Tissari & Huttunen. Kuva: Ilkka Saastamoinen
KOLUMNI | Matti Kuusela kirjoittaa Tampereen Työväen Teatterin syysinfosta, jossa hänet pysäytti 10-vuotiaan tytön esittämä kysymys Teatteri Siperian yhteistuotannossa Ote melkein piti.
Suureksi ilokseni sain kutsun Tampereen Työväen Teatterin mediatilaisuuteen, jossa näytettiin kohtauksia syksyn ensi-illoista.
Niitä ovat Suuren näyttämön Helene ja Kaunotar ja Hirviö, Eino Salmelaisen näyttämön Ylpeys & ennakkoluulo* (*tavallaan) sekä Kellariteatterin Ote melkein piti.
Arvatkaa huviksenne, mikä teki suurimman vaikutuksen?
Ilman muuta Veera Tyhtilän kirjoittama ja Tuomas Rinta-Panttilan ohjaama kantaesitys Ote melkein piti.
* *
Kellariteatterissa kuultiin koko näytäntökauden kenties koskettavin kysymys.
”Millaista on kotona?”
Sen esittää 10-vuotiasta Anni-tyttöä esittävä Milla Tissari lasten- ja nuorisokoti Valonmaassa työskentelevälle sosiaalityöntekijälle Jakelle eli Tuukka Huttuselle.
Sydämeni melkein musertui siinä hetkessä., eikä edes kaiken kokenut Jake heti tajua, että tyttö on tosissaan.
Hän ei tiedä, millaista on kotona.
Jake yrittää vastata. No, ei kovin kummallista, katsotaan yhdessä televisiota, jutellaan, tehdään ruokaa, käydään kävelyllä.
”Kävelyllä? Mitä se tarkoittaa?” Anni tivaa.
Jake yrittää selittää: ”Sitä että ei mennä mihinkään? Kävellään vain?”
Anni ei voi ymmärtää. Kävellään vain. Yhdessä. Menemättä mihinkään. Mitä järkeä?
* *
En tiedä ymmärrättekö, mutta tässä keskustelussa ollaan lastensuojelun ja ihmisyyden ytimessä.
Menkää katsomaan näytelmä. Ensi-ilta on 28. elokuuta. Esitys on Teatteri Siperian ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotanto ja samalla Teatteri Siperian 20-vuotisjuhlanäytelmä.
Asiaan kuuluu kauniisti, että Tuukka Huttunen on Teatteri Siperian perustajajäsen.
Matti Kuusela
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Suotta unohduksiin jäänyt – Keltaisen kirjaston numero 52, Wolfgang Borchertin Ovien ulkopuolella
KOLUMNI | Moderninkin sodan jälkeen maisema on hävitettyä tasamaata ja ihmiset yhtä hukassa kuin aina.
Kuinka yhteiskunnassa voi toimia ilman, että kilpailee muita vastaan? Lukukoira näyttää mallia
KOLUMNI | Niina Juutilainen harhaili Helsingin kirjamessujen lastenosastolla ja pohti rahan, tehokkuuden ja voiton maksimoinnin eetosta Varjokirjamessuilla.
Edmond Dantèsin roolihahmon vahva tulkinta kiehtoo Tampereen Teatterin Monte-Criston kreivissä
KOLUMNI | ”Monte-Criston kreivissä viehättää erityisesti koko roolisuoritusta kuvaileva dramaattistenkin tunteiden kirjo”, Mari Loponen kirjoittaa.
Nuo armoitetut kävelijäkirjailijat
ESSEE | Kari Heino kirjoittaa Robert Louis Stevensonin Kävelyretkistä, Henry David Thoreaun Kävelystä ja monista muista Kävelijöiden sukuun syntyneiden ajattelijoiden teoksista.