The Boys -tv-sarjan toisen kauden satiiri osuu yhä terävämmin nykypäivän Yhdysvaltoihin

Amazon Primen The Boys -tv-sarjan toinen kausi alkaa Seitsemän-supersankariryhmän itseoikeutetun johtajan, Homelanderin (Antony Starr), kornilla, liikutusta ja kunniaa huokuvalla esiintymisellä hautajaisissa. Syy siihen miksi esitys tuntuu erityisen kornilta on, että se on nähty monta kertaa tv-uutisissa.

Valtionpäämies ylistää edesmenneitä ja vannoo saattavansa syylliset vastuuseen. Teksti on melkein yksi yhteen näiden julistusten kanssa.

The Boys on ehkä tämän hetken paras jatkuvajuoninen tv-sarja. Se on väkivallantäytteinen satiiri amerikkalaisesta yhteiskunnasta, ja hieroo kipakasti sen ongelmapisteitä. Sarja muistuttaa miten kahtia jakautunut tämän päivän Amerikka on, ja kuinka helposti ihmiset ovat johdateltavissa. ”Keep America Safe Again”, julistavat supersankarien punavalkoiset banderollit.

Ykköskaudella alkaneet teemat saavat jatkoa toisella kaudella, ja hieman kirkastuvatkin. Naisten rooli, syrjintä, rasismi, uskonnollisten lahkojen luikerteleminen poliittisiin koneistoihin, yritysten ja valtion harjoittama väkivalta; sarja pitää sisällään kaiken sen mistä yhteiskunnat on tehty.

The Boys ottaa kantaa päivänpolitiikkaan, terrorismiuhkaan ja ulkomaalaisten pelkoon, ja ajatus yritysten harjoittamasta rodunjalostuksesta syvenee. Valkoisen ylivallan kannattajia löytyy kaikista kansanryhmistä, jopa yhteiskunnan kaikkein korkeimmilta palleilta.

Homelanderin oidipuskompleksi saa entistäkin kieroutuneempia piirteitä. Tämän jälkeen ei enää tee mieli juoda maitoa suoraan tölkin suusta.

Kaikkivoipaisuus on noussut Homelanderilla hattuun, ja hän ahdistuu, kun huomaa ettei pysty enää kontrolloimaan kaikkea. Yli-ihminen ei voi sietää heikkoutta. Onhan hän itse kuitenkin vaalea ja sinisilmäinen, ja pukeutuu kultaisiin, Rooma-henkisiin olkakoristeisiin. Tunnelma on kuin Natsien valtaannousua odottelisi.

* *

Seitsemää ja The Boysia johdetaan samalla tavalla. Homelander ja Billy Butcher (Karl Urban) ovat molemmat niin päämääränsä sokaisemia, etteivät he edes huomaa, kun rivit rakoilevat ja jäsenten henkinen kantti pettää.

Molemmat joukkiot kuvittelevat olevansa asioista perillä, mutta tosiasiassa he ovat vain isompiensa käsikassaroita. Supersankaribisneksellä elävä Vought-yhtiö sekä CIA teettävät ryhmillä omia likaisia töitään.

Oikean ja väärän ero riippuu näkökulmasta. Voughtin ja sen osakkeenomistajien näkökulma on taloudellinen. Vain osinkojen suuruudella on merkitystä, ei sillä, miten ne on hankittu.

* *

Sarjaa täytyy kiittää hyvistä musiikkivalinnoista, ja siitä, että kappaleita soitetaan kokonaan, ei vain pelkkiä lyhyitä otteita. Mutta muu äänimaailma on ärsyttävän kliseinen. Sairauskohtauksessa kuullaan kirkkaita, viiltomaisia helähdyksiä, toimintakohtauksissa taas nopeaa jumputusta. Eikö ääniä voisi etsiä miksauspöydän ulkopuoleltakin?

Toinen kausi keskittyy pääosin henkilöiden syventämiseen ja taustoittamiseen, mutta itse tarina etenee aika vähän. Aina kun asioissa päästään askel eteenpäin, liu’utaankin saman tien kaksi askelta taaksepäin. Kaudesta jää olo, että asioita jarrutellaan tarkoituksella, jotta aineksia riittäisi tulevaisuudessakin. The Boysin kolmas kausi on jo vahvistettu.

Ensimmäisen kauden arvostelu on luettavissa täällä.

Petri Hänninen

The Boys on katsottavissa Amazon Primessa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua