

5

Lopuksi pieni muistelo ihanasta Hollywood-näyttelijästä Diane Keatonista (1946–2025). Tähti muistetaan Suomessa erityisesti Woody Allenin elokuvasta Annie Hall (1977) ja Warren Beattyn ohjaamasta elokuvasta Punaiset (1981) sekä tietenkin myös Francis Ford Coppolan Kummisedästä (1972).

Annie Hallista Keaton sai Oscar-palkinnon ja oli ehdolla myöhemminkin muista rooleistaan. Hiukan erikoista, että hänen alkuperäinen sukunimensä oli juuri tuo Hall. Hänen kerrotaan ottaneen käyttöön äitinsä tyttönimen, koska oli jo olemassa toinen Diane Hall -niminen näyttelijä.

Annie Hall -elokuva on siinä mielessä taattua Allen-tuotantoa, että siinä sekoittuvat suloisesti fakta ja fiktio. Tyypillisesti Woody Allen on sotkenut myöhemmätkin naisensa ja oman elämänsä elokuvatuotantoonsa.

Keatonista tulee mieleen mykkäelokuvan sankari Buster Keaton, mutta ainakaan tekoälyn mukaan Diane sen enempää kuin äitinsäkään ei ollut sukua Busterille (1895–1960).

Olisi ollut niin mukavaa nähdä vielä Diane Keatonin hurmaavan leveä, valkoisten hammasrivien hymy vielä jossakin uudessa elokuvassa. Nyt täytyy vain toivoa, että esimerkiksi YLE kunnioittaa näyttelijättären elämää esittämällä kavalkadin hänen tähdittämiään elokuvia.

Aila-Liisa Laurila, teksti ja kuvat

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua