Cristin Milioti ja Colin Farrell. Kuva: Max
TELEVISIO | The Penguin -tv-sarjassa parasta on Colin Farrellin maskeeraus, ja siihen hyvät puolet melkeinpä jäävätkin.
”Säästöbudjetti näkyy, kun kerralla yritetään kuvata mahdollisimman paljon yhdessä paikassa.”
Oz Cobb eli Pingviini on epämuodostunut ja nilkuttava luihu, joka etenee kohti rikollisjärjestön pääpallia kultahampaat kiillellen. Hän luistelee totuuden ja valheen välissä, ja jäädessään narraamisesta kiinni, hän myöntää aina tarpeeksi, jotta valheellinen osuus uskotaan. Kerrassaan mainio hahmo.
DC Comicsin sarjakuvissa Pingviini on tunnettu tummaan pukuun, monokkeliin ja silinterihattuun pukeutuneena sateenvarjotyyppinä. The Penguin -tv-sarja kertoo siitä, kuinka hänestä kasvaa tuo hahmo. Batman Returns -elokuvassa vuonna 1992 Pingviiniä esitti Danny DeVito.
The Penguin -minisarjassa Colin Farrellia ei edes tunnista maskeerauksen alta. Farrell on muuntanut äänensä, puhetyylinsä ja käytöksensä täydellisesti joksikin aivan toiseksi kuin mistä hänet tunnetaan. Pingviini on yksi hänen parhaista roolitöistään. Farrell on lahjakas näyttelijä, mutta onnistuu yleensä jossain vaiheessa tipauttamaan roolin ja paljastamaan, että vain näyttelee. The Penguinissa niin ei käy kertaakaan, johtuen osittain ehkä maskeerauksesta.
* *
Itse The Penguin -tv-sarja on aivan tuskallisen hidastempoinen. Viimeisissä jaksoissa tenho paranee jonkin verran, mutta siinä vaiheessa on jo myöhäistä. Ainekset olisivat riittäneet ehkä 4–5 jakson sarjaan.
Tarinassa ei periaatteessa ole mitään vikaa, vaan siinä miten se on kerrottu. Kohtaukset koostuvat niin pitkistä dialogeista ja monologeista että jännite romahtaa. Sanottavaa ei ole tarpeeksi, joten puhe kiertää kehää ja eksyy tarpeettomille sivupoluille. Jännitettä on yritetty pitää yllä järjestämällä dialogiin yllättäviä käänteitä, mutta pallottelu lässäyttää kokonaisuuden. Näin ainakin minä asian tulkitsin.
Etsi kuvasta Colin Farrell. Kuva: Max
* *
Sarjan karmivin käänne on, kun loppua kohden alkaa selvitä, ettei Oz olekaan pelkkä kiipijä ja kansan äänellä puhuva antisankari, vaan sairas psykopaatti (ja niitähän Gothamissa riittää). Katsoja ei enää toivo hänen voittavan, vaan tahtoo koko tyypistä eroon.
Kaikki HBO:n uudet tv-sarjat ovat olleet tavan takaa pettymyksiä. Ideoita on ollut moneenkin mielenkiintoiseen sarjaan, mutta kerronta laahaa niissä kaikissa. Säästöbudjetti näkyy, kun kerralla yritetään kuvata mahdollisimman paljon yhdessä paikassa. Suoratoistopalvelujen kultakausi on todellakin ohi.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Rohkea saamelaissarja ei sulje silmiä yhteisön ongelmilta – arviossa Heajastallan: Hääjuhla
TELEVISIO | Pieneen Koutokeinoon sijoittuva sarja käsittelee omalla tavallaan ulkopuolelle sulkemista, itsemurhia, alkoholismia ja seksuaalirikoksia.
Lämpimät jäähyväiset – arviossa Ylen esittämä dokumentti Valokuvaajan sielunmessu
TELEVISIO | Harald Henden oli Norjan tunnetuin kriisialueiden kuvaaja. Hänen nimensä kuvien alareunassa oli takuu rehellisestä raportoinnista.
Murhia Istanbulissa – arviossa Ylellä nähtävä Turkkilainen etsivä
TELEVISIO | Turkkilainen etsivä kuvaa Istanbulin poliisin murharyhmän työtä. Ikmen on vähän kuin turkkilainen Columbo: viaton ulkonäkö harhauttaa.
Tasa-arvon takapajulat – arviossa Vihatut naiset
TELEVISIO | Ylen uutuussarja on tärkeä oppitunti Suomen lähihistoriasta, jossa naisviha limittyy tasa-arvotyöhön.