MUSIIKKI | Mikko Saaren kokoamassa levykatsauksessa kuunnellaan neljää tuoretta pop- ja rockalbumia brittitekijöiltä. Mukaan mahtuu niin synkkää rockia, genrerajoja ylittävää kokeilua kuin pesukonebiittiä.
”Caprisongs on enemmän valtavirtaa kuin FKA Twigsin aikaisempi, kokeellisempi tuotanto. On tässäkin monenlaista: hyperpoppia, trappia, grimeä, dancehallia, afrobeattia, kirkkokuoroa, glitchiä, naksuntaa ja nykimistä.”
ARVOSTELU
Blood Red Shoes: Ghosts on Tape
Fickle Friends: Are We Gonna Be Alright?
FKA Twigs: Caprisongs
Kyla La Grange: While Your Heart’s Still Beating
Synkkää kolinarockia
Blood Red Shoes on englantilainen alternative-duo, joka koostuu Laura-Mary Carterista ja Steven Ansellista. Duo on julkaissut kuusi albumia vuoden 2008 Box of Secretsistä alkaen.
Ghosts on Tape (Velveteen, 2022) on synkkä kiekko, täynnä kulmikasta ja meluisaa musiikkia. Rajuimmillaan, kuten aggressiivisessa I Am Not You -biisissä, mieleen tulee Nine Inch Nailsin industrialrytinä. Kun Ansell huutaa kertosäkeessä säröisesti ”I am nothing like you / Nothing like you / No, I am nothing at all”, tulee selväksi, että joku sieppaa.
Olisiko koronapandemia? Ainakin Give Up -biisin sanat alkavat: ”Can’t go outside because I’ll catch the disease”.
Carter laulaa pehmeämmin, eikä joka biisissä mätetä menemään yhtä raskaalla kädellä. Äänimaailma on sittenkin särisevä, täyteen ahdettu ja kaukana leppoisasta, vaikka laulutyyli viekoittelisikin.
Carterin laulamat kappaleet ovat levyn parhaimmistoa. Vaikkapa Morbid Fascination ja I Lost Whatever I Own tarjoavat tyylikkäästi kolisevaa musiikkia, jonka luulisi maistuvan Placebon ja Musen kaltaisten bändien faneille.
* *
Kuplivaa indiepoppia
Brightonilainen indiebändi Fickle Friends julkaisi ensimmäisen levynsä You Are Someone Else vuonna 2018 ja onnistui nousemaan brittien albumilistan kymmenen kärkeen. Nyt bändi on julkaissut kakkosalbuminsa.
Are We Gonna Be Alright? (Cooking Vinyl, 2022) tarjoilee kuplivaa ja iloisesti poukkoilevaa pop-musiikkia. Laulaja Natassja Shiner hoitaa tonttinsa hyvin ja biiseissä riittää menoa.
Levyn ykköshitti todella selkeällä marginaalilla on Pretty Great, joka on kieltämättä ilahduttavan suoraviivainen poppiralli, jonka melodiassa on jotain tuttua ja turvallista. Ei hullumpi biisi, mutta ei myöskään ihan ylitä soittolistakynnystä. Levyn toinen selvästi suositumpi biisi IRL on pykälää koukuttavampi.
Kovin vahvasti mieleenjäävää musiikkia tämä ei kuitenkaan ole. Kepeän bilepopin ystäville kiekko voi silti olla tsekkaamisen arvoinen.
* *
Trendikästä genrentaivuttelua
FKA Twigs on brittiläinen laulaja-laulunkirjoittaja, tuottaja, tanssija ja yleinen monilahjakkuus, jonka debyyttijulkaisusta EP1 on jo kymmenen vuotta. Sen jälkeen FKA Twigs on tehnyt pari albumia, pari EP:tä ja nyt Caprisongs-mixtapen (Atlantic, 2022), joka on täynnä eri artistien kanssa tehtyjä biisejä. Tuottajana levyllä on hääräillyt espanjalainen El Guincho ja vierailijoita on koko joukko.
Albumin ykkössinkku on The Weekndin kanssa esitetty Tears in the Club. Se oli riittävän kiinnostava nostamaan koko albumin tsekattavien listalle.
Arvioiden mukaan Caprisongs on enemmän valtavirtaa kuin FKA Twigsin aikaisempi, kokeellisempi tuotanto. On tässäkin monenlaista: hyperpoppia, trappia, grimeä, dancehallia, afrobeattia, kirkkokuoroa, glitchiä, naksuntaa ja nykimistä. Lo-fi-biitin päälle tunnelmoitu Lightbeamerskin taipuu paikoin squeak rapiksi.
Kyllä, tunnustan: piti vähän googlailla sanoja tälle, nyt ollaan nimittäin sen verran kaukana musiikista, jota minä tunnen. Papi Bonesin dancehall-vaikutteet sentään tunnistin.
Mutta onpahan kiinnostavaa! Levyllä on napakoiden biisien lisäksi kaikenlaista ylimääräistä säätöä, eikä jokainen biisikään ihan samalla tavalla potki, mutta kyllä minä tästä useamman biisin soittolistoilleni nappasin. Omiksi suosikeikseni nousevat Tears in the Clubin ja Papi Bonesin lisäksi kirkkokuoron hyminän päälle rakentuva Honda.
* *
Tanssituttavaa ja tunteikasta konepoppia
Englantilainen Kyla La Grange on samoin kymmenisen vuotta musiikin parissa hääräillyt laulaja-laulunkirjoittaja. Debyyttialbumi Ashes (Sony, 2012) sai hyvän vastaanoton ja sitä seurasi pian kakkoslevy Cut Your Teeth (Sony, 2014). Sen jälkeen La Grange on pitänyt levyttämisestä vähän taukoa, kunnes nyt ilmestyi kolmoslevy While Your Heart’s Still Beating (Sony, 2022).
Tyylilajiltaan Kyla La Grange edustaa melko suoraviivaista konepoppia, josta tällainen vanha synapopin ja elektron ystävä saa kiinni.
Levyn alku on kova: aloitusbiisi Neverland on aiheeltaan aika tavanomaista katoavan nuoruuden haikailua, mutta biisi on taiten tehty ja todella vetävä. Kakkosbiisi Something Special alkaa iisimmin, mutta kun biisin taustalla sykkivä pesukonebiitti aloittaa loppupuolella kunnon linkouksen, niin johan toimii! Kolmantena seuraava sinkkulohkaisu Nurture viimeistelee vetovoimaisen aloitustrion.
Valitettavasti tämän kolmikon jälkeen levyn taso hieman notkahtaa ja mukaan on mahtunut suorastaan tylsiä kappaleita ja sellaista keskivertopoppia, joka ei hirveästi muistijälkiä jätä. Levyltä irtosi kuitenkin tarpeeksi monta soittolistapoimintaa, joten kokonaisuudesta jää positiivinen mielikuva.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
Raastepöytä on katettu ja kattilat täynnä puuroa – arviossa Jari Raasteen debyyttialbumi Fresh!
LEVYT | Petri Alangon johtama soulyhtye Jari Raaste heruttaa juurevasti juuri sopivan karvaisella otteella sekä torvilla ja taustalauluilla marinoiden.
Kari Ikosen trion musiikillinen matka vieraisiin kulttuureihin – arviossa Wishamaliin albumi Al-Barh
LEVYT | Wishamalii sekoittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan etnosoundiin ripaukselliseen länsimusiikkia.
Matka avaruudelliseen äänimaailmaan – arviossa Heli Hartikaisen Chronovariations
LEVYT | Saksofoni paukkuu, naksuu, tuhisee ja puhisee, kun Heli Hartikainen luo avaruudellisia ääniä ja mietiskelevän maalauksellista äänimaisemaa.
