Levykatsaus: Janne Marja-aho & Barokkiyhtye Cornucopia, Ilona Koivisto, Markku Nuotio ja Martti Rautio

Janne Marja-aho. Kuva: Fuga

Barokki ja Brel yhdistyvät villisti mutta tyylikkäästi

Janne Marja-aho, laulu. Pekka Silén, nokkahuilu. Louna Hosia, barokkisello / viola da gamba. Solmund Nystabakk, teorbi. Marianna Henriksson, cembalo.

Janne Marja-ahon ja barokkiyhtye Cornucopian levy yhdistelee renessanssin ja barokin musiikkia Jacques Brelin (1929–1978) lauluihin. Ajatus saattaa kuulostaa oudolta, mutta toteutus on varsin maukas. Erikoisesta asetelmasta huolimatta kokonaisuus toimii hyvin ja aikakaudet sointuvat toisiinsa sulavasti.

Tanssijana, laulajana ja näyttelijänä tunnettu Janne Marja-aho on ilmaisukykyinen esiintyjä, ja hänen äänensä välittää tunteita pieniä vivahteita myöten. Marja-aholla on oivallinen draamantaju, mikä käy ilmi jo miltei mielipuolisen villissä avauskappaleessa Amsterdam. Kliseisyyteen sortumatta Marja-aho tavoittaa onnistuneesti niin Brelin tyylin kuin barokin ominaispiirteet. Tulkinnat rakentuvat mietitysti ja huolitellusti. Laulu on enimmäkseen puhdasta ja tarkkaa, vaikkakin ajoittain hieman paineista. Intohimo ja kuviakumartelematon uskallus kannattelevat esityksiä sekä laulajan että yhtyeen osalta..

Vuonna 2010 perustetun barokkiyhtye Cornucopian ohjelmisto kattaa barokin lisäksi renessanssia ja 1900–2000-lukujen musiikkia. Levyllä Cornucopia vie tarinoita eteenpäin ja kasvattaa tai myötäilee draaman kaarta. Herkät barokin soittimet taipuvat rankkaankin menoon, minkä vastapainoksi esimerkiksi Les Folies & Porvarit -kappaleen Marais-osuudessa ja Vanhoista rakastavaisista -biisin säestyksessä Cornucopia-säestys soi sulokkaasti, värikkäästi ja tyylinmukaisesti.

Monteverdin Lamentossa Marja-ahon ääni soi falsetissa, kimeän tyttömäisesti, välillä sävelpuhtauden rajamailla. Kiehtova kappale voisi olla päivän poppia. Hämmästyttävän hyvin sopivat barokin sävellyksiin myös Suomen kansan vanhat runot, kuten räväkässä ja kuolemaa rienaavassakin Stefano Landin (1587–1639) biisissä Passacaglia della vita, joka on saanut sanoikseen Kuhun kuolema tulee.

Brelin Viimeinen valssi (La Valse à mille temps) etenee tyylikkäästi ja pienieleisesti, mutta sen lauluosuus on intensiivinen ja artikulaatio korostetun huolellista. Heittäytyvä tulkinta riehaantuu lopussa aivan hurjaksi. Kappale huipentaa levyn tyylikkäästi kootun ohjelman villisti.

Yliampumisen vaara on tällaisissa esityksissä koko ajan tarjolla. Sellaista ei kuitenkaan kertaakaan tapahdu, vaikka tulkinnat hipovat moniakin rajoja. Kokonaisuus on täysipainoinen ja onnistunut. Tämä pitää päästä kuulemaan ja kokemaan konsertissa!

Kansallisoopperan solistin arkistojen aarteita

Marja-ahon taiteeseen verrattuna aivan toista maailmaa edustaa Finlandia Classicsin valikoimassa viime vuonna julkaistu kokoelma Ilona Koiviston (1925–2016) uran varrelta poimituista operettilauluista ja -duetoista. Levyllä kuultava musiikki on peräisin Koiviston radiolle, televisiolle ja elokuvaan tekemistä äänityksistä.

Kansallisoopperan solistikaartiin yli kaksikymmentä vuotta kuulunut Ilona Koivisto ei koskaan levyttänyt ja siksi hänen nimensä on jäänyt monia muita tuntemattomammaksi. Uransa aikana hän kuitenkin teki lähes kaikki äänityyppinsä suuret oopperapääroolit Don Giovannin Donna Elvirasta Pelléas et Mélisande -oopperan Mélisandeen ja Jevgeni Oneginin Tatjanasta Otellon Desdemonaan. Hän lauloi myös diivapääosat opereteissa Viktorian husaari, Mustalaisruhtinatar, Kerjäläisylioppilas ja Hymyn maa.

Operetti ei ole nykyisin taida olla järin muodikasta, ja uskoakseni kaikki oopperankaan ystävät eivät ole koskaan kuulleet kokonaista operettia. Levy sopiikin yhtä hyvin nostalgikoille kuin operetti-ummikoille. Koiviston ääni ja ilmaisu hehkuvat, laulut soivat laadukkaasti ja inspiroivasti. Hän on laulajana yhtä aikaa loistelias ja luonteva.

Historiallisesti kiinnostavalla levyllä on mukana myös muita ooppera- ja operettihistoriamme huikeaäänisiä laulajia, kuten baritoni Usko Viitanen, tenorit Veijo Varpio ja Timo Mustakallio sekä baritoni Matti Lehtinen. Orkestereita johtavat legendaariset kapellimestarit Arthur Fuhrmann, Harry Bergström ja George de Godzinsky.

Tasapainoisia liedejä

Tänä vuonna 60-vuotisjuhlaansa viettävän Fugan toimitusjohtaja Markku Nuotio levytti Winterreise-laulusarjan vuonna 2018. Kuva: Heikki Tuuli

Tänä vuonna 60-vuotisjuhlaansa viettävän Fugan toimitusjohtaja, levyalan huippuammattilainen Markku Nuotio täytti juuri 70 vuotta (7.5.2020). Kaunis näyttö hänen suhteestaan musiikkiin kuuluu hänen pari vuotta sitten tekemällään Winterreise-levyllä, joka kahden juhlavuoden vuoksi on nyt erityisen ajankohtainen. Nuotion kumppanina Schubertin liedien parissa on pianisti Martti Rautio.

Laulusarja etenee Nuotion ja Raution tulkitsemana huolitellusti ja uskottavasti. Nuotion laulaa puhtaasti ja hänen äänensä soi kauniisti. Artikulaatio on selkeää ja ilmaisu tekstinmukaista. Tulkinnat ovat herkkiä ja ajoittaisessa hauraudessaankin vaikuttavia, ja vaikka ilmaisua välillä vaivaa lievä ponnettomuus, sen vastapainoksi ääni toisinaan – esimerkiksi liedeissä Die Post ja Der Stürmishce Morgen – myös leiskahtaa uljaasti. Pianistin ja laulajan yhteistyö toteutuu levyllä liedin ihanteiden mukaisesti, vahvasti ja tasapainoisesti.

Levyä kuunnellessa kannattaa muistaa, että Nuotio ei ole laulajana ammattilainen, vaan taitava harrastaja, musiikkia rakastava ja kunnioittava amatööri.

Kikka Holmberg

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua