Levykatsaus: Tomasz Stanko Quartet, Pamela Kilpeläinen & Heikki Sarmanto, Fred Hersch

Sarmanto & Kilpeläinen. Kuva: Erik Uddström

Stankoa 20 vuoden takaa

ECM on julkaissut Euroopan parhaaksi jazzmuusikoksikin aikoinaan valitun puolalaisen trumpetistin ja säveltäjän, Suomessa usein esiintyneen Tomasz Stankon (1942–2018) upean livetaltioinnin 20 vuoden takaa, Tomasz Stanko Quartetin September Nightin (2024).

Täyteläinen ja uljas kokonaisuus on äänitetty syyskuun 9. päivänä 2004 Muffathallessa Münchenissä legendaarisen levy-yhtiön kotinurkilla osana viikon mittaista improvisoidun musiikin symposiumia, jolta levy-yhtiö on prässännyt kaksi muutakin levytystä (Evan Parker ja Roscoe Mitchell).

Mestarin rinnalla tässä ovat pianisti Marcin Wasilewski, joka oli 16-vuotias, kun Stanko ryhtyi soittamaan hänen ja hänen kavereidensa Slawomir Kurkiewiczin (kontrabasso) ja Michal Miskiewiczin (rummut) kanssa. Kvartetti oli tuolloin julkaissut alkuvuodesta 2004 toisen levynsä Suspended Nightin (ECM), joka menestyi erinomaisesti maailmalla. Tuosta albumista tälle levylle siirtyi sen aloituskappale Song for Sarah.

Kvartettiin liittyy henkilökohtainenkin muisto: hommasimme sen esiintymään vuoden 2006 Elojazz & Bluesiin. Tuolloin 64-vuotiaan huippuvireisen trumpetistin bändi soitti lauantaina elokuun 5. päivänä Kuusisaaren sateisessa illassa. Wasilewskille tuotiin flyygeli Helsingistä, ja yksi bändin muusikoista oli jäädä lentokentälle kotimaahan Puolaan, koska lentolipussa oli yhden kirjaimen virhe.

Pari viikkoa tuon festarilekan jälkeen ilmestyi puolalaiskvartetin kolmas ja tähän mennessä viimeinen yhteinen albumi Lontano (ECM). Tuore livetallenne vie eteen päin Suspended Night -albumin laululinjaa, kun Lontano suunnistaa vankasti avoimille, improvisoiduille vesille.

Stanko perusti vuonna 1962 yhdessä pianistikaverinsa kanssa Jazz Darings -yhtyeen, jota pidetään yhtenä Euroopan varhaisimmista vapaaseen jazziin keskittyneistä yhtyeistä. Samoihin aikoihin Stanko lyöttäytyi yksiin säveltäjä-pianisti Krzysztof Komedan kanssa, jonka kanssa syntyi pino merkittäviä levytyksiä Komedan varhaiseen kuolemaan (1969) saakka. Kansainvälisen läpimurtonsa Stanko teki vuonna 1971 Berliinin festivaaleilla silloisen kvintettinsä kanssa.

* *

Södergrania Sarmannon sävelin

Kesäkuussa 85 vuotta täyttänyttä säveltäjä-pianisti Heikki Sarmantoa kuulin aikoinaan säännöllisesti Kainuun Jazzkeväässä, jonka taiteellinen johtaja hän oli. Viimeksi kuuntelin häntä livenä maestron 80-vuotisjuhlakeikalla Tampere-talossa ja edellinen tsekattu tallenne on vuoden takainen livejulkaisu vuoden 1972 keikalta Helsingin Juhlaviikoilta tenoristikolossin Sonny Rollinsin kera.

Suomalaisen modernin jazzin lipunkantajan ura on vaikuttava. Sarmanto palkittiin Yhdysvalloissa jazz-sävellyksestään jo 1960-luvulla, hän nappasi Yrjö-palkinnon ihan ensimmäisten joukossa (1970), keräsi ykköspytyt solisti- ja yhtyesarjassa Montreaux’ssa (1971) ja jatkoi Sibelius-Akatemiasta Berklee College of Musiciin Bostoniin. Sarmanto on monen muun ohella UMO:n perustaja ja toimi myös sen taiteellisena johtajana.

Sarmanto on uransa alusta asti säveltänyt suomalaista runoutta Saarikoskesta ja Hellaakoskesta lähtien. Pohjoismaisen modernismin suuriin nimiin kuuluvaa Edith Södergrania (1892–1923) hän sävelsi ensimmäisen kerran jo Yhdysvalloissa – englanninkielisiin teksteihin. Toukokuun lopussa julkaistulla albumilla Stjärnenatten (Alba, 2024) laulaja Pamela Kilpeläinen tulkitsee alkukielellä Södergranin runoja, jotka ovat yhtä vaille kokoelmasta Dikter (1916).

Lisäksi Kilpeläinen esittää kolme Eino Leinon (1878–1926) runoon tehtyä sävellystä, joita Sarmanto on aiemmin tulkinnut Maria Lundin kanssa. Sarmanto on toki julkaissut albumillisen Leinoa jo vuonna 1978 (Moment Musical Aino Swan Cutlerin teksteihin). Kilpeläinen ja Sarmanto ovat tehneet yhteistyötä vuodesta 2005 menestyneeksi mainitusta jazzalbumista When I Was Whit You lähtien. Leino-tulkinnat istuvat kokonaisuuteen saumatta, vaikka kieli vaihtuukin.

Pamela Kilpeläisen vahva, kouliintunut ääni on kuin tehty näihin Sarmannon tuoreisiin, ilmavan melodisiin sävellyksiin, jotka solahtavat itsestään selvästi ruotsinkielisten alkuteksteihin. Kilpeläinen on aktiivisesti ainakin kymmenessä kokoonpanossa keikkaileva musiikkitieteen maisteri, joka laulaa usealla kielellä ja laajalla repertuaarilla jazzista chansoneihin ja on Sarmannon muotokielessä kuin kotonaan.

Levyllä soittavasta yhtyeestä – Sarmanto (koskettimet), tenoristi Jussi Kannaste, Junnu Aaltonen (huilu), Wade Mikkola (kontrabasso), Thomas Törnroos (rummut) – nousevat luontevasti esiin Kannaste sekä Aaltonen.

* *

Hersch tulkitsee Shakespearea

Fred Hersch (s. 1955) on kokenut amerikkalainen jazzpianisti, joka tunnetaan soolopiano- ja triolevytyksistään. 17-kertainen Grammy-voittaja paitsi esiintynyt myös opettanut lukuisissa huippuluokan amerikkalaisissa alan oppilaitoksissa Juilliardista alkaen.

Hersch aloittaa Silent, Listening -albuminsa (ECM, 2024) mielenkiintoisella lainalla. Star-Crossed Lovers, joka tunnetaan myös nimellä Pretty Girl, on nimittäin Billy Strayhornin ja Duke Ellingtonin käsialaa ja peräisin vuonna 1957 julkaistulta albumilta Such Sweet Thunder. Se taas on suora sitaatti William Shakespearen näytelmästä Kesäyön unelma – koko levy on yhtenäinen, Shakespeare-teemainen suite.

Herschin tulkinta on tässä ja ylipäätään koko albumilla hallittua, melkein pidättyväisen herkkää; hän ei juuri revittele eikä leiki flyygelin äänimassoilla. Tätä voisi kuvitella kuuntelevansa iltamyöhään luurit korvilla, lasillinen loistoluokan baroloa kädessään. Levyltä löytyy kolme muutakin lainaa, joista ainoana tunnistan standardiksi muodostuneen Softly, As In A Morning Sunrisen, jonka Sigmund Romberg ja Oscar Hammarstein II tekivät operettiin The New Moon jo vuonna 1928. Bluesiin taipuva versio on varsin maukas.

Huhtikuussa julkaistu albumi on Herschille huikean pitkän levytyksien sarjan jälkeen ensimmäinen ECM:lle. Ensi keväänä on luvassa triolevytys.

Arto Murtovaara

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua