John Byrnen ja Chris Claremontin Ryhmä-X: Pimeä Feenix on yksi koskettavimmista supersankaritarinoista

Kuvat: Story House Egmont / Wiki Commons

Ryhmä-X: Pimeä Feenix (suom. Antti Koivumäki; Story House Egmont, 2025) sarjakuva-albumi alkaa siitä, kun Ryhmä-X on voittanut Proteuksen ja palaa kotiinsa Professori Xavierin lahjakkaiden nuorten kouluun. Vastassa on kuitenkin heti konflikti, sillä Professori X haluaa kouluttaa ryhmää omalla tavallaan ja syyttää Kyklooppia laiminlyönneistä ryhmän johtajana.

Vaikka Ryhmä-X kertoo nimensä mukaisesti ryhmästä, tämän tarinakokonaisuuden päähenkilö on selkeästi Kyklooppi eli Scott Summers. Hän on tragedian todistaja, jonka kautta lukija käsittelee omia tunteitaan.

Alun perin Jean Grey eli Ihmetyttö oli pelkkä telekineettisiä ja telepaattisia voimia omaava Ryhmä-X:n rivijäsen, mutta erinäisten tapahtumien seurauksena hän alkoi osoittaa potentiaalia paljon mahtavampiin voimiin. Ehkä jopa liian mahtaviin. Hänestä tuli Feenix, ja se pelottaa kaikkia, myös häntä itseään.

Jason Wyngarde -niminen roisto onnistuu murtautumaan Jeanin mieleen ja luomaan illuusion, jossa Jean luulee siirtyvänsä aika-ajoin menneisyyteen esiäitinsä ruumiiseen, joka menee naimisiin Wyngarden kanssa.

Wyngarden päämääränä on saada Feenixin supervoimat hallintaansa ja sitä myöten koko maailma. Wyngarde houkuttelee Jeanin luonteen pimeän puolen esiin, eikä Jean kykene enää hallitsemaan itseään.

Tosikonnan tunnistaa ilmeestä.

* *

Pimeän Feenixin saaga julkaistiin alun perin Yhdysvalloissa vuonna 1980 X-Men-lehdessä. Suomessa tarina julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1985 Ryhmä-X-lehdessä.

On vaikea hahmottaa miksi Pimeä Feenix -albumi on päätetty julkaista suomeksi juuri nyt, kun X-Men-elokuviakaan ei ole tuloillaan. Mutta onhan se mukavaa, että nämäkin tarinat julkaistaan jälleen väreissä, ja ovathan ne pala John Byrne -julkaisujen kokonaisuutta.

Vahvat naiset Feenix ja Storm.

* *

Chris Claremontia on kiitelty vahvoista naishahmoista, ja Ryhmä-X-sarjassa hän loi Stormista ja Feenixistä uskottavia ja samastuttavia. Pimeä Feenix -tarinassa miehet sen sijaan jäävät Kyklooppia lukuun ottamatta kalvakoiksi.

John Byrnen piirtäjäntaidot olivat Ryhmä-X:ää tehdessä huipussaan. Tarinan alkupuoli on pieniltä osin kömpelöhkö, mutta jälki paranee loppua kohden. Hahmojen ilmeet ja eleet ovat paljonpuhuvia. Asennot ovat dramaattisia mutta samalla niin luontevia, että näyttää kuin Byrne olisi elänyt tarinaa hahmojensa kautta.

Claremont on kirjoittajana paatoksellinen jankkaaja, mutta yhdessä Byrnen kanssa hän loi huikeita seikkailuja. Hajota-ja-hallitse-tekniikalla Ryhmä-X:n jäsenet erotetaan toisistaan omiin taisteluihinsa ja henkilökohtaisiin murheisiinsa. Myöhemmin Ryhmä-X:n seikkailuista tuli paljon tylsempiä, kun joukkio vain asettui riviin, ja alkoi mättää pahislaumaa pataan.

Puhetta ja kuvailua on niin mahdottomasti, että monet kuvakerronnan osat on työnnetty kokonaan sivuun, ja asiat tulevat ilmi ainoastaan tekstistä. Ei kaikkein parasta sarjakuvakerrontaa. Silti tekijäkaksikko onnistuu luomaan yhden tunteikkaimmista supersankarisarjakuvista koskaan.

Claremontin hölynpöly nousee sfääreihin.

* *

Ryhmä-X:n jäsenet punnitsevat koko ajan toistensa toimintatapoja, tunteita ja luottamusta. Ystävyydet ja romanssit ovat koetuksella, ja ryhmän sisäistä ristivetoa riittää. Ryhmä-X:n jäsenillä ei ole henkilökohtaista elämää juuri lainkaan, vaan heikkoudet sekä supersankarointi ovat koko heidän elämänsä.

Hahmojen alituinen epävarmuus on pitemmän päälle rasittavaa luettavaa. Esimerkiksi Kolossin eli Peter Rasputinin sisäinen vatvonta tekee hahmosta suoraan sanottuna tylsän. Supersankarisarjakuvien lukija tahtoo samastua sellaisiin vahvoihin hahmoihin kuin Wolverine, joka toimii eikä pohdiskele ja jolla on kanttia selailla Penthousea julkisesti.

Wolverine lukee mitä tahtoo.

* *

Supersankarit ovat suosittuja, koska ne tarjoavat lukijalle toiminnan miehen ja naisen roolimallin. Esimerkiksi Teräsmies– ja Hämähäkkimies-sarjakuvissa vahvuudet ja heikkoudet on jaettu hahmon siviiliminän ja supersankariminän kanssa kahtia, ja he puhuvat ja käyttäytyvät rooleissaan päinvastaisella tavalla.

Lukija voi näin samastua sekä vastoinkäymisensä voittavaan sankariin että parisuhteidensa ja taloushuoltensa kanssa painivaan kaduntallaajaan.

Supersankarisarjakuvien historian ehkä ikonisin ja eniten kopioitu sarjakuvaruutu.

* *

Pimeä Feenix -albumi alkaa tahmeasti, mutta hajota-ja-hallitse-tekniikka alkaa toimia, kun tavataan discosupersankari Dazzler. Tarinajuna on jo pysäyttämätön siinä vaiheessa, kun siirrytään Helvetintulen klubille. Kukapa pikkupoika ei saisi kylmiä väreitä, kun Wolverine nousee tulvavesiviemäristä ja panee haisemaan.

Helvetintulen klubi on verkkosukkia ja korsetteja arvostava vanhan rahan herrakerho. Tarinassa on kaikki pehmopornon ainekset: väkisin riisumista, kahlitsemista, pakottamista, repeytyneitä kuteita ja puolialastomuutta. Erityisesti Stormin vartalolla herkutellaan useista kuvakulmista. Byrne sentään tekee sen hyvin, ja sitoo paljastelut tarinan tapahtumiin. Monien hänen jälkeensä tulleiden taiteilijoiden työt olivat – ja ovat yhä – hyvin ilmeisiä, ja näkee että mallikuvat on otettu tuhmista julkaisuista.

Pimeän Feenixin tarinaan Claremont ja Byrne loivat valkoiseen viittaan ja korsettiin pukeutuneen Valkoisen kuningattaren eli Emma Frostin. Valkoinen kuningatar on noussut yhdeksi supersankarisarjakuvien suosituimmista naispuolisista cosplay-hahmoista, ja on Marvel-yhtiön tunnetuimpia seksisymboleja.

* *

Byrnen ja Claremontin sopua kesti vain reilut kolme vuotta, jonka jälkeen he riitaantuivat Ryhmä-X:n jatkosta. Byrne päätti lähteä omille teilleen kirjoittamaan itse piirtämiään tarinoita.

Claremont jatkoi Ryhmä–X:n parissa vielä pitkään eri piirtäjien kanssa ja muun muassa teki Frank Millerin kanssa ikimuistoisen, Japaniin sijoittuvan Wolverine-minisarjan vuonna 1982, pari vuotta Pimeän Feenixin saagan jälkeen.

Petri Hänninen

Lue aiemmat John Byrnen sarjakuva-albumien arvostelut, Teräsmies täältä ja Ihmeneloset täältä.

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua