Luukku 15: Terveisiä Topeliukselta eli totuus kertun kauniista laulusta

Mustapääkerttu on joululaulun surullinen sankari. Kuva: Onni Rantanen

Matti Kuusela, teksti

Suomalaiset ovat monesti äänestäneet Sakari Topeliuksen Sylvian joululaulun rakkaimmaksi joululaulukseen. Karl Collanin joululauluksi säveltämä runo kertoo mustapääkertusta, jonka latinankielinen nimi on Sylvia atricapilla.

Topelius kirjoitti runon vuonna 1853 asuessaan talvella mustapääkertun tavoin Italiassa, nauttiessaan lämmöstä, ihaillessaan Etnaa – mutta kaivatessaan Suomeen ja surressaan samalla mustapääkertun kohtaloa.

Sylvian joululaulu, alun perin ruotsiksi Sylvias hälsning från Sicilien, kertoo erittäin surullisen ja julman tarinan.

Häkkiin suljettu kerttu houkuttelee sirkutuksellaan muita saman lajin edustajia, jotka voidaan sitten tappaa ja panna pataan. Mustapääkertun kielet olivat erikoisherkkua ja niiden höyhenistä tehtiin aatelisrouville sulkahattuja.

Kuten laulussa Elina Vaaran suomentamana suoraan sanotaan:

mut ylhäällä orressa vielä on vain
se häkki mi sulkee mun sirkuttajain

 

ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi murheita muistaa ken vois laulajan

Topelius oli varhainen luonnonsuojelija ja perusti Suomeen pikkulintujen suojeluun keskittyneen Kevätyhdistyksen. Sylvian joululaululla hän halusi nostattaa kansalaisliikkeen mustapääkerttujen puolesta – nehän pesivät Suomessa ja ilahduttavat meitä ihmeellisellä laulullaan, joka säkeen lopussa kohoaa kirkkaisiin, kauas kantaviin, hieman surumielisiin huilumaisiin vihellyksiin.

No, kertut eivät ehkä enää laula sokaistuin silmin häkissä. Sen sijaan voitte jouluna viihdyttää itseänne miettimällä niitä kanalintuja, jotka odottavat armahtavaa kuolemaa ahtaissa virikehäkeissään.

Suomessa.

Kaikkiin joulukalenterin lintuihin pääset tutustumaan täällä.

Onni Rantanen on Nokialta kotoisin oleva kansainvälisesti palkittu lintukuvaaja, jonka sydäntä lähinnä ovat metsien siivekkäät.
@onnirantanen_photography | https://onnirantanen.kuvat.fi/

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua