Töyhtötiainen auringonnousun aikaan. Kuva: Onni Rantanen
JOULUKALENTERI | Ennen joulua Matti Kuusela ja valokuvaaja Onni Rantanen esittelevät Kulttuuritoimituksen lukijoille 24 siipiveikkoa ja sirkuttajaa.
Matti Kuusela, teksti
Tiaismaailman punkkariksi kutsutun töyhtötiaisen näkeminen ja kuuleminen saa ihmisen aina hyvälle tuulelle. Varmaan varpuspöllönkin, mutta eri syistä.
Touhukas, ketterä ja maassa paljon viihtyvä töyhtötiainen on helppo tunnistaa; suippoa, mustan ja valkean kirjavaa töyhtöä ei ole millään muulla metsälinnullamme.
Töyhtö on tärkeä. Soidinpuuhissa koiras kohottaa töyhtöään, pitää väriseviä siipiään korkealla selän yllä, ajaa naarasta edestakaisin ja ojentaa sille ruokaa. Kun valloittaminen on onnistunut, töyhtötiaiset pysyvät pareina koko ikänsä. Hyvän pesäkolon löydettyään ne voivat käyttää sitä useita vuosia.
Lintulaudalle töyhtötiainen eksyy harvoin. Jos haluaa sen pihapiiriin laulamaan iloista, helisevän kirkasta kililit-sävelmää, kannattaa rakentaa pönttö, joka on täytetty sahanpurulla ja lastuilla lentoaukkoon asti.
Kunnon lahopökkelö kelpaa kuitenkin metsiin mieltyneelle töyhtötiaiselle paljon paremmin. Siellä se voi elää pitkän, onnellisen elämän: Euroopan vanhin rengastettu töyhtötiainen on löydetty Suomesta – se oli saavuttanut kymmenen vuoden ja kymmenen kuukauden iän.
Kunnioitettava saavutus korkeintaan 11 grammaa painavalta linnulta.
Töyhtötiainen onkin varovainen lintu: se pysyttelee mieluiten havumetsässään. Jostain syystä se kammoaa minkä tahansa aukion ylittämistä eikä lennä 50 metriä leveämmän niityn tai veden ylitse.
Elinikää pidentänee myös ”suojanaamio”. Kun töyhtötiaista katsoo takaapäin, näyttää siltä kuin sillä olisi sielläkin silmät, nokka ja naama. Näin varpuspöllö kuvittelee, että pahus, sehän huomasi jo minut.
Muiden tiaisten lailla myös töyhtötiaisen tulevaisuus Suomessa huolestuttaa, koska lahopuut eli vanhat metsät ovat sille elintärkeitä.
Ja ne vähenevät vauhdilla.
Kaikkiin joulukalenterin lintuihin pääset tutustumaan täällä.
Onni Rantanen on Nokialta kotoisin oleva kansainvälisesti palkittu lintukuvaaja, jonka sydäntä lähinnä ovat metsien siivekkäät.
@onnirantanen_photography | https://onnirantanen.kuvat.fi/
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Isänmaallisuus on ihmiskunnan suurin erehdys ja vitsaus – arviossa Osip Mandelstamin Pidä puheeni tallessa aina
KIRJAT | Parkon julkaisema ja Marja-Leena Mikkolan suomentama teos on paljon muutakin kuin runokirja.
Marja-Leena Tuurnan uusi kirja Eeva-Liisa Mannerista on ainutlaatuinen matka luomisprosessin ytimeen – arviossa Näytän sinulle tien
KIRJAT | Marja-Leena Tuurna on kirjoittanut jatkoa vuoden 2021 Eeva-Liisa Manner -elämäkerralle Matka yli vaihtelevien äärten.
Herra presidentti, saanko puhutella? Toimittaja esittää Alexander Stubbille hämmentävän pyynnön
KOLUMNI | ”Suomesta on tulossa sotahullujen maa, eikä se tiedä lehmille eikä hevosille eikä ihmisille mitään hyvää”, Matti Kuusela kirjoittaa.
Sana muuttuu lihaksi Salhojankadulla – Keho-teatteriryhmän Juoksuhiekkaa Tapahtumien yössä
TEATTERI | J.K. Ihalaisen runot nousevat näyttämölle neljän naisen voimin Tampereen Tapahtumien yössä.