Ruga Vaadinvesi: Kohtaaminen

22.06.2021

Kuvitus: Marjut Anttilainen

OIKEUS OLLA SUSI | Julkaisemme juhannusviikon sunnuntaihin asti yhden Oikeus olla susi -kilpailuun lähetetyn tekstin päivässä. Tänään vuorossa on Ruga Vaadinveden novelli.

LUE MYÖS: Juttu Oikeus olla susi -kilpailun tuloksista | Muut palkitut ja julkaistut kilpailutekstit

* *

Susi jolkotti mättäitä myöten. Sen takkuinen häntä keinahteli sen kulun tahdissa, ja sen kuono kävi välistä maata. Sillä oli kalvakan keltaiset silmät ja laiha olemus. Vihollinen oli sen nimi, vaikka ei se sitä tiennyt. Sellaisena kaksijalkaiset sitä pitivät. Eikä se tiennyt olevansa susikaan.

Se lähestyi tuntemansa alueen laitaa. Puut olivat täällä harvemmassa, vanhat hajut etäisempiä. Se oli kulkenut reittiä joskus aiemminkin kartoittaessaan ympäristöä, etäännyttyään tavanomaisilta seuduilta. Paikka sijaitsi lähellä kaksijalkaisten asutusta, ja sen uskaltauduttua tuolloin tutkimaan vieraita perukkoja meluisat olivat räksyttäneet sille. Susi ei ollut sen koommin lähestynyt kaksijalkaisia. Nyt kuitenkin nälkä ajoi sen kauemmas. Se aikoi silti olla varovainen eikä edetä kasvuston suojasta kaksijalkaisten puolelle.

Vihollinen kuitenkin pysähtyi äkisti. Jokin tuntui olevan vialla. Maisema oli äkkiä muuttunut, puut poissa. Susi tutkaili katseellaan ja kuonollaan edessä laskevaa aukeaa. Se vaikutti eksyneen.

Vihollinen epäröi. Se oli pysähtynyt yllätyksissään täysin näkyville tarkkailemaan. Varovasti se otti muutaman askelen eteenpäin. Vieraita hajuja leijaili sen ympärillä. Maata oli myllätty, ja vähän matkaa jatkettuaan näköpiiriin ilmestyi puita ja jokin suuri ja epämääräinen, joka muistutti sitä uhasta. Vihollinen oli kuitenkin nälissään ja kenties hieman uteliaskin. Se ei havainnut vielä uhkaavia elonmerkkejä.

Sitten leikkasi ilman halki luja haukahdus. Varoitus. Vihollinen pysähtyi. Se ei nähnyt äänen aiheuttajaa, mutta tiesi, mistä se oli lähtöisin. Meluisat olivat ennenkin häätäneet sen tiehensä kaksijalkaisten alueelta.

Odottava, paksu hiljaisuus tuntui ensin kestävän, mutta sitten korviin kantautui uusi kiivas ja matala haukahdus. Ja uudestaan. Käskevämmin ja uhkaavammin. Nyt Vihollinen näki jo meluisan. Siinä oli jotain tutunomaista, mutta sen käytös oli aina pahaenteistä ja torjuvaa. Vihollinen mieluiten vältteli meluisia, se piti niitä vieraan lauman vartijoina, eikä uskaltanut käydä siellä, missä ne vahtivat. Sitten kuului korkeampi ääni. Kaksijalkainen ilmestyi näkyviin. Susi tarkkaili tilannetta tovin, mutta päätti kääntyä vikkelästi takaisin, kun parivaljakko alkoi lähestyä. Se ei halunnut kohdata useampaa uhkaa kerralla.

Hieman ymmällään Vihollinen nelisti puuston suojiin ja pitkin mätästä siihen suuntaan, mistä oli tullut. Se ei käsittänyt, miten ei ollut löytänyt vanhaa reittiään. Kerran vielä se kääntyi kierroksen verran haistelemaan metsän syrjän hajuja ennen kuin katosi sen hätyyttäneen kaksijalkaisen näköpiiristä.

Ruga Vaadinvesi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Hukkaan mennyt: Vihatusta sankariksi

Kulttuuritoimitus | 27.06.2021

OIKEUS OLLA SUSI | Julkaisemme juhannusviikon sunnuntaihin asti yhden Oikeus olla susi -kilpailuun lähetetyn tekstin päivässä. Tänään vuorossa on nimimerkin Hukkaan mennyt runo.

lue lisää

Louhetar: Äidinvaisto

Kulttuuritoimitus | 26.06.2021

OIKEUS OLLA SUSI | Julkaisemme juhannusviikon sunnuntaihin asti yhden Oikeus olla susi -kilpailuun lähetetyn tekstin päivässä. Tänään vuorossa on nimimerkki Louhettaren novelli.

lue lisää

Ruga Vaadinvesi: Kohtaaminen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Hukkaan mennyt: Vihatusta sankariksi

Louhetar: Äidinvaisto

Tuoreimmat

Luetuimmat