Smith & Iyer. Kuvat: ECM
LEVYT | Arto Murtovaaran kokoamasta levypaketista nousee uhmakkaana helmenä Iyerin ja Smithin loistelias duolevytys, joka ottaa jykevästi kantaa aikamme väkivaltaan ja julmuuksiin.
”Kommunikaatio on intiimiä, jokainen yksittäinen sointu on painava, uniikki ja merkitsevä.”
ARVOSTELU
Vijay Iyer & Wadada Leo Smith: Defiant Life
Albert Ayler Reawakened

Arild Andersen: Landloper / Jakob Bro: Taking Turns / Iro Haarla Ouranos Ensemble: Ouranos – Under the Firmament
Uhmakas elämä
Vijay Iyerin, 53, ja Wadada Leo Smithin, 83, toinen duolevytys ECM:lle on häikäisevä ja korostaa sisältämäänsä viestiä jo nimellään: Defiant Life (ECM, 2025) eli ”Uhmakas elämä”. Vijay Iyer sanoo, että viime heinäkuussa tehtyä äänityssessiota leimasi suru ja raivo viime aikoina tapahtuneista julmuuksista – mutta lopulta myös kaksikon usko ihmisyyden mahdollisuuksiin.
Kaksi albumin lauluista on omistettu merkittäville vastarintahahmoille; Smithin Floating River Requiem vuonna 1961 salamurhatulle kongolaiselle vastarintataistelijalle Patrick Lumumballe ja Iyerin Kite joulukuun 6. päivänä 2023 Israelin Gazaan kohdistamassa ilmaiskussa surmansa saaneelle palestiinalaiselle kirjailijalle ja runoilijalle Refaat Alareerille, jonka sisar, veli ja neljä lasta kuolivat samassa iskussa.
Tummista sävyistään huolimatta upeaa albumia leimaa loistokkuus, kahden syvällisen taiteilijan ainutlaatuinen yhteistyö. Kokonaisuus on uskomattoman hieno ja vaikuttava. Albumi on äänitetty Luganossa Sveitsissä viime heinäkuussa kahtena päivänä yksillä otoilla ja julkaistiin nyt maaliskuussa (21.3.2025).
Duo teki edellisen albumin (A Cosmic Rhythm With Each Stroke) ECM:lle vuonna 2016. Sen instrumentaatio oli täsmälleen sama kuin Defiant Lifellakin: Vijay Iyer, piano, Fender Rhodes sekä elektroniikka, ja Smith, trumpetti. Edellisen yhteydessä pianisti kuvasi suhdettaan Smithiin sanoilla sankari, ystävä ja opettaja.
Parikymmentä vuotta jatkunut yhteistyö ja jaettu näkemys soi upeasti duon tuoreessa musiikissa; kommunikaatio on intiimiä, jokainen yksittäinen sointu on painava, uniikki ja merkitsevä. Vijay Iyer rakentaa ilmeikkään, niukan soundimaailman, johon Wadada Leo Smithin häikäisevä trumpetti reagoi pitkillä, terävillä kaarilla.
Myös sävellysten nimet merkitsevät: Sumud on arabiaa ja tarkoittaa sinnikkyyttä. Muita kappalieta ovat Elegy: The Pilgrimage, uhkaavana soiva avausraita Prelude: Survival sekä kokonaisuuden summaava päätös- ja nimiraita Procession: Defiant Life.
* *
Vaeltajan matkalla
Hengeltään toisenlainen, mutta omalla tavallaan hyvin vaikuttava on myös viime marraskuun lopulla ilmestynyt norjalaisen konkaribasisti Arild Andersenin ensimmäinen soololevy Landloper (ECM, 2024). Jo 30 vuotta kansainvälisen jazzskenen huipulla soittanut 79-vuotias maestro esiintyy yhä erittäin aktiivisesti. Jan Garbarekin kvartetissa 1960-luvun loppupuolella kansainvälisen uransa aloittanut huippumuusikko on soittanut liki kaikkien kanssa Bill Frisellistä, Dexter Gordonista, Sonny Rollinsista ja Chick Coreasta alkaen.
Tampereella Andersen on soittanut ainakin kahdesti, 1970-luvun puolivälin paikkeilla Yo-talolla osin suomalaisen kompin kanssa ja muutama vuosi sitten G Livelabissa muun muassa Junnu Aaltosen kera. ”Landloper” tarkoittaa vaeltajaa, seikkailijaa. Albumi palkittiin sarjassaan parhaana jazzalbumina viime vuonna Saksassa.
Avausraita Peace Universal on Bob Mosesin sävellys, jonka Andersen on istuttanut itselleen. Hänen oman sävellyksensä Dreamhorsen perään kuullaan kolmen sävellyksen sarja, joista Ghost on Alber Aylerin, Old Stev traditionaali ja Landloper luonnollisesti levyn nimiraita.
Manning Sherwinin romanttinen standardi A Nightingale Sang in Berkeley Square soi notkean kauniina ennen hänen omaa sävellystään Miraa. Aylerin lisäksi levyllä on kaksi muuta vapaan jazzin klassikkoa: sen päättävät Ornette Colemanin Lonely Woman, joka on nivottu Charlie Hadenin sävellykseen Song for Che.
Yhtä kotona äänitettyä siivua (avausraita) lukuun ottamatta kokonaisuus on äänitetty Oslon Viktoria Nasjonal Jazzscenessä vuonna 2020; myös kaikki soitetut loopit on äänitetty siellä ”livenä.” Andersenin oma sävellys, klassisen tyylikäs Dreamhorse, käy hyvin malliksi.

Kuvat: ECM
Mustille puluille
Tanskalaiskitaristi Jakob Bron, 46, viime vuoden marraskuussa julkaistu albumi Taking Turns (ECM, 2024) on useammallakin tavalla sangen poikkeuksellinen albumi. Ensinnäkin se on äänitetty newyorkilaisessa Avatar-studiossa 11 vuotta sitten maaliskuussa 2014. Toisekseen sillä soittaa järkyttävän kova, useamman sukupolven all stars -muusikoiden joukko: nyt jo edesmennyt Lee Konitz (altto- ja sopraanosaksofoni), Andrew Cyrille (rummut), Bill Frisell (kitara), Jason Moran (piano), Thomas Morgan (kontrabasso) sekä tietysti Bro itse.
Levy liittyy oleellisesti Jørgen Lethin ja Andreas Koefoedin ohjaamaan korkeatasoiseen tv-dokumenttiin Musiikkia mustille puluille, jota esitettiin viime vuonna Ylellä ja on lokakuun loppuun asti katsottavissa Yle Areenassa. Ohjaajat halusivat selvittää kansainvälisten huippumuusikoiden avulla, millaista on soittaa ja kuunnella musiikkia. Dokkari alkaa juuri tämän albumin levytyksest. Grönlannissa ja Kööpenhaminassa tehdyissä haastatteluissa puhuvat Taking Turns -muusikoiden lisäksi esimerkiksi Jon Christensen, Joe Lovano ja Palle Mikkelborg sekä ECM-velho Manfred Eicher.
Konitz, joka soitti jo Miles Davisin legendaarisella Birth of the Cool -albumilla (äänitetty 1949–1950), oli levytyksen aikaan 87-vuotias; Frisell kehaisee häntä mieleltään ryhmän ”nuorimmaksi” soittajaksi. Bron maagiseksi kehuttu musiikki vaatii keskittynyttä kuuntelua.
Albumista käy hyvin eksemplaariksi hidastempoinen tunnelmointi Black Is All Colors At Once.
* *
Taivaankannen alla
Iro Haarla Ouranos Ensemble julkaisi esikoisalbuminsa Under the Firmamentin (2024) viime marraskuussa. Tyylillisesti ja taidollisesti Iro Haarla kuuluu tähän ECM-sarjaan; hän on tehnyt vuosien varrella levymerkille useita upeita levytyksiä.
Albumin on kuitenkin julkaissut Haarlan oma levy-yhtiö Willa Silva Records. Sen ensimmäiselle albumille Haarla on koonnut yhtyeen säveltäjän luottomuusikoista.
Jone Takamäki soittaa tenorisaksofonia, hocchiku-huilua, toppofonia sekä persialaista ney-huilua, Ulf Krokfors kontrabassoa, Aniida Vesala rumpuja, kalimbaa sekä perkussioita ja Haarla itse flyygeliä. Kolmella raidalla vierailee Aija Puurtinen, joka hoitaa äänellään taidokkaan eleettömästi yhden instrumentin tontin.
Kreikan mytologiasta tuleva ouranos tarkoittaa taivasta ja englannin ilmaisu firmament puolestaan taivaan kantta. Näissä horisonteissa levyllä kuvaannollisesti liikutaan; nimiään ja helposti tunnistettavia äänikuvia myöten Haarla on zoomannut kaukoputkensa monimuotoisiin ilmiöihin revontulista, satelliiteista ja luonnon kiertokulusta alkaen.
Perspektiivistä huolimatta levyn tunnelma säilyy pitkin matkaa hyvin maanläheisenä. Takamäki tuo pakettiin kivasti särmää ja Puurtisen laulu suorastaan oiva lisä soundiin.
Tältä levyltä valitsen väkevän, yli kahdeksanminuuttisen raidan On High with Birds on Passages.

Kuvat: Willa Silva / Eclipse
Aylerin Pyhä Haamu
Kaikkien rebelien ja avantgardistien kulttihahmon, Albert Aylerin (1936–1970) haamu, Ghost, on yksi Arild Andersenin Landloper-levyllä tulkittu sävellys. Kansiaan myöten komea tupla-albumi Albert Ayler Reawakened (Eclipse, 2024) tarjoilee peräti kaksi Pepa Päivisen tekemää sovitusta Aylerin kakkosalbumille nimen antaneesta Ghosts-teemasta.
Itse asiassa jazzpastori Markku Salon – joka paitsi on suunnitellut kokonaisuuden live-draaman, on levyn myös tuottanut – taustateksteistä selviää, että Ayler teki ensimmäiset studiosessionsa kesäkuussa 1962 Suomessa kitaristi Herbert ”Häkä” Katzin kvartetin kera Ylelle. Kolme raitaa löytyi vasta paljon myöhemmin ja ne on julkaistu 2004 osana kokonaisuutta Albert Ayler – Holy Ghost (Revenant Records).
Aylerin perintöä hartaudella vaalivan paketin liveosuus on äänitetty Keravan kaupunginkirjastossa sekä Hard Rock Housessa Helsingissä, studio-osuus Tampereella. Levylle kootussa yhtyeessä soittavat Dimitri Grechi Espinoza (tenorisaksofoni), Pertti Päivinen (baritoni- ja sopraanosaksofoni, bassoklarinetti ja huilu), Jukka Orma (sähkökitara), Ville Rauhala (kontrabasso) sekä Simo Laihonen (rummut).
Levy on hulppea, särmikäs, omintakeinen sekä komeasti alkuperäiselle esikuvalleen kumartava kunnianosoitus. Suorastaan erinomainen kulttuuriteko! Tältä poimin malliksi Jukka Orman sovittaman studioäänityksen Dixie (In the Style of Albert Ayler).
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Räjäyttäjien ytimekkään psykedeelinen sillisalaatti – arviossa The Psychedelic Grey Bag
LEVYT | Jytätrion seikkailu psykedelian, brittipopin, huiluprogen ja rockin keitoksessa toimii hämmentävän hyvin yhteen.
David Bowien tytär julkaisi omannäköisensä esikoisalbumin – arviossa Lexi Jonesin Xandri
LEVYT | Alexandria Zahra Jones on David Bowien ja huippumalli Imanin tytär. 24-vuotias kuvataiteilija julkaisi esikoisalbuminsa ilman ennakkorummutusta.
Tyylikäs kokonaisuus täynnä ihania yksityiskohtia – arviossa Rosettesin esikoisalbumi Lifestyles
LEVYT | Rosettesin debyytti on taitavasti tuotettu ajaton paketti. Kuin lämmin viltti, jonka voi vetäistä päällensä.
Tuomo, Markus ja Verneri matkaavat aavikoitten ja vuoristojen halki ihmisten ilmoille – arviossa Music for Roads
LEVYT | Amerikkalaisuus on ollut innoittajana Tuomo Prättälän, Markus Nordenstrengin ja Verneri Pohjolan albumin äänimaiseman luomisvaiheessa.