Tatu & Patu -elokuviakaan ei syntyisi ilman julkista tukea. Kuva: Dionysos Films
KOLUMNI | Antti Selkokaria kammoksuttaa hallituksen budjettiriihestä ilmi käynyt aie leikata elokuvan saama julkinen tuki ”yritystukena”.
”Taide, kulttuuri, kirjallisuus, musiikki ja elokuvat ovat ainoita asioita, jotka voivat luoda suomalaista identiteettiä.”
Ei sitä millään jaksaisi. Alkaa vääntää rautalangasta, miksi ja mihin Suomessa tarvitaan julkisista varoista tuettuja elokuvia tai taidetta ylipäätään. Nyt tuntuu olevan pakko.
Suomessa kotimaiset elokuvat ovat yleensä nousseet katsotuimpien elokuvien tilaston kärkeen, mikä tarkoittaa, että ne ovat taidetta, joka saavuttaa yleisönsä helposti. Useimmissa tapauksissa ne ovat olleet kaikki myös Suomen elokuvasäätiön SES:n tukemia teoksia.
* *
Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas (2017) sai elokuvateattereissa yli miljoona eli tarkkaan ottaen 1 024 485 katsojaa. Taneli Mustosen ohjaama Luokkakkokous (2015) sai 505 432 katsojaa, Dome Karukosken Mielensäpahoittaja (2014) 500 934 katsojaa, Tiina Lymin Myrskyluodon Maija (2024) 472 440 katsojaa.
SES ei tue yksinomaan ”taidehörhöilyä”, vaan kotimainen yleisö ottaa omakseen monenlaisia elokuvia, joita ei tehdä missään muualla kuin Suomessa. Näillä leikkausehdotuksilla, joita on tullut julki, ei Suomessa tehtäisi enää lastenelokuviakaan.
* *
Jos joku nyt tahtoo viisastella sillä, ettei kotimaista elokuvaa pitäisi tukea ensinkään, vaan yleisön pitäisi antaa lompakoillaan päättää, millaiset elokuvat ovat tekemisen ja katsomisen arvoisia, niin siitä tulisi äkkiä tylsää, koska silloin muita elokuvia ei tehtäisikään kuin vain tiukasti suurimman yleisön maun mukaisia.
Vähänkään vaikeammat tai kokeilevammat elokuvat ovat tärkeitä sen takia, että ne voi rinnastaa ”tuotekehittelyyn”, jolla etsitään uudenlaisen tekemisen ja taiteellisen ilmaisun tapoja.
* *
Ilman uudenlaisia ilmaisutapoja elokuvataide, siinä missä kaikki muutkin taiteen lajit, kuolevat pystyyn, jähmettyvät vain yhdenlaisen taiteen jatkamiseksi. Sellainen muistuttaa liikaa naapurimaassa aikanaan vallalla ollutta sosialistista realismia käydäkseen uutta luovasta rohkeasta taiteesta.
Kansainvälisesti suomalaisista elokuvista eniten mainetta ovat saaneet Aki Kaurismäen elokuvat sekä suomalaiset dokumenttielokuvat, joiden tekijöistä Pirjo Honkasalo on suuresti kunnioitettu taiteilija. Kaurismäki ja Honkasalo ovat osaltaan luoneet Suomelle mainetta sivistysmaana, joka tukee lahjakkaita taiteilijoitaan.
* *
Taide, kulttuuri, kirjallisuus, musiikki ja elokuvat ovat ainoita asioita, jotka voivat luoda suomalaista identiteettiä. Sitä eivät tee talous, urheilu tai teollisuus, eivätkä varsinkaan poliitikot.
Nyt kun meillä on vallassa hallitus, joka tahtoo lopettaa elokuvataiteilijoidensa tukemisen, niin se saa miettimään sitäkin, mahtavatko Suomen nykyiset kumppanit pitää Suomea länsimaisena sivistysmaana laisinkaan. Ranska, Ruotsi ja Iso-Britannia eivät ikinä romuttaisi kulttuuriaan Suomen tapaan.
Jos Suomi tuhoaa oman kulttuurinsa tehokkaammin itse kuin yksikään ulkoinen vihollinen sitä tekisi, kannattaako liittolaistenkaan sellaista maata hädän tullen puolustaa ja auttaa?
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Every Note You Play tallensi musiikkia, joka muuten olisi hävinnyt – arviossa Mika Kaurismäen dokumenttielokuva
ELOKUVA | Mika Kaurismäki tallensi kolmen päivän aikana soittoa ja muusikoiden mietteitä Monheim Triennalen improvisaatiofestivaalilla.
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.
Kamerat, käy! Elokuvamies Ilkka Rahkosen mukaan Finlaysonin alue Tampereella on filmiväen unelma
TILAUSJUTTU | Tampere ja Tokio yhteen sopii, kun tekeillä on suomalais-japanilainen rikosdraama. Sarja julkaistaan vuoden 2026 keväällä.
Retoriikassa voi olla eroja, mutta Sanna Marin ja Tulenkantaja-voittaja Riina Tanskanen puhuvat samoista asioista
KOLUMNI | Tampereen Kirjafestarit on teosten suurhyöky, jonka pyörteissä voi iskeä ahdistus, Maarit Saarelainen kirjoittaa kolumnissaan.




