Ylen uutuussarja kertoo rohkeasti kielletyistä haluista – arviossa Naapurin poika

Kuva: Yle

”Jos salaisuutta ei kerro kenellekään, sitä ei ole olemassa”, voisi olla hienovaraisesti, mutta silti selkeäsanaisesti tehdyn Naapurin poika -sarjan kantava ajatus. Ylen uusi sarja on rohkea, paljon ajatuksia herättävä, koskettava sekä hämmentävä – ja on hienoa, että se on tehty.

Sarja kertoo kielletyistä seksuaalisista haluista, joita niitä tunteva ei koskaan saa toteuttaa syyllistymättä rikokseen. Päähenkilö Anton on hebefiili ja hänen kauttaan problematiikkaan pureudutaan neljän jakson verran. Hebefilia on varhaisteineihin, yleensä 11–14-vuotiaisiin suuntautuvaa seksuaalista kiinnostusta.

Anton oli 17-vuotias ymmärtäessään, että tyttöystävän pikkusisko Linnéa kiinnosti häntä enemmän kuin pitäisi. Asian paljastuttua Antonin isälle poika lähetetään pois. Hän katoaa jättäen jälkeensä joukon kysymyksiä. Aikuisena Anton palaa Silas-nimisenä perheenisänä, joka ei haluaisi kohdata menneitä.

Voiko halujen vuoksi tuomita?

Naapurin poika onnistuu lähes mahdottomalta tuntuvassa tehtävässä ja pystyy käsittelemään kiellettyä seksuaalisuutta inhimillisesti ja monipuolisesti. Yksin Anton ei ole peitellyt salaisuuksia; sitä on tehnyt moni muukin hänen lähipiirissään kukin omista syistään ja huonosta omastatunnosta kärsien.

Sarja kulkee sujuvasti kahdella aikatasolla, joskin jotkut nykypäivästä kertovat juonenkäänteet esimerkiksi Linnean työelämässä tuntuvat päälleliimatuilta ja turhilta. Pelkkä pääaihe olisi hyvin riittänyt pitämään jännitteen yllä ja toivottavasti herättämään myös keskustelua.

Sarja kehottaa miettimään, minkälaisia seksuaalisia haaveita ihmisellä saa olla ja miten niistä voi keskustella. Mikä on hyväksyttyä? Tuomitaanko ihminen jo kiellettyjen halujen vuoksi, vai vasta rikoksen tapahduttua? Miksi näistä puhuminenkin on tabu?

Nuorella Antonilla ei ollut ketään, kenen kanssa seksuaalisuudestaan keskustella. Aikuinen Silas pystyy jakamaan tuntojaan ainoastaan anonyymissä kansainvälisessä ringissä, jossa kantavana ajatuksena on halujen pitäminen haaveina, joita ei milloinkaan toteuteta. Tämä edellyttää ihmiseltä paljon.

Rasmus Slätis loistaa pääosassa

Näyttelijäntyö on kauttaaltaan hyvää. Varsinkin Silasta esittävä Rasmus Slätis pystyy jo eleillä ja ilmeillä välittämään rikkinäisyyden tunteitaan onnellisen perhe-elämänkin keskellä.

Ilahduttavasti sarja tuo esiin ruudussa harvemmin nähtyjä, taitavia näyttelijöitä, joilta myös molemmat kotimaiset sujuvat hyvin. Molempia kieliä käytetään jokapäiväisen sujuvasti; harvinaista sekin.

Naapurin poika on käsikirjoittaja Eva-Maria Koskisen ensimmäinen tv-sarja – mikä lupaa hyvää.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua