David Corenswet on Teräsmies. Kuva: Warner Bros. Pictures
ELOKUVA | Supersankareista ensimmäisestä, sarjakuvissa ensimmäisen elämänsä saaneesta Teräsmiehestä tehty elokuva on tarkoitettu uuden tuotantolinjan avaukseksi.
”Hahmojen runsas määrä kääntyy elokuvaa vastaan. Yhdestäkään ei ehdi välittää ennen kuin taas uutta hahmoa tyrkätään esiin.”
ARVOSTELU
Superman
- Ohjaus ja käsikirjoitus: James Gunn.
- Pääosissa: David Corenswet, Rachel Brosnahan, Zlatko Buric, Nicholas Hoult
- Ensi-ilta: 11.7.2025
Superman-elokuva menee suoraan asiaan: Näemme maailman vahvimman miehen piestynä lumikinoksessa, mustelmilla ja verta vuotavana. Hän on ottanut kuonoonsa, kuten Yhdysvallat on tehnyt maailmanpolitiikassa jo kauan.
Superman on toiminut, kuten Yhdysvallat silloin kauan sitten kun se leikki maailmanpoliisia, ja puuttunut etäisesti Venäjää muistuttavan Boravian hyökkäyssotaan naapurimaataan Jarhanpuria vastaan. Se on synnyttänyt protesteja siitä, kenen luvalla avaruudesta saapunut maahanmuuttaja harjoittaa omankädenoikeutta.
* *
Muutenkin elokuvan sankarihahmolla on brändinsä hallinnassa pahoja vaikeuksia: poliitikot, media ja some lataavat ihmisille hyvää tahtovan sankarin niskaan vain ilkeyksiä.
Jollain laskutavalla kymmenenteen Teräsmies-elokuvaan rakennellaan draamaa taistelusta maahanmuuttajakammoista Lex Luthoria (Nicholas Hoult) vastaan. Luthor tuo mieleen kenet tahansa Piilaakson teknomiljardööreistä. Luthorin hahmo ei ole enempää kuin omaisuuksia haltuunsa saanut koulukiusaaja.
* *
Päähenkilö vakuuttelee yhtä paljon itseään kuin kaikkia muitakin omasta inhimillisestä tavallisuudestaan, siitä että hän on hyvä ihminen, joka tahtoo vain auttaa ja suojella heikompiaan. Toimintansa oikeutuksesta sankari joutuu perusteellisimpiin keskusteluihin tyttöystävänsä ja toimittajakollegansa Lois Lanen (Rachel Brosnahan) kanssa.
Superman-elokuva pitää päähenkilönsä enimmäkseen sankarin hommissa, muttei juurikaan hänen siviiliminänään, Daily Planet -sanomalehden toimittajana Clark Kentinä, mikä on outoa supersankarihahmolle, jota elokuva runnoo hartiavoimin inhimilliseksi kuin ketä vain tavista.
Nicholas Houltin esittämä roistopohatta Lex Luthor ei voi mitään Superman-elokuvan sankarille. Kuva: Warner Bros. Pictures
* *
Superman on maltillisessa vähän päälle kahden tunnin kestossaan tuupattu tavaraa täyteen useammankin tunnin edestä. Sillä on kova halu olla koko perheen elokuva ja samalla myös ajankohtainen, sillä hömppätasolla kuin tällaiset hattaraleffat nyt ovat.
Jos Lex Luthor on melkein kuin Elon Musk, niin diktatuurivaltio Boravia on kajahtaneine päämiehineen kuin mikä tahansa sotahullun johtama eksoottinen maa.
* *
Superman-elokuvalle yksi supersankari ei ole tarpeeksi, siihen on tuotu mukaan myös yritysmaailman sponsoroima kolmikko, joka kulkee nimellä Justice Gang: Vihreä Lyhty, Haukkatyttö ja Mr. Terrific kulkevat pelastelemassa pääsankarin jälkeensä jättämiä pikku sotkuja.
Paras hahmo koko elokuvassa on sankarin Krypto-niminen superkoira, joka on paitsi supernopea myös superhöhlä.
Hahmojen runsas määrä kääntyy elokuvaa vastaan. Yhdestäkään ei ehdi välittää ennen kuin taas uutta hahmoa tyrkätään esiin.
Sankari joutuu toistuvasti komentelemaan kuritonta Krypto-koiraansa. Kuva: Warner Bros. Pictures
* *
Superman on tehty sarjakuvayhtiö DC:n elokuvatuotannon uudestaan käynnistäväksi lippulaivaksi. Näin ollen elokuvalla ei ole muuta varsinaista olemassaolon syytä kuin olla osa tuotesarjaa. Se näkyy ja tuntuu.
Elokuvan ohjannut James Gunn on tehnyt paljon supersankarielokuvia, jotka perustuvat DC-yhtiön kilpailijan Marvel-yhtiön tuotteisiin.
Kun Superman-elokuva on ähkyssä ahtaana muista kaltaisistaan tutuista tietokonegrafiikan tukkeuttamista toimintakohtauksista, jotka pysäyttävät koko elokuvan ympäriltään, niin äkkiä huomaakin katsovansa superkeskinkertaista ajantappotuotetta.
* *
Superman-elokuva on tehty faneille. Siihen on poimittu pinnallisia viitteitä hahmon sarjakuvaseikkailuista sieltä täältä sekä aiemmista Terämies-elokuvista, näkyvimmin Richard Donnerin Superman – teräsmies -elokuvasta (1978) ja sen jatko-osasta Teräsmies II (1980).
Kun musiikissakin on sallittua enemmän kaikuja John Williamsin vanhoihin Superman-elokuviin säveltämästä musiikista (mikä kuulostaa epäilyttävästi Williamsin omilta Tähtien sota -elokuvien fanfaareilta) on aika julistaa Superman-elokuva yhdenlaiseksi Frankensteinin hirviöksi, kuolleista osista sieltä täältä kootuksi teokseksi.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Every Note You Play tallensi musiikkia, joka muuten olisi hävinnyt – arviossa Mika Kaurismäen dokumenttielokuva
ELOKUVA | Mika Kaurismäki tallensi kolmen päivän aikana soittoa ja muusikoiden mietteitä Monheim Triennalen improvisaatiofestivaalilla.
Jodie Fosterin esittämä psykiatri heittäytyy murhatutkijaksi voimallisen kiihkon vallassa – arviossa Yksityinen elämä
ELOKUVA | Rebecca Zlotowskin ohjaama Yksityinen elämä yhdistelee elokuvien lajityyppipiirteitä niin vilkkaasti, ettei sen oma luonne näy.
Scarlet Johanssonin esikoisohjaus on sympaattinen tarina 94-vuotiaasta naisesta – arviossa Eleanor the Great
ELOKUVA | Ikääntynyt leskirouva liittyy juutalaiskeskuksen tukiryhmään ja huomaa kohta omineensa holokaustista selvinneen ystävänsä elämäntarinan.
Jännäridraama taitavan varkaan pakomatkasta saa unohtamaan ajankulun – arviossa Roofman
ELOKUVA | Kun viranomaiset ovat perässä, on keksittävä ovelin mahdollinen piilopaikka. Mutta riittääkö se silloin, kun rakkaus vaatii vapautta ja läsnäoloa?