Kuvat: Harri Hinkka

Elokuva-alan BAFTA-palkittu Steven Moffat on erittäin suosittu tv-käsikirjoittaja Iso-Britanniassa. Myös Suomen televisiokanavilla on nähty hänen tuotantoaan. Moffatin komedia Yllätysvieras (Unfriend, 2022) on kuitenkin vasta hänen ensimmäinen suoraan teatterilavalle kirjoittamansa näytelmä. Tampereen Komediateatterin johtajan Panu Raipian ohjaaman farssin suomennos on Reita Lounatvuoren.

Pääosassa nähtävä Satu Silvo on kuvaillut Yllätysvieras-näytelmän matkaa kohti ensi-iltaa näin: ”On etsitty, kaivettu, löydetty, muutettu, naurettu, mietitty, opeteltu ja harjoiteltu!”

* *

Komedia käynnistyy risteilyaluksen kannella. Peter (Aimo Räsänen) on vaimonsa Debbien (Petra Ahola) kanssa avioliittonsa 20-vuotisjuhlaristeilyllä. Juuri nyt Peter lekottelee joutilaana kansituolissa sanomalehteä selaten. Hän ärsyyntyy lukemastaan ja marisee asiasta viereisessä tuolissa istuvalle matkatuttavuudelle, eloisalle Elsalle (Satu Silvo), joka heittää Peterille napakan vastapallon iloisesti hymyillen. Heidän välilleen kehkeytyy keskustelu, jonka kuluessa ilmenee, että he ovat eri mieltä miltei kaikesta. Elsa suhtautuu asioihin positiivisesti, Peter ei, mutta silti tilanne on harmiton ja leppoisa.

Debbie saapuu paikalle. Risteily on päättymässä, ja hytissä on vielä paljon pakattavaa. Peterin apua tarvitaan. Peter ja Debbie kiittelevät Elsaa rattoisasta risteilyseurasta ja Elsa heitä. Elsan pitkittäessä jäähyväisiä Debbie ja Peter yrittävät kätkeä kärsimättömyytensä nyökytellen ja myötäillen. Elsa haluaa vielä pariskunnan yhteystiedot, jotta he voisivat pitää myöhemmin yhteyttä.

Peter (Aimo Räsänen) ja Debbie (Petra Ahola) löytävät internetistä huolestuttavia asioita, jotka saattavat liittyä heidän yllätysvieraaseensa.

Seuraavassa kohtauksessa ollaan Debbien, Peterin ja heidän teini-ikäisten lapsiensa kodissa Lontoossa, pikkusievässä talossa jossakin hieman syrjäisemmällä alueella (lavastus Oskari Löytönen). Peter on kotona aivan erilaisen oloinen kuin risteilyllä. Hän ei kuuntele, kun hänelle puhutaan ja unohtaa hetkessä senkin vähän, mikä on saavuttanut hänen tajuntansa tason. Debbie on selvästi perheen organisaattori. Arki toimii niin, että Debbie tietää aina miten missäkin asiassa on meneteltävä, mutta ei halua tehdä sitä itse, vaan ohjaa vastuun Peterille.

Perheen esikoispoika Alex (Tuomas Pirilä) muistuttaa suuresti isäänsä mitä kuuntelemiseen ja muistamiseen tulee. Hän on tietokonepelien parissa valvova vetelys, joka karttaa ulkoilmaa. Äitiä huudetaan apuun vailla varsinaista asiaa. Äiti Debbie lienee lukenut joskus joitakin kasvatusoppaita, joissa on neuvottu pysymään tyynenä, sillä hän ei ota kuuleviin korviinsa pojan mylvintää, vaan artikuloi, että nyt vanhemmilla on tärkeää aikuisten keskusteltavaa.

Niin heillä onkin. Taannoisella risteilyllä tavattu Elsa on ilmoittanut olevansa tulossa heille kylään noin viikoksi, ja melkein samassa hän onkin jo oven takana. Vain muutamaa tuokiota aiemmin Debbie on saanut selville netissä googletellessaan, että Elsa saattaa olla sarjamurhaaja vapaalla jalalla. Todisteita häntä vastaan ei kylläkään ole löytynyt. Peter ja Debbie miettivät kuumeisesti, miten torjua vieras paljastamatta kauhistuttavia tietoja/epäilyksiä hänestä. Sitten he sanovat Elsalle: Tervetuloa.

Näytelmää on luonnehdittu lähiökomediaksi, teräväksi satiiriksi ja farssiksi vailla ovia. Keskiöön on nostettu ihmisten vastentahtoisuus sanoa suoraan mielipiteensä ollakseen loukkaamatta muita. Hankalia tilanteita vältellessä voi ajautua yhä mutkallisempiin tilanteisiin, jolloin hyvät tavat voivat osoittautua jopa vaarallisiksi. Selityksen makua! Kyse ei ole hienotunteisuudesta, vaan häpeän pelosta ja rohkeuden puutteesta. Nolostelua ja kursailua korrektiuden valepuvussa!

Idalilja Raipia ja Tuomas Pirilä perheen teineinä.

Satu Silvo selvästi nauttii roolistaan Elsana, joka näkee toisten peitellyn hämmennyksen läpi. Hän tietää mihin on menossa ja on muita monta askelta edellä. Elsa on sulaa ystävällisyyttä joka suuntaan ja saa myös perheen lapset ihastumaan itseensä, aiheuttaen heissä sivutuotteena liikahduksen parempaan suuntaan. Patalaiska Alex muuntuu ahkeraksi kuntoilijaksi. Varhaisaamun lenkkeily on uusi yhteinen juttu Elsan kanssa. Teiniangstisesta punkkarityylisestä pikkusisar Rosiesta (Idalilja Raipia) kuoriutuu Elsan vaikutuksesta herttainen, äidille kukkia tuova nuori neito.

Vanhemmat ovat neuvottomia. Elsan taikomat muutokset jälkikasvussa ilahduttavat, mutta samalla heitä kauhistuttaa, miten mahdollinen sarjamurhaaja Maija Poppasen kaltaisena hahmona manipuloi lapsia. Myös Elsa itse vaikuttaa vilpittömän kiintyneeltä perheeseen, mutta voiko sellaiseen luottaa? Häipyykö Elsa tuulen suunnan kääntyessä? Mutta juuri sitähän vanhemmat toivovat!

Perheen naapuri (Aku Sajakorpi) on suorastaan hellyttävän huvittava uupuneena, vähin äänin tämän tästä Peterin ja Debbien kotiin kuin tyhjästä ilmestyvänä pitkämielisenä Peterin muistuttelijana heidän tonttiensa väliseen rajamuuriin liittyvästä ongelmasta. Naapuri nimittää Peteriä ”kiireiseksi mieheksi”. Piruileeko naapuri, sillä Peterhän on aika lailla aikaansaamaton tyyppi? Ainakin näytelmän kirjoittaja tekee niin.

Satu Silvon esitteämä Elsa on yhdenlainen maijapoppanen, joka pistää perheen arjen uusiksi.

Aimo Räsäsen näyttelemistapa sopii Peterin rooliin. Hän puhkeaa välillä monisanaisiin selityksiin ja tepastelee ympäriinsä muka toimeliaana, mutta mikään hänen sanomansa ei tarkoita mitään eikä mitään myöskään tapahdu.

Petra Aholan Debbie on energisempi tapaus, mutta hänkään ei vie asioita loppuun asti. Debbietä luonnehditaan takakireäksi, joten niinpä Ahola näyttelee siten. Mutta on hänessä sisäistä lämpöä.

Sellainen vaikutelma Steven Moffatin käsikirjoituksesta tulee, että sitä on kirjoitettu ns. kieli poskessa. Kepeyttä yhdistettynä piilopsykologisointiin. Elsa tarjoilee Peterille ja Debbielle vasta-argumentin heidän rohkaistuessaan mainitsemaan jotakin mahdollisista epäilyistään Elsasta netistä lukemansa perusteella. ”Ei pidä uskoa kaikkea lukemaansa, vaan luottaa omiin vaikutelmiinsa.” Peter ja Debbie ovat taas nollatilanteessa.

Steven Moffat on kokenut tekstien laatija, mutta lopuksi protestoin! On selkeä rimanalitus puhua ilmavaivoista ja ulosteista näytelmässä, jossa saattaisi olla idullaan jotakin oivallettavaa komediallisen lähestymistavan alla. Terveisin nimimerkki Tosikko.

Ritva Alpola

Yllätysvieras

• Käsikirjoitus Steven Moffat
• Suomennos Reita Lounatvuori
• Ohjaus Panu Raipia
• Lavastus Oskari Löytönen
• Valosuunnittelu Jussi Kamunen
• Pukusuunnittelu Kaisa Savolainen
• Maskeeraus- ja kampaussuunnittelu Katri Haukijärvi
• Rooleissa Satu Silvo, Aimo Räsänen, Petra Ahola, Aku Sajakorpi, Tuomas Pirilä, Idalilja Raipia ja Jere Riihinen

Ensi-ilta Tampereen Komediateatterissa 13.9.2025. Esityksiä 31.12. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua