Kuvataideviikkojen taiteilijoita. Kuva: Marko Marin / Mäntän Kuvataideviikot
KUVATAIDE | Mäntän XXIX Kuvataideviikkojen teemana on EI, ja kuraattoreita on Krister Gråhnin johdolla mukana toistakymmentä.
Tiina Nyrhinen, teksti
Mäntän kuvataideviikot siirtyy Krister Gråhnin kuraattorikaudella kauas yhden kuraattorin suunnittelemasta näyttelykonseptista: Gråhn jakaa vallan kutsumiensa ”kanssakuraattorien” kanssa. Pekilon näyttelyn taiteilijoista 37 on Gråhnin kutsumaa, ja neljäntoista kanssakuraattorin työn kautta mukana on lisäksi 33 tekijää.
Krister Gråhn haluaa palata Kuvataideviikkojen 29. näyttelyssä (15.6.–31.8.2025) perusasioiden äärelle. Häntä kiinnostaa asuminen, yksilön sijoittuminen ympäristöön ja yhteiskuntaan. Ympäristöä käsitellään laajasti, rakennetusta ympäristöstä luontoon ja toisiin lajeihin. Laajoista teemoista huolimatta Gråhn toivoo, että yksilö voisi kokea näyttelyssä, että se on hänelle henkilökohtaisesti kuratoitu.
– Tietyllä tapaa koen, että olemme perusasioiden äärellä. Lapsuus ja vanhemmuus, luontosuhde, uskomukset, mielipiteet ja mielentilat yhdistävät meistä jokaista, Krister Gråhn kertoo.
Koululaiset luovat sisääntulon ilmeen
Työnsä ovat jo aloittaneet mänttävilppulalaiset koululaiset, jotka toteuttavat kaupungin julkisilla paikoille ja sisääntuloreiteille uudenlaiset viirit.
Kaikkiaan 518 kaupunkiviiriä on syntymässä opettaja Hannele Karppisen, kulttuuripäällikkö Antti Korkan ja taiteilija, taidekasvattaja Heidi Saramäen opastuksessa.
– Lapset kutsuttiin pohtimaan, mistä he eivät haluaisi luopua kotiseudussaan. Sen pohjalta lapset suunnittelevat kukin oman kaupunkiviirinsä, Gråhn kertoo.
Vanhakin teos kantaa merkityksiä
Ensi kesänä Mäntän kuvataideviikoilla voi Gråhnin mukaan miettiä myös sitä, mistä taide muodostuu.
– Monet valikoituneista teoksista ovat taiteilijoiden olemassa olevaa tuotantoa. Yhteiskunta niiden ympärillä on muuttunut, mutta ne ovat edelleen – ja eri tavalla – ajankohtaisia. Uusi ja ennennäkemätön ei ole synonyymi taiteen laadulle.
Krister Gråhnin näyttelyyn kutsumat taiteilijat ovat Dorian Bajramovic, Maria Duncker, Eläinoikeusakatemia, Elina Försti, Ramina Habibollah, Minna Havukainen, Timo Heino, Heikki Hautala, Pauliina Jokela, Jaakko Kahilaniemi, Matias Karsikas, Kastehelmi Korpijaakko, Kalle Lampela, Santeri Lehto, Virve Lilja, Anni Löppönen, Simo Mantere, Heikki Marila, Teemu Mäenpää, Maija Närhinen, One Love Group, Marja Patrikainen, Antti Pussinen, Mikko Rekonen, Repin-instituutin alumnit, Restlessminds, Erkki Saarilehto, Jasu Salmi, Teemu Salonen, Heidi Saramäki, Jere Suontausta, Paula Tella, Tommi Toija, Päivi Tuovinen, Pekko Vasantola, Milja Viita ja Timo Wright.
Krister Gråhnille tärkeiksi muodostuneiden aiheiden moniääninen käsittely vaati asiantuntijuutta, jota hänellä itsellään ei ole. Siksi hän kutsui mukaan 14 kanssakuraattoria työskentelemään yhdeksän eri prosessin parissa.
Korutaide & kehon poliittisuus
Kansainvälisen korutaiteen kokonaisuuden teema on kuraattoreidensa Jenni Sokuran ja Tarja Tuupasen myötä kehon poliittisuus.
Suomen rajojen ulkopuolelle katsominen mahdollisti kuraattoreille muun muassa tiettyjen korutaiteen klassikoiden kutsumisen yleisön nähtäville. Osana kokonaisuutta nähdään esimerkiksi materiaalista moniottelua Uudesta-Seelannista, nuoren virolaisen taiteilijan ääretöntä tyttöyttä sekä oivaltavaa esineiden ja kielen leikittelyjä.
Korut kulkevat jo lähtökohtaisesti mukana kehoilla. Korun ja ympäristön väleihin liittyy aina jonkinasteista kommunikointia – onko epäpoliittista kehoa tai korua olemassakaan?
Korutaiteilijat ovat Lin Cheung, Ana Escobar, Benedict Haener, Jussi Järvinen, Liisbeth Kirss, Nadiye, Jasmin Matzakow, Nanna Melland, Maria Nuutinen, Anna Rikkinen, Åsa Skogberg, Hansel Tai, Vivi Touloumidi, Wen-Ju Tseng, Lisa Walker ja Zhipeng Wang.
Aseeton Suomi -näyttely on kiertänyt vuodesta 1979
Ihmisyyden tunnustajat -yhteisön Aseeton Suomi -näyttely avautui ensimmäisen kerran vuonna 1979. Teosofiseen maailmankatsomukseen ja pasifistiseen aatemaailmaan perustuvan yhteisön taidenäyttely on sen jälkeen ripustettu yli 200 kertaa eri puolelle Suomea. Kesällä 2025 Ihmisyyden tunnustajat kuratoivat näyttelystä kattauksen Väinölän ja Sampolan yhteisöjen näyttelytiloihin.
– Ihmisyyden tunnustajien yhteisenä pyrkimyksenä on itsekasvatus, ja se synnyttää ainutlaatuisen ympäristön taiteen teolle. Kauneutta ei ole se, mikä silmäämme miellyttää, vaan se, mikä luonnossa ja ihmisessä on todellista, ikuista ja kestävää. Jos kaiken väkivallan, katkeruuden, itsekkyyden sisältämä energia voitaisiin suunnata kulttuurityöhön rauhan puolesta, voisimme luoda jotain ainutlaatuista: aseettoman kansakunnan, yhteisö avaa tavoitteitaan.
Aseeton Suomi -näyttelyn taiteilijat ovat Joonas Peltola, Pekka Peltola, Riitta Pietilä, Erkki Saarilehto, Juha Saarilehto, Merja Saarilehto, Satulia Saarilehto ja Reija Tähtinen.
Kaupunkikaava taideteoksena
Mänttä-Vilppula on profiloitunut taidekaupunkina. Kesän 2025 kuvataideviikoilla ajatus taidekaupungista käännetään ylösalaisin: mitä tapahtuisi, jos taidekaupungin sijaan pohtisimme kaupunkia taiteena?
Kuraattoreina ovat arkkitehti Iida Kalakoski ja Otto Huttunen. Työryhmään kutsuttiin Mänttä-Vilppulan kaupungin elinvoiman edistämisestä ja kehittämisestä vastaavan yhtiön lisäksi arkkitehtejä ja arkkitehtiopiskelijoita Tampereen yliopistosta. Tavoitteena on rakentaa visuaalisista rajoitteista vapaa ja orgaanisesti muotoutuva visio siitä, millainen olisi taiteilijoille suunniteltu asuinalue.
Kuinka se voitaisiin toteuttaa kiinnittäen huomiota taiteen vapauteen, omaehtoiseen asumiseen sekä kestävään luontosuhteeseen? Kokonaisuus kurkistaa taiteilijoiden kuvitteellisiin koteihin, ja luo kuvia asumisen konventioita haastavasta asuinalueesta.
Mukana olevat arkkitehdit ja arkkitehtiopiskelijat ovat Leo Hirviniemi, Jesse Kitinoja, Mari-Sohvi Miettinen, Essi Nisonen, Leo Nuutinen ja Beate Pekkarinen. Teoksen äänisuunnittelusta vastaa Kimmo Hokkanen.
Kulttuuriympäristö ja rakennussuojelu
Ensi kesän Kuvataideviikoilla kulttuuriympäristö nähdään taideteoksena ja rakennussuojelu nykytaidetekona. Näyttelyyn rakentuu kollaasi, joka käsittelee kulttuuriympäristöjen muutosta ja tulevaisuuden kysymyksiä. Osana kokonaisuutta nähdään Elina Förstin maalaukset, Iida Kalakosken yhdessä kollegansa kanssa kirjoittamat rakennusperinnön arvoja käsittelevät riimilorut sekä Mäntän vanhan spriitehtaan korjaus- ja uudiskäyttöpotentiaalia käsittelevä diplomityö Tampereen yliopistosta. Mukaan riimilorujen tekoon kutsuttiin arkkitehti Riina Sirén. Diplomityön tekijä on Amanda Ikonen.
Mäntän kuvataideviikkojen neljän muun kanssakuratointiprosessin ohjelmallinen osuus julkaistaan toukokuussa.
Mäntän XIXX kuvataideviikot on avoinna joka päivä 15.6.–31.8.2025. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Öljyn lumo ja tuho – Monira Al Qadirin näyttely Kiasmassa
KUVATAIDE | Näyttely muistuttaa kiusallisesti, että öljy on syvemmällä jokaisen elämässä kuin päivittäin tulee ajatelleeksi. Mikromuovin muodossa se on tunkeutunut itse kunkin elimistöön.
Galleriakatsaus: Ympäristö uusin silmin Turun keväässä
KUVATAIDE | Turun taidemuseoissa ja gallerioissa nyt Sini Kähönen, Jussi Haro, Nelli Penna, Laura Ukkonen, Raisa Raekallio ja Misha del Val, Grönlund–Nisunen ja vanha kunnon Victor Westerholm.
Voisiko tämän vielä pelastaa? Kuvataideviikkojen laajennettu kuratointi nostaa myös unohdetun Pirtutehtaan tapetille
KUVATAIDE | Arkkitehtuurin opiskelija Amanda Ikonen tekee diplomityötään Mäntän kuvataideviikoilla vierailevia vuodesta toiseen ihastuttavasta spriitehtaasta.
Taitavat mutta tuntemattomat 1800-luvun eurooppalaiset naistaiteilijat esille Ateneumiin
KUVATAIDE | Perjantaina Helsingin Ateneumissa avautuva Rajojen rikkojat -näyttely on esillä elokuun loppupuolelle asti.
