Verinen sota Syyriassa on kestänyt pian kymmenen vuotta. Kuva: PBS / Yle
TELEVISIO | Ulkolinjan Syyrian loputon sota yrittää selittää kymmenen vuoden sotimisen tunnin ohjelmalla. Katsojalle jää hengästyneen toivoton olo − ja toivottomuus lieneekin paras sana kuvaamaan runnellun maan tilannetta.
Lähi-idässä uskottiin pitkään, ettei keväällä 2011 alkanut ja Arabikeväänä tunnettu liikehdintä voisi saada aikaan kansannousua Syyriassa, yksinkertaisesti koska kansalaisia valvottiin niin ankarasti.
Kun presidentti Bashar al-Assad astui isänsä jalanjäljissä Syyrian johtoon 2000-luvun alussa, hetken aikaa luultiin vapaampien aikojen koittaneen. Asuin tuohon aikaan Beirutissa ja kävin toisinaan Damaskoksessa ja muistan, miten Britanniassa opiskellut Bashar oli kansan toiveissa uuden ajan airut, joka ehkä kunnioittaisi ihmisoikeuksia ja sananvapautta isäänsä Hafez al-Assadia enemmän.
Tuon vuoden 2000 ”Damaskoksen kevään” aikana vallitsi aivan uudenlainen toivon ilmapiiri. Kulttuuriväki kokoontui surutta rientoihinsa ja kokouksiinsa, uskallettiin puhua ja kirjoittaa ja haaveilla. Internet vapautui ja myös talous koheni, uskottiin tulevaisuuteen. Mutta ei aikaakaan, kun Bashar siirtyi isänsä viitoittamalle yksinvaltiuden tielle ja Damaskoksen kevät loppui ennen kuin oli edes kunnolla alkanut.
Yhtenä syynä pidettiin sitä, että jo isä-Assadin kanssa touhunnut vallanpitäjien vanha kaarti pakotti pojan ruotuun suojellessaan omia etujaan.
Mutta vastoin kaikkia odotuksia Arabikevään levottomuudet mullistivat myös Syyrian, kun mielenosoitukset alkoivat vuonna 2011. Siitä asti maassa on sodittu, toisinaan hyvinkin monella rintamalla. Syyriassa käydään sekä sisällissotaa että kansainvälistä selkkausta. Sotaan ovat sotkeutuneet niin Libanon, Iran, Israel, Turkki, Venäjä kuin Yhdysvallatkin ja niiden lisäksi suuri määrä erilaisia oppositioryhmiä ja Syyrian armeija.
Lähes tunnin mittainen Syyrian loputon sota yrittää avata tätä sotkua vanhan liiton keinoin. Kameran eteen on tuotu mittava määrä asiantuntijoita kaikista sotaan sekaantuneista maista ja konfliktin selittäminen etenee kronologisesti, loogisesti ja hyvin asiapitoisesti. Sodan monimutkaisuuden vuoksi ohjelma on melko pirstaleinen ja vaativa; hengähdystaukoja ei ole eikä mahdollisuuksia samaistua mihinkään eikä kehenkään, koska yksilöiden tasolle ei lainkaan mennä. Tässä ei myöskään kikkailla efekteillä, vaan todellisuus rullataan ruudulle sellaisena kuin se on.
Ohjelma on kuitenkin hyvä ja tarpeellinen kertaus aikamme ehkä suurimmasta inhimillisestä katastrofista, joka on ajanut kodeistaan noin 12 miljoonaa ihmistä, joista pieni osa on tullut pakolaisina Eurooppaan.
Syyrian sodan aikana on rikottu kaikkia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sääntöjä vastaan. On pommitettu siviilikohteita rypälepommeilla ja käytetty kemiallisia aseita, on tapettu syyttömiä ja aiheutettu määrättömästi kärsimystä iskemällä sairaaloihin, on kidutettu ja raiskattu ja pidetty siviileitä ihmiskilpinä ja näännytetty ihmisiä nälkään. Ja kuten ohjelmassa lakonisesti todetaan: kaikki on dokumentoitu, kaikki on tiedossa − mutta kaikki paha saa jatkua.
Ylen Ulkolinja on vanhan liiton journalistiikan helmi seuratessaan maailman konflikteja ja ajassa liikkuvia kansainvälisiä kysymyksiä. Nuoria katsojia varten pitäisi ehkä miettiä, miten tarttua asioihin tuoreemmalla otteella, sillä maailma muuttuu. Kansainväliset kysymykset ja konfliktit kiinnostavat varmasti jatkossakin, mutta tasainen spiikki-haastattelupätkä-spiikki ja kuvituskuvat päälle -tahti tuntuu ajoittain puuduttavalta.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Televisiopäiväkirja: Kinds of Kindness, Triangle of Sadness, Everything Everywhere All at Once, Hitchcock…
TELEVISIO | Lokakuussa 2024 Petri Hänninen on katsellut sairaspedillä paljon löyhäpäisiä elokuvia, jotka eivät vaadi aivoilta mitään.
Televisiopäiväkirja: Alien, Fight Club, Poor Things, Bosch, The Whale, i’m thinking of ending things…
TELEVISIO | Kulttuuritoimituksen Petri Hänninen on kirjannut lyhyitä arvosteluja vuoden 2024 kesän ja alkusyksyn aikana katsomistaan elokuvista ja tv-sarjoista.