Kahvilla-näyttelyssä kolme Turun Taideakatemian opiskelijaa väläyttää osaamistaan

Anna Nuutinen: Äkkisyvä II.

Kahvilla – Anna Nuutinen, Roope Laiho ja Peter Ahlskog. Taidemaalari Viljo Hurmeen ateljeekoti, Muurla. Avoinna 31.8.2025 asti.

Muurlassa, Ylisjärven rannalla sijaitsee taiteilija Viljo Hurmeen entinen ateljeekoti, joka toimii nykyisin kotimuseona ja näyttelytilana. Sen yläkerrassa on elokuun loppuun saakka esillä kolmen Turun Taideakatemiassa opiskelevan kuvataiteilijan näyttely nimeltä Kahvilla.

Anna Nuutinen, Roope Laiho ja Peter Ahlskog ovat toisen vuoden opiskelijoita ja he jakavat keskenään työskentelytilan, jossa välillä kahvitellaan ja keskustellaan taiteesta. Siitä idea näyttelyyn. Yleensä kierrän ryhmänäyttelyt kaukaa, sillä ne tuppaavat olemaan melkoista sillisalaattia. Kahvilla on kuitenkin sopivan suppea, joten punaisen langan puuttuminen ei ärsytä.

Opiskelijoiden näyttelyt ovat siitä jännittäviä, että niissä pääsee näkemään, miten uransa alussa olevat taiteilijat hakevat ilmaisuaan. Nuutisen esillä olevat työt poikkeavat melkoisesti hänen Instagramiin lataamistaan teoksista, jotka ovat tiukasti kiinni realismin perinnössä esittäessään valokuvien pohjalta tehtyjä maalauksia kotoisista tuokioista, tuoden mieleen tyypilliset kotialbumeihin tallennetut muistot. Nuutiselta on esillä kolme teosta. Yksi on pastissi Akseli Gallen-Kallelan maalauksesta Lemminkäisen äiti. Kaksi muuta, nimeltään Äkkisyvä I ja II, esittävät mustassa vedessä kelluvaa ja uiskentelevaa naishahmoa keltaisten kumiankkojen seassa.

Anna Nuutinen: Äkkisyvä I.

Maalaukset ovat tunnelmaltaan synkkiä. Niitä katsoessa mieleen palautuvat lampeen hukuttautuva Ofelia ja pahantahtoiset merenneidot. Työt vangitsevat mysteerin tunnullaan ja mielessä vilahtaa Julia Kristevan toteamus siitä, että feminiini edustaa kulttuurisesti radikaalia pahuutta. Nuutisen syvässä vedessä uiskentelija vaikuttaa vaaralliselta ja hän on siten turvassa Ofelian kohtalolta.

Nuutinen toimii myös valokuvaajana, ja hänen toisella Instagram-tilillään on useita kuvia vedessä uivista nuorista neidoista. Joukossa on myös kuvasarja, jossa lumpeiden keskellä kelluu nuori nainen. Kuvasarjan valokuvat muistuttavat John Everett Millais’n Ophelia-teosta. Näyttelyn maalauksiin Nuutinen on löytänyt taidehistoriallista jatkumoa outouttavaa kierrettä. Nuutisen pastissi tuntuu sen sijaan kertakäyttövitsiltä.

Roope Laiho: Houkuttelun ele.

Roope Laihonkin maalaukset tarjoavat mystisiä näkyjä, jotka kurottavat kohti ei-figuratiivista ilmaisua. Teoksissa on joku yksityiskohta, joka kiinnittää maalauksen hennolla tavalla aisteilla näkyvään ja helposti ymmärrettävään maailmaan, kuten ovensyrjä ja lukko teoksessa Et tunnistanut tätä omaksesi tai ihmishahmolta vaikuttava taustafiguuri teoksessa Kuivuit pois. Siveltimenvedot ja värikynän tai pastellin jäljet kuitenkin myös irtoavat mutkattomasti selittyvän näkyvän maailman ilmiöiden kuvaamisesta. Maalauksia katsellessa syntyy tunne, että Laiho pyrkii vangitsemaan jonkin tuntemuksen siitä, että tutulta ja omalta vaikuttanut asia on haipumassa, peittymässä jonkin alle tai joutumassa jonkin muun valtaan.

Laiholta on esillä myös surrealistinen teos Bataattibileet, joka esittää muodottomia ihmishahmoja tai otuksia. Kuitenkin ne teokset, joissa Laiho tutkii ei-figuratiivisen maalauksen mahdollisuuksia tuntuvat kiinnostavammilta. Niissä hän on omalaatuisen, alakuloisen runollisen muodon jäljillä.

Roope Laiho: Et tunnistanut tätä omaksesi.

Peter Ahlskogilta on esillä abstrakteja maalauksia sekä töitä, joissa hän on pelkistänyt hahmot äärimmilleen. Abstraktit teokset eivät avaudu. Ne eivät puhuttele sommitelmina ja toisaalta niiden kontekstointi teosnimien avulla ja taiteilijan tuotantoon suhteuttamalla ei tunnu sekään avaavan näkymää maalausten sisään. Muut esillä olevat Ahlskogin maalaukset ovat sen sijaan kiinnostavia.

Teoksessa Spirits visage tummalle taustalle on hahmoteltu läpikuultava hahmo, joka hohkaa seesteisesti, vaikka maalauksen pinnan vaurioituneet kohdat hahmon rinnassa ja otsassa vihjaavat, että suojaava voima on pettänyt.

Googletus paljastaa, että teosnimi periytyy League of Legends -pelistä. Teoksen hahmo vaikuttaa hyväntahtoiselta hengeltä. Se voi olla ihmisen aura. Ihmiset unohtavat kasvot, mutta eivät sitä, miten ihminen heihin vaikutti. Vauriot hahmossa vievät ajatukset jopa pyhimysten marttyyrikuolemiin.

Peter Ahlskog: Spirits visage.

Technicolor yawn on tyylillisestä samankaltaisuudestaan huolimatta nimetty tavalla, joka synnyttää aivan erilaisia mielleyhtymiä. Teoksen nimi on peräisin brittislangista. Termillä viitataan apatian tunteisiin, joita online-kulttuurissa korostuva, kapitalistisen logiikan sanelema itsensä markkinointi synnyttää. Ihmisiä ei enää voi ottaa tosissaan ja sekin on ihan sama. Ennen verkko oli positiivisten mahdollisuuksien horisontti. Kapitalismi muuttaa meidät aavehahmoiksi, varjoiksi siitä, mitä olisimme voineet olla niissä kuvitelmissa, joita liittyi kaikkialla mahdolliseen verkossa elämiseen.

Teosparina tulkittuna, online-kulttuuri viitekehyksenään Technicolor yawn ja Spirits visage synnyttävät rönsyileviä mielleyhtymiä myönteisestä ja kielteisestä aineettomuudesta, utopioista ja dystopioista.

Peter Ahlskog: Technicolor yawn.

Kahvilla-näyttely esittelee kolmen kiinnostavan taiteilijan nyt-hetkeä. Kaikki esillä oleva ei onnistu vakuuttamaan, mutta kaikki kolme tutkivat tahoillaan jännittäviä maailmoja. Uransa alussa olevien taiteilijoiden kohdalla on muistettava sekin, että kaikki taide suhteutuu sitä edeltävään ja sen jälkeen tehtyyn taiteeseen. Siten tässä näyttelyssä ohitetut teokset voivat myöhemmin saada lisää ymmärrettävyyttä, kun taiteilijan tuotanto kasvaa ajan kuluessa.

Jään odottamaan Nuutisen, Laihon ja Ahlskogin tulevia näyttelyitä.

Kirsi Uusitalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua