The Hack on virkistävää laatudraamaa lehdistön ja vallan kulisseista

David Tennant. Kuva: ITV

Mahtaako The Hack – Likaista peliä (2025) olla yhtä koukuttavaa seurattavaa muillekin kuin meille toimittajille tai muille median toiminnasta erityisen kiinnostuneille? Muutama tuttavani ainakin on jättänyt sarjan kesken liian kuivakkaana ja monipolvisena.

Joitakin ärsyttää myös päähenkilön, toimittaja Nick Daviesin (David Tennant) rikkoma neljäs seinä. Hahmo rikkoo fiktion illuusion puhuttelemalla katsojaa tuon tuostakin suoraan. Toisinaan hän vain mulkaisee, eikä edes sano mitään. Minä pidin tästä tyylirikosta. Se on The Hackissa yhtä toimiva ja tehokas kuin iki-ihanassa Fleabgissa (Phoebe Waller-Bridge).

Erään toverini mielestä viimeinen naula sarjan arkkuun oli, kun Nick ajelee Saabilla. Miksi niin usein elokuvissa ja televisiosarjoissa keskushahmo ajaa Saabilla? Epäuskottavaa. Kaverini tosin muisti saabisteista esimerkkinä vain Geena Davisin Kärpäsessä, vuodelta 1986.

* *

Uskottava sen sijaan on The Hackin juoni. Se perustuu tositapahtumiin, Britannian urkintaskandaaliin 2000-luvun ensi vuosikymmeneltä. Siihen, jonka myötä paljastui iso salakuunteluvyyhti, jossa viekkaudella ja vääryydellä oli saatu kuninkaallisten, poliitikkojen, muiden julkkisten ja rikosten uhrien henkilökohtaisia tietoja ja jalostettu niistä myyviä lehtijuttuja. Siihen, joka kaatoi Rupert Murdochin tabloidlehden News of the Worldin ja aiheutti mediamogulille ja hänen James-pojalleen paljon seliteltävää.

Myönnän, että sarjan tapahtumat tuntuvat välillä junnaavilta. Juonesta on riisuttu sellaiset sepitteet, jotka yleensä selitetään draaman tähden pakollisiksi. Nickin ensimmäisestä paljastusjutusta The Guardianiin ei seuraakaan oikein mitään, eikä toisesta eikä kolmannestakaan. Nick kertoo katsojille tämän johtuvan siitä, että uutinen on uutinen vasta, kun useampi media tarttuu siihen. Se turhauttaa suoraviivaista juonta odottavaa katsojaa. Rasittavaa myös on seurata ja pysyä kärryillä, minkä poliisin ohjesäännön yksityiskohdan takia rosvojen syytteet eivät etene oikeussaliin asti. Minuakin turhauttaa, mutta pian pääsen tarinan imuun. Näinhän se oikeasti menee, ja katsojana hyväksyn sen.

Robert Carlyle. Kuva: ITV

Kiinnostavaa on myös kurkistaa The Guardianin kulisseihin, sikäli kun kulisseissa on totuutta. Kun lehtijuttuja vasta luonnostellaan, mukana on lehtitalon lakimies tai kaksi. Varmistelemassa, ettei muilla ole mahdollisuutta osoittaa jutun tietoja vääriksi tai syyttää herjaamisesta.

Paljastusten takkuilevaan etenemiseen tuovat riemua Nickin katsojalle puhumisen lisäksi myös muunlaiset, hauskat draamalliset ratkaisut. Kun hän istuu Saabissaan ja selittää minulle, mitä kukakin poliitikko tai poliisipäällikkö haastattelussa tai oikeudessa sanoi, ilmestyy kyseinen lausuja auton takapenkille. Nickin kuviteltu puheenvuoro journalistigaalassa saa aikaan ruokasodan. Sekin on upea kikka sarjassa, jossa puhutaan ja puhutaan, puhumasta päästyäänkin.

* *

The Hack marssittaa ruudulle useita kokeneita, tuttuja naamoja, niin brittituotannoista kuin kansainvälisistäkin. Toby Jones (Kunniaton), Eve Myles (Keeping Faith), Katherine Kelly (Coronation Street), Rose Leslie (Game of Thrones, Vigil), Robert Bathurst (Rimakauhua ja rakkautta), Daniel Ray (The Bay) ja moni muu brittiläinen luottonäyttelijä siinä vilahtaa. Välillä kerronnassa hyödynnetään oikeaa uutiskuvaa, josta näkee, että näyttelijät tekevät mainiota työtä elävän elämän esikuviensa näyttelemisessä.

Parhaan roolin tekee toinen pääosan esittäjä, Robert Carlyle (Trainspotting, Housut pois) kärsivänä ja vääryyttä kokevana poliisina. Myös Steve Pemberton (Herrasmiesliiga, Inside No. 9, Benidorm) älykkäänä ja tarpeen mukaan hyväntahtoisena papparaisena Rupert Murdochin roolissa on loistokas.

Kirsi Haapamatti

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua