Tietokuvakirja romuttamosta – arviossa Salla Savolaisen Romuhommissa

Kuvat: WSOY / Kyösti Kontio

Salla Savolainen (s. 1962) on kirjoittanut ja kuvittanut työmaa-aiheisen kuvakirjasarjan, jonka seitsemäs osa Romuhommissa (WSOY, 2025) kertoo siitä, mitä romuasemalla tapahtuu. Sarjan muut osat ovat Asfalttia! (2021), Betonia! (2022), Romua! (2023), Kiveä! (2024), Asfalttihommissa (2023) sekä Betonihommissa (2024).

Näistä neljä ensin mainittua on yli kolmevuotiaille suunnattuja kovakantisia kirjoja. Asfaltti-, Betoni– ja Romuhommissa puolestaan ovat sivumäärältään lyhyempiä pahvikirjoja, jotka kestävät taaperoiden kovempaakin käsittelyä.

Romuhommissa pitää sisällään isoja työkoneita, tietoja ja toimintaa. Kuvituksen yhteydessä kulkee pieni tarina, jossa Koistinen pysäköi kuorma-autonsa työmaalle. Suurta taloa ollaan juuri purkamassa ja kaivinkone nostaa Koistisen kyytiin metalliromua. Kun Koistinen kuljettaa kuorman romuasemalle, kerrotaan mitä kaikkea asemalla tapahtuu. Sen jälkeen Koistinen hakee maatilalta vanhan auton romutettavaksi. Jälleen palataan romuasemalle ja kerrotaan, mitä autolle ja sen osille tehdään. Lopuksi Koistinen vie vielä käsitellyn romun satamaan, josta laiva kuljettaa sen terästehtaaseen.

Tarinan kaari noudattelee lastenkirjoille tyypillistä päivänkiertoa aamusta iltaan. Lisäksi eri hahmot pääsevät ääneen sarjakuvamaisissa puhekuplissa. Esimerkiksi purkutyömaan kypäräpäinen työmies huikkaa puhekuplassaan Koistiselle: ”Aja varovasti, Koistinen!” Myös ympäristön ja koneiden ääniä on sanoitettu lukijalle kuvaavasti: skrrräng, skruts, klonk, prum, plots, tsup, dump, tsiiihhh ja bäng.

Kaikki työmaa-kirjasarjan kirjat ovat tietokuvakirjoja, joissa tieto sisältyy itse kuvaan ja havainnollistava kuvitus onkin pääosassa. Sivuosassa oleva teksti lähinnä selventää sitä, mitä kuvassa tapahtuu ja näkyy. Näin tieto esitetään hyvin kompaktissa ja lapsentajuisessa muodossa.

Myös Romuhommissa koneiden osat ja erilaiset materiaalit on nimetty suoraan kuviin. Esimerkiksi romuaseman romukouraan on merkitty suoraan sellaiset osat kuin kouranpyörittäjä, kahmarikoura, pikkupuomi, hydraulisylinterit, pääpuomi, ajohytti, suojaristikko, ilmanpuhdistaja, pakoputki, moottori ja tukijalat. Sivuilla on myös faktapalloja, joissa kerrotaan pieniä anekdootteja aukeamalla käsiteltävästä asiasta, esimerkiksi:

”Polttoleikkauksessa metallia leikataan hapen ja nestekaasun avulla. Leikkauspillin liekki on hurjan kuuma, yli 3 000 astetta.”

Kierrätys-teema kulkee vahvasti mukana läpi teoksen, ja lukijalle esitellään muun muassa miten värimetallit, kupari, pronssi, messinki, tina, lyijy ja nikkeli, lajitellaan. Tämän kautta tarinassa näkyy myös lastenkirjoille tyypillinen pedagoginen taso. Kirja päättyykin faktapalleroon, jossa kerrotaan, että kun metalli kierrätetään, ei kaikkea tarvitse aina louhia maasta, jolloin myös romusta tulee arvokasta raaka-ainetta.

Vaikka kustantajan sivuilla Romuhommien ikäsuositukseksi on merkitty alle kolmevuotiaat, sopii kirja mainiosti myös sitä vanhemmille tiedonjanoisille lapsille. Pahvikirjan lyhyeen sivumäärään on kuvien avulla saatu mahtumaan melkoinen tietopaketti, josta aikuinenkin voi löytää itselleen uutta informaatiota. Yksityiskohtaista kuvitusta jaksaa katsella ja tutkia pidempäänkin, eikä kirja tyhjene yhdellä lukemalla, vaan kestää useita lukukertoja.

Kati-Annika Ansas

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua