Rahvas rakastaa kun rikkaat sortuvat – HBO:n trilleri The Undoing ihailee amerikkalaista unelmaa

Hugh Grant ja Nicole Kidman. Kuva: HBO

On sanottu, että The Undoing muistuttaa Big Little Liesia, ja niin todella on. Molemmissa sarjoissa on Nicole Kidman, samankaltaisia sivuhenkilöitä, vahva kouluteema taustalla, sekä pöyristyttävän rikkaita ja todellisesta elämästä irtautuneita, omassa vaurauskuplassaan kieriskeleviä äitejä. Kummatkin sarjat on käsikirjoittanut David E. Kelley.

The Undoingissa Nicole Kidman ja Hugh Grant esittävät hyvätuloista lääkäripariskuntaa, Grace ja Jonathan Fraseria, joilla on täydellinen parisuhde ja täydellinen koti. Heidän poikansa (Noah Jupe) käy kallista yksityiskoulua, ja Gracen törkyrikas isä (Donald Sutherland) kuluttaa aikaansa taidemuseossa katsellen J. M. W. Turnerin maalauksia.

Elena Alves (Matilda De Angelis) rikkoo snobiäitien kuplan röyhkeällä nakuilullaan. Kuinka hän kehtaakin imettää lasta julkisesti toisten naisten edessä. De Angelis on mainio valinta rooliin. Häneen on saatu mystistä pahaenteisyyttä egyptiläistyylisellä ehostuksella, joka korostaa hänen alienmaisen isoja silmiään. De Angelis herättää samanlaista, pelonsekaista kiinnostusta kuin Glenn Close Vaarallisessa suhteessa.

Niin kutsuttu trilleri käynnistyy sarjan toisessa jaksossa, kun kaikki romahtaa murhasyytteen takia. Asiat eivät yhtäkkiä olekaan niin upeasti kuin miltä ne ovat päällisin puolin näyttäneet. Katsojat rakastavat tarinoita joissa amerikkalainen unelma särkyy, ja rikkaat ja kauniit sortuvat samaan lokaan rahvaan kanssa.

Sekä Kidman että Grant ovat tuotteita. 53-vuotiaalla Kidmanilla on muotoiltu nenä, kurottu iho ja upeat hiukset. Kuvaaja ei malta olla esittelemättä hänen pitkää, anorektisen laihaa vartaloaan vastavalossa – toistuvasti. Hän on ihastuttava ikinuori. Hugh Grant (60) taas kantaa harteillaan ikuisen hurmurin ja hymypojan viittaa, joka on edennyt urallaan pelkällä charmillaan. Hän on unelmien vävy, jolle antaa anteeksi jopa pienet seksiskandaalit. Sarja pelaa näillä ennakko-odotuksilla.

The Undoing tuntuu varta vasten Kidmanille ja Grantille kirjoitetulta, vaikka tosiasiassa se perustuu Jean Hanff Korelitzin romaaniin You Should Have Known.

Donald Sutherland ja Nicole Kidman töllistelevät taidemuseossa Turnereita. Kuva: HBO

Hugh Grant on aina kameran edessä häkellyttävän rento. Hän saa heti sarjan alussa katsojat puolelleen paljastamalla inhonsa tyhjänpäiväisiä näyttäytymispirskeitä kohtaan. Hughille sentään tarjoillaan samppanjaa.

The Undoing etenee normaaleja trillerin polkuja, eikä tarina juurikaan hämmästytä. Sarjan viehätys onkin ihmisten kohtaamisessa. Henkilöt tekevät asioita, joita heidän ei pitäisi, ja reagoivat asioihin toisin kuin heidän pitäisi. Lähikuvat Kidmanin muljahtelevasta silmästä ovat koomisia, mutta niistä päästään yli parilla naurunhörähdyksellä.

Pieniä vihjeitä ja viittauksia on ripoteltu pitkin matkaa, ja varsinkin kehonkieleen on kiinnitetty huomiota. Kertomus on täynnä merkityksettömiltä vaikuttavia tapahtumia, joissa henkilöt tekevät toisin kuin ovat sanoneet. Esimerkiksi Grace väittää, ettei koskaan vastaa tuntemattomiin numeroihin, vaikka tiedämme että hän vastasi.

Matilda De Angelis isoine silmineen. Kuva: HBO

Sarjassa korostetaan kauneutta ja hyvätuloisuutta niin räikeästi, että se suorastaan piiskaa tarkastelemaan henkilöiden vaatetusta ja ulkonäköä, ja pohtimaan mitä niillä on haluttu viestiä. The Undoing on melkein pukudraama, kavalkadi Kidmanin upeita samettitakkeja.

Fraserin pariskunta ei halua asianajajakseen columbomaista ja karkeakäytöksistä Robert Adelmania (Douglas Hodge), vaan he valitsevat itsetietoisen ja yläluokkaisen Haley Fitzgeraldin (Noma Dumezweni). Hän on tyyni, tyylikäs ja kallis.

Yleinen syyttäjä (Sofie Gråbøl) taas on hyvin tavanomainen, kuin kuka tahansa puklut rinnuksilla töihin kiirehtivä jakkupukurouva, joka on aamutuimaan sipaissut hätäiset meikit silmäpussiensa päälle. Grace on sentään kelpuuttanut ystäväkseen Lily Raben esittämän Sylvian, joka on lakinainen itsekin, mutta hänen linttaan painunut kampauksensa on vaatimaton, ja hänen asuntonsa kehystämättömine julisteineen muistuttaa teinin huonetta Fraserin pariskunnan sokkeloisen kaupunkipalatsin rinnalla, missä lapsen piirustuksetkin on kehystetty barokkikehyksin.

Sarja sisältää myös vaurauden kritiikkiä, mutta onko se todellista? Onko tekijöillä oikeasti ollut sanottavaa vanhan rahan päällä istuvista rikkaista, jotka saavat kaiken mitä haluavat vain siksi että heillä on paljon rahaa, vai onko se pelkkä lisuke, ettei sarjan amerikkalaisen unelman ihailu paistaisi niin suorasukaisesti läpi?

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua