Turpiin vaan kokkaamaan – Fargo-tv-sarjan viidennellä kaudella miesten ja naisten roolit sekoittuvat

John Hamm. Kuva: HBO Max

Joel ja Ethan Coenin rikoselokuvasta Fargo (1996) lainaileva samanniminen tv-sarja on ehtinyt jo viidennelle tuotantokaudelleen. Uusimmalle kaudelle elokuvasta on napattu mukaan muun muassa vaimon kidnappaus ja autolla ajeleva kaappaajakaksikko, joista toinen yrmyttää hiljaa ja toinen on haavoittunut kasvoihin.

Ensimmäinen jakso on hiukan hidastempoinen, mutta tarinan edetessä henkilöistä saa otteen, ja sarjassa on jopa sisältöä ja sanottavaakin, mitä ei Fargon kaikista kausista voi sanoa. Useilla aiemmilla kausilla sarjan suurin vika on ollut henkilöiden määrä; kenestäkään ei ole saanut kunnon otetta. Nyt tätä puutetta on paikattu merkittävästi.

Viidennellä kaudella ruoditaan perinteistä mieskuvaa raikkaasti ja mielenkiintoisesti, vaikka periaatteessa mitään uutta ei sanotakaan. Vastakkain ovat rempseä, moderni perhe sekä perinteisiin arvoihin tukeutuva perhe.

Viidennen kauden roolitus on hyvä, vaikka yhtään Martin Freemanin ensimmäisen kauden tasoista roolisuoritusta ei nähdäkään. Elokuvista Sovitus ja Killer Joe tuttu Juno Temple vetää pääosan mallikkaasti, ja Mad Men -tv-sarjasta tunnetuksi tullut John Hamm on totuttuun tapaan karismaattinen. Sam Spruell vetää ristiriitaisen Ole Munchin roolin hienosti. Muita mainitsemisen arvoisia näyttelijöitä ovat poliiseja esittävät Lamorne Morris ja Richa Moorjani.

Fargon viides kausi kertoo erilaisista miehistä vähän samaan tapaan kuin The Righteous Gemstones -tv-sarja, mutta myös vahvoista naisista. On ankaria miehiä, helliä miehiä ja lapsellisia miehiä, kuin myös alistuneita naisia, kovia naisia ja pystyviä naisia. Miesroisto verhoutuu hamemaiseen vaatekappaleeseen, ja perheen tyttö kravattiin ja suoriin housuihin, mutta asiasta ei tehdä sen kummempaa numeroa.

Tuttuun Fargon tyyliin talviset kuvat ovat komeita ja musiikkivalinnoissa on sen verran poikettu naapurin levyhyllylle, että siitä täytyy nostaa hattua. Muun muassa Rushin Working Man ja The Prodigyn Smack My Bitch Up rikkovat tarinaa ja kuvaa tukemaan rakennettua äänimaisemaa.

Fargo-tv-sarjan viidennen kauden soundtrack löytyy täältä.

* *

Viidennen kauden kummallisin piirre on tutunoloiset kohtaukset, jotka ovat lainaa muista elokuvista ja tv-sarjoista. Viittaukset eivät ole niin suoria, että ne olisivat tarkoituksella kätkettyjä pääsiäismunia, vaan ne vaikuttavat tahattomalta kopioimiselta. Esimerkiksi asekauppakohtaus on suoraan John Cameronin Terminatorista (1984). Kotitalon puolustamisessa taas on voimakkaat Yksin kotona -vibat.

Se, mitä sarjalla halutaan sanoa, voisi olla, että kukaan ei ole virheetön mutta jokainen voi muuttua ja menneisyyden erheet voi korjata. Voisinpa väittää, että viides kausi on Fargo-tv-sarjan ehein ja luultavasti myös paras.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua